Eveliinan juttuja

Rintojen pienennysleikkaus

Olin viikko siten tiistaina, 29.4.  rintojen pienennysleikkauksessa. Leikkaus tehtiin Jämsän sairaalassa, taitava kirurgi tuli Jyväskylästä. Koko operaatio lähti viime syksynä niskaani tulleesta patista, ryhtini painui lyhyen ajan sisällä etukumaraan. Muutenkin kärsin  niskaongelmista. Lääkärin kanssa keskusteltuani päädyin pienennyttämään rintani. Meillä on suvussa  äidin puolella myös runsaasti rintasyöpää; äidin äiti on kuollut siihen, äidilläni on pahanlaatuinen rintasyöpä ja myös hänen siskollaan on ollut. Syöpä oli toinen asia, jonka vuoksi pienennysleikkaukseen meno oli helppo päätös. Syöpäriski pienenee siinä mielessä, että jos se olisi iskenyt juuri siihen kohtaan, joka nyt on pois. Leikkauspäätös kohdallani perustui täysin terveydellisiin seikkoihin, siinä sivussa sain myös esteettistä kauneutta 🙂

Pääsin leikkaukseen julkiselle sektorille. Leikkauskriteerit pitää täyttää, itselläni jo pelkkä koko antoi vaadittavat 50 pistettä. Alla julkisen puolen  leikkauskriteereistä tarkemmin:

KANNATTIKO? Jo nyt voin sanoa, että KYLLÄ kannatti :love: Aivan ihanaa on, kun etumus on lähes kilon kevyempi, etupainon pienenemisen todellakin huomaa. Molemmista rinnoista lähti 440 g, siis yhteensä melkein kaksi voi pakettia 🙂 Ei riipu eikä roiku enää, päinvastoin 🙂  Ja ihan käytännön asioita; ei ollut mukavaaa, kun mistään ns. taviskaupasta ei löytynyt tarpeeksi suuria liivejä ( koko oli 75 i – 75 j ), aina piti ostaa/ tilata erikoisliikkeistä. Ja vaikka minkälaiset liivit olisivat olleet, tuntui että aina pursusi jostain  :coolsmile: Liikunnan harrastaminen isorintaisena on yhtä tuskaa. Niin hyviä urheiluliivejä ei ole tehtykään, etteikö hölskyisi. Ja vaatteet! Jos olisi muuten sopinut, niin ei rinnan kohdalta. ONNEKSI nuo harmit ovat mennyttä elämää kohdallani. Uusia harmeja on jo näkyvissä nurkan takana, mutta kaikki otetaan vastaan, mitä annetaan. Elämä on.

 

Ihana äitienpäiväkortti mammalle <3

Avainsanat: rintojen pienennysleikkaus

Jäähyväiset Namille

Natural Nami-Nami 5.10.2005-6.3.2014

Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen

ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,

taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

kohti lämmintä ja elävää valoa.

Tahdon lähteä, tahdon todella.

On vaikea jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän

elääkseni vielä yhden viikon.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana, lupaan sen

ja toivon, että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos, että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois.

Nami 4 kk ja Nori

Nami 4 kk, Nori 3 v ja Veera 8 v

Nami näyttelyssä

Nami & Siiri

Markus & Karo, Nori & Nami

Kuopion kodin rannassa syksyllä 2013

Namin viimeinen syksy

Nami lepää Veeran, Maijan ja Missen vieressä

Vain yhdet tassunjäljet enää jää… Nori

Nori on nyt yksin… ensimmäinen aamu ilman Namia… Pilvien takana taivas

Avainsanat: jäähyväiset lemmikille, Koiran menetys

Televisioon!

Me sankarit 🙂

Ennen joulua sain kesken työpäivää soiton; ”Ylestä, päivää! ( nimi unohtunut) Oletko sinä se Eveliina, joka on kirjoittanut blogia implantista?”  ” Kyllä olen”  ” Me olemme tekemässä Inhimilliseen tekijään juttua sisäkorvaimplantista, olisitko kiinnostunut tulemaan ohjelmaan?” ” JUU, kyllä olen!”  En yhtään epäröinyt, asiaa ei tarvinnut puolta sekunttia miettiä. Siinä sitten jo jonkin verran kävimme asiaa lävitse, ja henkilö lupasi ottaa uudelleen yhteyttä. Toisella  kerralla minua haastateltiin puhelimella seikkaperäisemmin. Eikä siinä vielä kaikki; Inhimillisen tekijän toimittaja Sari Valto kävi meillä kotona haastattelemassa lisää.

Ohjelmaan oli valittu kolme implantistia; 13-vuotias  syntymäkuuro Maija, keski-ikäinen jo lapsuudestaan saakka huonokuuloinen Titi ja minä, joka olen menettänyt kuuloani aikuisena sairauden myötä. Kaikilla hieman erilainen lähtökohta. En mennyt ohjelmaan siksi, että jee, pääsen telkkariin! Vaan nimenomaan sen vuoksi, että haluan tuoda implanttia ja huonokuuloisuutta esiin ja yleiseen tietoisuuteen. Kuulokojeet ovat kaikille tuttuja kyllä, mutta implantit vielä sen verran harvinaisia, että niistä ei juurikaan tiedetä. Suomessa oli tehty kevääseen  2012 mennessä  ( anteeksi hieman vanhentunut tieto) kuuloliiton mukaan 928 implanttileikkausta. Leikkaukset ovat koko ajan lisääntyneet. Implantti voidaan leikata syntymäkuurolle lapselle, myöhemmin kuuroutuneelle taikka sitten vaikeasti kuulovammaiselle, kun kuulokojeista ei enää ole apua.

Viime lauantaina oli jännä päivä, kuvaukset Tampereen Tohlopissa. Heräsimme jo klo 4.45. Pikainen aamupala ja suunnaksi Tampere.

PARIT 🙂

Jotain kertoo se, että lähdin kotoa toisessa kädessä rukkanen ja toisessa hansikas :happy:  Enkä yhtään huomannut!

Mieheni lähti Tampereelle  mukaani :love:  Klo 7 olin jo ihanan miniäni kampaamossa, Elisabet laittoi hiukseni. Studiolla olisi laitettu myös, mutta koska tarvin ehdottomasti myös värin, niin Eibi hoiti koko paketin. Hieman meinasi aikataulu pettää, hiukseni kun ovat niin paksut, että niihin menee aikaa runsaasti. Piti olla klo 11.00 Tohlopissa, mutta myöhästyimme 10 minuuttia. Pieni myöhästyminen ei haitannut yhtään. Meitä oli vastassa erittäin miellyttäviä ihmisiä. Tarjolla oli herkullisia voileipiä, hedelmiä ja vaikka mitä. Tapasin ensimmäisen kerran kaksi muuta ohjelmassa olevaa implantistia, Titin ja Maijan. Maija äiti Leena oli myös mukana. Kaikki vallan ihania ihmisiä, niinkuin myös toimittaja Sari Valto sekä koko muu Ylen henkilökunta.

Hiukset <3

Studio oli tosi upea, valot ja tunnelma. Istuimme hyvin lähekkäin puoliympyrässä. Tilanne oli tosi luonnollisen tuntuinen, niinkuin vain olisimme jutelleet keskenämme. Ympärillä hääri kamera-ym. ihmisiä, mutta heitä ei edes huomannut, niin intiimi oli keskustelumme. Myös se vaikutti, että heitä ei oikeasti juurikaan näkynyt, kun valot olivat meihin päin ja he olivat  meihin nähden pimennossa. Eikä pidä paikkansa se, että studiossa olisi kuuma, kun valot lämmittävät. Mieluumminkin oli hieman viileä.

Valmis ohjelma on 48 min pitkä, nauhoitus oli pidempi,siitä sitten he leikkaavat sopivasti. Jälkeenpäin tuli mieleen monta asiaa, jotka olisin halunnnut kertoa ohjelmassa, mutta ne eivät siinä tilanteessa tulleet mieleen. Niin sanoi toimittajakin, että jälkeenpäin tulee usein mieleen kysymyksiä, jotka olisi voinut kysyä. Mutta ohjelma-aika on rajallinen, 48 minuuttiin saa mahtumaan hyvin tärkeitä asioita, vaikkakin paljon jäi sanomatta. Pääasia  on se, että ohjelma omalta osaltaan tuo implanttia tutuksi,  hälventää ennekkoluuloja sekä vahvistaa huonokuuloisia päätöksenteossaan, ottaako vaiko ei implantin. Erittäin mahtava kokemus oli, en totisesti kadu, että menin mukaan :love: Voi olla aika jännittävää katsoa ohjelma televisiosta!

Inhimillinen tekijä aiheena ” Melkein kuurosta melkein kuulevaksi” esitetään 21.2 ja uusinta 23.2. Yle Areenassa ohjelma on nähtävillä noin vuoden ajan.

Ulkopuolella sisällä

Tekstin otsikolla haluan kuvata sitä, miten kuulovammainen usein kokee olevansa ulkopuolella, vaikka onkin  joukossa mukana. Jos paikalla on enemmän kuin kaksi henkilöä, puheesta selvän saaminen huononee oleellisesti ainakin omalla kohdallani. Kahdestaan harvemmin puhutaan toisen puheen päälle, ryhmissä sitä tapahtuu koko ajan. Sisäkorvaimplantistani huolimatta juuri ryhmätilanteet ovat vaikeimpia kuulemisen kannalta. Toinen hankala asia on taustahäly, se vaikeuttaa myös kahdenkeskistä kommunikaatiota.

Taustahäly voi olla vaikka ilmastointilaitteen hurina ( niitä on ihan kamalan äänekkäitä) tai radio.  Normaalikuuloisen voi olla vaikea ymmärtää sitä, että pelkkä radion ääni ”vie kuulon” eikä kuule, mitä puhutaan. Tasavertaisen osallisuuden vuoksi taustahäly pitää vähentää minimiin, jos paikalla on kuulovammainen. Huonokuuloisten määrä on kasvussa sekä nuorilla että vanhemmalla ikäpolvella. Erilaiset kuulovammat ovat Kuuloliiton mukaan yleisempiä terveysongelmia, joten joka paikassa pitää kiinnittää asiaan huomiota. Seuraava lainaus suoraan Kuuloliiton sivuilta:

”Erilaiset kuuloviat ovat yleisempiä terveysongelmia. Jonkinasteinen kuulon alenema arvioidaan olevan noin 750 000 suomalaisella. Noin 300 000 hyötyisi kuulokojeen käytöstä. Säännöllisesti kuulokojetta käyttää noin 50 000 henkilöä. Syntymästään kuuroja on noin 5 000 ja myöhemmin kuuroutuneita noin 3 000.”

Erikoista, että kuuloliitto käyttää sanaa ”kuulovika”. Mielestäni parempi sana on ”kuulovamma”. Vika- sanalla on kielteisempi kaiku. Olen vammainen, mutta en viallinen :love:

Joulua vietimme perinteisesti mökillämme, kaikki kolme lastamme perheineen sekä vanhempani ja Pimpa-siskoni olivat paikalla. Ulkopuolisuuden tunne  tuli, kun iloinen puheensorina täytti mökin. Oli hetkiä, etten tiennyt, mistä puhuttiin, ja se tuntui pahalta.  Voisi ajatella, että tarvitseeko sitä aina tietääkään. Mutta niin se vain on, että silloin ei hihku onnesta eikä hehkuta linnunlaulua,  imppaa eikä muutakaan apuvälinetta, kun huomaa taas, että niin…. tämä kuuloni… apuvälineistä huolimatta en kuule, niinkuin muut kuulevat.  On vaikea pukea sanoiksi tunnetta, joka siitä tulee. Huonokuuloiset tietävät, mitä tarkoitan. Perheeni ymmärtää erittäin hyvin vammani ja antaa mitä parhaimman tuen ja ymmärryksen, kuitenkin  kaikesta parhaimmastakin tuesta huolimatta jos ei kuule,  niin kyllä se raastaa.Kuulovammaisen tie on välillä raskas.

Kun minulle puhutaan suoraan, perheeni, ystäväni ja työkaverini osaavat  puhua niin, että kuulen ja se on hienoa se!  Myös puhelimessa kuulen yleensä hyvin, paitsi jos puhuja puhuu epäselvästi tai liian hiljaa tai jos omassa tai vastapuolen ympäristössä on hälyä  ja  se kuuluu puhelimen lävitse sekoittaen puheen. Yllätys, yllätys; soitin tässä jokin aika sitten paikalliseen ea-päivystykseen. Ihan kamala häly kuului puhelimesta, ilmeisesti samassa tilassa oli monia henkilöitä keskustelemassa. Kyllä terveydenhuollon ainakin pitäisi huomioida tällaiset asiat. Päivystyspuhelin ja muutkin puhelimet pitää sijoittaa niin, että tila on hiljainen. Jossain  kohtaa annan asiasta palautetta. Eiväthän he muuten tiedä ongelman olemassa olosta, jos sitä ei joku  heille kerro.

Rutinoihin ei ole hyvä lopettaa, joten tässä tämän päivityksen lopuksi:  ”Potilas kesänsä viettänyt onnellisena kuunnellen kaikkia uusia ääniä”. Em lause  on viimeisimmän eli syyskuun implanttisäätökäyntini  lääkärin tekstiä.  :love:

Ihanat lastenlapsemme, Adele ja Eliel

Avainsanat: huonokuuloisuus, kuulovamma, sisäkorvaimplantti

Sissi Karkulainen

Sissi jouluna

Viime perjantaina 3.1 noin klo 22.30 havahduimme mieheni kanssa mökillä siihen, että ulko-ovi oli auki. 15 v. Siiri kissamme oli verannalla ja pyrki sisälle. Ei voi olla totta, ei voi! Ovea pidetään lukossa, koska Siiri osaa avata ( ja myös avaa!!) kaikki ovet, joissa on alaspainettava kahva. On se sitten kevyt sisäväliovi tai järeämpi ulko-ovi. Nyt oli käynyt niin, että ovea ei oltu vedetty tarpeeksi ja vaikka se oli kiinni, se ei ollut mennyt lukkoon ja Siiri oli sen avannut.

Kauhea hätä; Missä on Sissi? Etsimme kaikki kolot sisältä ja paniikki nousi, Sissiä ei löytynyt. Hirvittävä tunne, koska juuri jouluna olimme nähneet, miten Sissi joutui paniikkiin ulkona, kun sitä koitettiin ensimmäisen kerran viedä valjaissa. Sissi on ollut täysin sisäkissa eikä osaa kulkea ulkona. Olimme varmat, että se on juossut ja juossut ja juossut paniikissa mihin lie metsään pedon suuhun. Pitkälle yöhön etsimme ja huusimme sitä. Ei mitään havaintoa. MIes tutki otsalampun kanssa kaikki rakennusten aluset, omat ja mökkinaapurin sekä koko 3 hehtaarin metsäisen kalliotonttimme. Lunta ei ollut, joten jälkiäkään ei ollut jäänyt. Yö oli painajaisia täynnä, miehellä ja minulla. Aamulla aikaisin taas etsimään, ilmoitus kyläkaupalle, kiersimme talot parin-kolmen kilometrin säteellä ja jaoimme puhelinnumeroitamme, jos kissaa joku näkisi. Tiesimme, että se ei anna kiinni, sen verran arka se ulkona on. Tieto meni eteenpäin puhelimella, facebookin avulla, Karkurit -sivuston sekä löytöeläintarhan kautta. Teimme kaikki, mitä tehdä voi. Soitin myös Pirkanmaan etsijäkoiriin lauantaina, heillä kun on kissankin etsintään koulutettuja koiria. Saimme hyviä ohjeita monelta taholta, miten kiinniottaminen parhaiten sujuisi. Loukkuun hajujälkiä noin puolen km säteellä joka ilmansuunnasta. Niin teimmekin, saimme paikalliselta ihanalta ihmiseltä jo lauantaiaamuna loukun. Jarmo vaihtoi  kaksi kertaa päivässä loukkuun tuoreet ruuat.

Me olimme  luvanneet pitää siitä huolen ja nyt se pikku raukka joutui olemaan peloissaan yksin pihalla pimeässä ja kylmässä. Tuntui, kuin olisimme pettäneet sen luottamuksen. Ajattelin, että kolmeko kuukautta Sissi vain sai elää hyvää elämää ja taas se joutui pärjäämään yksin ulkona? Minä rukoilin paljon Sissin karkuretken aikana ja myös ystävämme rukoilivat. Raamatussa on sanottu, että Jumala auttaa niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Sissin karkumatkan facebook päivityksiä seurasi suuri joukko huolestuneita ystäviä.

Lauantai-iltana mies näki otsalampulla Sissin silmät, ihanaa!!! Se oli hengissä ja vieläpä omalla tontilla. Mutta mutta, se meni sellaiseen yli 2 metriä syvään, noin parikymmentä cm leveään ja kolme metriä pitkään kalliohalkeamaan ja siellä ryömi vielä johonkin onkaloon,  kadotimme sen taas näkyvistä, eikä se tullut maanitteluista ja ruuasta huolimatta. Asensimme loukun lähelle halkeamaa ja lähdimme pois toivoen, että se  menisi loukkuun syömään. Pettymys oli suuri, kun loukku ammotti vain tyhjänä ja pienet tassun jäljet menivät rannassa pitkospuita myöten. Niiden ja autotallin laattojen päällä oli lunta,kun sitä ei juuri muualla ollut. Onneksi se kuitenkaan ei ollut jäänyt halkeamaan jumiin! Etsijäkoirista soitettiin minulle sunnuntaina ja tiedusteltiin tilannetta. Koska Sissi oli nähty omalla tontilla , ei etsijäkoirien käyttö ollut järkevää. Sunnuntaina saimme pari loukkua lisää sekä riistakameran.

Sunnuntaina päivällä mies tuli juoksulenkiltään ja sanoi:” mulla on nyt hyvin huonoja uutisia, Sissin jälkiä näkyi asfalttitien toiselle puolella, se on lähtenyt  menemään metsään” VOI ITKU!!! Siellä ei ole kilometriin asutusta ja siellä oleilee ilveksiä. Suden jäljet olemme nähneet muutaman kerran siellä myös. Ja taas matkaan, tarkistamaan ja mittailemaan jälkiä. Helpotuksen itku pääsi, ne eivät kuitenkaan olleet Sissin jälkiä, vaan todennäköisesti pienen supikoiran. Sissistä ei sunnuntaina saatu mitään havaintoa. Tulossa oli  kolmas uneton yö Pohjaslahdella.

Maanantaina oli loppiainen ja siten vielä vapaapäivä. Heräsimme aikaisin aamulla, kun Siiri alkoi pitämään kovin kummallisen suurta moukuamista. Ja lähes heti perään kuulimme pientä vienoa miumiu ääntä makkurin ikkunan takaa!!!! JESS; Sissi oli siellä!!! Sydän pamppaillen pelkillä pikkukalsareilla :coolsmile: menimme nopeasti  mutta hiljaa ulos Siiri sylissä, toivoen että se houkuttelisi Sissiä. Ja niin kävikin, Sissi oli lähistöllä ja naukui. Se ei kuitenkaan uskaltautunut niin lähelle, että olisimme saaneet kiinni. Päätimme hakea loukun paikalle. Jossain välissä lämmitin kermaa ja sen laitoimme loukkuun houkutukseksi. Menimme sisälle katsomaan ikkunasta, mitä tapahtuu. Sissi meni loukkuun,muttei uskaltautunut tarpeeksi sisälle, jotta loukku olisi lauennut. VOI ITKU, niin lähellä, mutta kuitenkin niin hiuskarvan varassa, etteikö se lähtisi juoksemaan karkuun. Oli meillä jännät paikat!! Päätimme mennä uudelleen ulos, kun se ei loukkuun mennyt. Siiri  sylissä olimme varovaisia, ettemme olisi säikyttäneet Sissiä. Ja siinä märillä portailla kun kalsareillani istuin, niin Sissi tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja viimein aivan kylkeeni kiinni. JESSS sain sen kiinni!! Äkkiä sisälle ja ovi visusti lukkoon :love:

Huhhuh, meillä oli tuskaiset kolme yötä ja kaksi päivää. ”Älä pelkää, usko ainoastaan”. Niinpä, usein on vaikeaa olla pelkäämättä, mutta  siihen voi ainakin pyrkiä. Minä pelkäsin ensimmäisen yön ja päivän,  mutta sitten sain rauhan ja tunteen siitä, että kyllä Sissi vielä tulee. Niinhän siinä sitten onneksemme kävikin :love:  Saimme viettää vielä viimeisen lomapäivän vailla huolen häivää.

Karkumatkan jälkeen Sissi tulee entistä enemmän lähelle, se tunkee sananmukaisesti suuhun puskemaan ja kehrää kovasti. Se on nyt oppinut myös ”leipomaan”, mitä se ei ennen karkumatkaa tehnyt. Ja viime yön nukkui tutussa turvallisessa   sängyssämme. Tänään se on jo leikkinytkin entiseen malliin. Elämä on taas mallillaan ja kaikki palaset kohdallaan. Uskomatonta mutta totta; tämä Sissin karkumatka vahvisti omaa uskoani. Huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.

Sissi Suloinen

Tässä päivityksessä ei puhuta mitään kuulosta, vaan aiheena on kissanpentu Sissi.

Olipa kerran…. tiistai 26.9. 2013, työpäivä ja töistä kotiin paluu noin puoli neljä. Kun ajoin ylös Ajostaipaleenkatua, näin ihmeellisen näköisen kissan juoksevan vanhainkodin parkkipaikalla. Niinkuin sillä olisi ollut kauhean lyhyet jalat. Seuraavana päivänä vanhempani kertoivat, että sama kissa on käynyt heidän lintujen ruokintapaikalla. Pyysin ilmoittamaan, jos se vielä ilmestyy. Ei mennyt kuin hetki, niin vaari soitti, että nyt se on taas täällä. Minä siitä ryntäsin heille ( asumme saman kadun varrella) ja yritin lähestyä kissaa, mutta se oli hirvittävän arka ja lähti karkuun. Se liikkui ihan matalana puskien alle. Vein sille kissanruokaa ja se tuli heti syömään, kun itse lähdin pois. Ikkunan lävitse pääsimme seuraamaan, kuinka se söi. Sillä oli ihan valtava nälkä. Vaari oli sitä mieltä, että onko se kissa ollenkaan, kun on niin kummallisen näköinen 🙂 Josko olisi ilveksen tai supikoiran pentu. Vaari kertoi, että se oli aiemmin päivällä syönyt jopa tomaattia. Ja nuoleskellut tyhjää lautasta ja lysähtänyt sen päälle maata.

Pääsin noin kolmen metrin päähän

Vaarin ikkunan lävitse kuvattu

Myös tämä on ikkunan lävitse otettu

Laitoin kissasta heti kyselyä facebookkiin ja löytäeläintarhalle. Ystävämme Leppämäen Tuula ja Kati auttoivat viemällä ilmoituksia kauppoihin ja soittamalla parturit lävitse ( niissähän yleensä hyvin tieto liikkuu ), josko joltain olisi kissa kadoksissa. Kukaan ei kaivannut.

Kolme päivää vein sille ruokaa. Kolmea metriä lähemmäs se ei päästänyt. Totesin, että sehän on ihan pentu vielä. Tuolloin oli jo ensimmäiset kylmät yöpakkaset. Mietin, missä se raukka on yönsä. Tässä alueella, vaikka onkin keskustaa, liikkuu kettuja ja supikoiria. Perjantaina meidän piti lähteä viikonlopuksi mökille, mutta hätä kissasta oli suuri. Soitin paikalliselle eläinlääkärille, olisiko hänellä lainata loukkua jotta sen saisi kiinni. Ei ollut. Soitin miehelleni töihin ja sanoin, että nyt on pakko hommata jostain loukku. Armas mieheni ryhtyi tuumasta toimeen ja toi Orivedeltä asti työkaveriltaan lainaksi supiloukun ( olipa se aika iso hökötys). Veimme loukun vaarin ja muorin pihaan, laitoimme sinne kissan ruokaa ja viritimme. Kissaa ei näkynyt missään. Lähdimme pois, mutta jo noin vartin päästä mieheni lähti katsomaan ja JESSSSSSSSS pikkuinen kissanpentu oli loukussa!!!! Siitä sitten raahasimme loukun meille sisälle ja vasta sisällä päästimme kissan pois. VOI POLOINEN MINKÄ NÄKÖINEN JA MITEN PIENI SE LÄHELTÄ OLI. Se oli näyttänyt isommalta mitä se olikaan, koska sen turkki oli aivan pörhee ja pystyssä. Mökkiviikonloppu sai jäädä, me keskityimme hoitamaan kisua 🙂

Ihme kyllä, Sissi ei pyristellyt sylistä pois. Se oli niin uupunut, että se ei varmaan jaksanut. Ihana kulta mieheni hoiti Sissiä koko viikonlopun suosiollisella avustuksellani. Kaksi päivää Sissi vietti lähes koko ajan mieheni sylissä ja mies silitteli ja hoivasi sitä. Sissi ei riehunut niinkuin kissanpennut yleensä, se vain oli. Ruoka onneksi maittoi hyvin. Kun olimme saaneet Sissin kiinni ( ja facebookissa sitä tietysti hehkutin), Peltosen Krista tuli avuksemme ja toi joitain alkutarvikkeita, kiitos siitä hänelle! Krista leikkasi Sissin kynnet ensimmäisen kerran.

Tässä on hyvä olla

Ethän hylkää minua

Kolme päivää Sissiltä pääsi pissit nukkumapaikalle, se oli varmaan niin poikki, ettei jaksanut lähteä etsimään ”vessaa”. Neljäntenä päivänä se meni hiekkalaatikolle ja sen jälkeen ei ole kertaakaan tehnyt mihinkään muualle kuin sinne :love:  Kun Jarmo otti kissan loukusta syliinsä, hän löysi heti sen päästä valtavan punkin, ja ajattelimmekin, että mitähän muita loisia sillä on. Mutta ei ollut onneksi mitään muuta. Punkin sain hyvin pois. Sissillä oli nenän päällä naarmu ja leuan alla oli myös joku hiertymä. Mutta miten laiha se olikaan 🙁  Pesimme sen ( lue:mieheni pesi ) ja vasta siinä koko karmea totuus paljastui. Kissa oli pelkkää luuta ja nahkaa. Kaikki luut törröttivät nahan alla. Siitä lähti  hyvin likainen vesi. Kyllä tuli tippa linssiin. Ja epäily, selviäisikö se. Varmaa on, että se olisi hyvin pian kuollut nälkään ja kylmyyteen, jos emme olisi sitä ottaneet.

Pelkkää luuta ja nahkaa

Pesun jälkeen lämpimän pyyhkeen sisään

Sain varattua Sissille heti maanantaille eläinlääkäriajan. Sille annettiin rokotukset ja tarkistettiin, olisiko sillä tunnistussiru. Ei ollut. Sissi painoi meille tullessaan 1080 g, mutta paino alkoi nousemaan kovaa vauhtia,  kun se sai kunnon ruokaa. Nyt 2,5 kuukauden jälkeen se painaa reippaasti yli 2 kg. Eläinlääkärin arvion mukaan Sissi oli meille tullessaan 8-10 viikkoinen, sen olisi siis kuulunut  olla vielä emonsa kanssa. Kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa. Laskimme, että se on voinut syntyä hyvinkin Jarmon 50-vuotispäivänä :love: Päätimme, että sen syntymäpäiväksi merkitään sama kuin miehelläni eli 17.7. Ihana syntymäpäivälahja 🙂 Sissi on siis Jarmon kissa, vaikka minä joskus sitä meinaan omiakin :love:

Maanantaina päätimme ottaa ilmoitukset pois. Sissi sai jäädä meille. Jos joku vastuuntuntoinen olisi kissan kadottanut, olisi hän ensinnäkin ilmoittanut löytöeläintarhaan ja kysellyt sitä muutoinkin.  Mutta Sissi oli jätetty heitteille. Kuka sen on tehnyt, missä tilanteessa ja missä ,sitä emme varmasti koskaan saa tietää. Johdatusta oli siinä, että Sissi osasi valita oikean pihan, missä  alkoi käymään 🙂

Eka kerta eläinlääkärillä

Sissin ja Siirin ensi kohtaaminen

Mikä ihmeellistä, vanha 15-vuotias kissarouvamme Siiri hyväksyi pennun. Vaikka se ei ole ikinä sietänyt vieraita kissoja. Tämä oli suuri helpotus kissojen arkielämää ajatellen. Ei tarvitse erottaa niitä.

Pari päivää voimia kerättyään alkoi jo pikku hiljaa leikkikin maistua

Tässä näkyy vähän leuanalus ruhjetta

Sissi ensimmäistä kertaa mökillä. ”Tuonne kylmään en enää ikinä mene”

Sissi oli aluksi hyvinkin arka,  mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut villikissan pennulta, se ei sähissyt tms. vaan uskalsi olla täysin rauhallisesti sylissä alusta alkaen. Vaikuttaisi siltä, että se on ollut ihmisten kanssa tekemisissä. Se pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä, miehen isoja saappaita ( onko joku potkinut 🙁  ), kovia äkkinäisiä ääniä, auton ääniä, vieraita ihmisiä…. Monet peloista on nyt voitettu, mutta aina välillä joku asia pelottaa sitä suuresti. Jos meille tulee joku, se syöksyy sohvan alle. Mutta tulee sieltä kyllä vierasta katsomaan hetken päästä, kun on vissiin todennut, että ei tässä mitään vaaraa ole. Olemme paljon mökillä, Sissi on hyvin oppinut kulkemaan kuljetuskopassa mukana.

Sissi on kova kehräämään, se nukkuu sängyssämme ja antaa välillä pusuja; käy lipaisemassa naamaa. Sissi on kova leikkimään ja vauhtia piisaa, niinkuin kissanpennulla kuuluukin. Jarmo teki sille hienon raapima/ kiipeilypuun.

Minä luotan sinuun

Uskallan jo reutoutua

Tässä nyt vain on niin turvallinen paikka

Mökillä

Suloisuus

Kaverukset

Kaunis Sissi

Sissi on pitkäkarvainen ja näyttää aika paljon norjalaiselta metsäkissalta tai Maine Coonilta. Mistä tietää, minkälainen suku sillä on. Oli  mikä oli,niin erityisen kaunis kissa hän on. Väritys on ihan ihmeellisen symmetrinen ja erikoisen hieno.

Sissi on yksi niistä 20.000 kissasta, jotka joka vuosi Suomessa hylätään tai joudutaan lopettamaan huonon hoidon tms. vuoksi. Yksi kahdestakymmenestä tuhannesta vain, mutta  meille Sissi ei ole ”vain”,  vaan hän on erityisen rakas perheenjäsen ja me olemme sitä myös hänelle. Älkää ihmiset antako kissanpentuja huonoihin koteihin, leikatkaa kissanne, ilmoittakaa eläinsuojeluviranomaisille laiminlyönneistä, rakastakaa kissojanne ( ja muitakin eläimiänne). Jos harkitset kissan ottamista, muista, että olet vastuussa sen hyvinvoinnista jopa 15-20 vuotta. Se voi repiä verhoja, tapetteja, kasveja. Se toteuttaa touhutessaan ja kiipeillessään vain luontoansa ja se pitää hyväksyä.

Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua

Avainsanat: hylätty kissa, Löytökissa

Neljäs säätö ja muuta

27.9.2013 alkoi Sissin parempi elämä

Ohhoh, kolme kuukautta on mennyt viime päivityksestä!  Kuulokuulumiset ensin, lokakuussa kävin  implantin 4.säätökäynnillä Tays:ssa. Sanojen erotusprosentti oli tippunut 96 %:iin, kun se oli maaliskuussa 100 %. No 4% ei ole onneksi juuri mitään 🙂 Kuulen implantilla mielestäni hyvin, vaikkakaan kuulo ei koskaan palaudu ns. ”normaaliksi” enkä koskaan kuule niin hyvin, kuin hyvän kuulon omaava luomukuuloinen kuulee. Ollaanpa ihmiset kiitollisia siitä, mitä meillä on, eikä surra sitä, mitä meiltä puuttuu :happy:

Implanttikuuloni 2.10.2013

Tein vammaistukihakemuksen Kelaan. Saapa nähdä, myönnetäänkö. Pelkillä kuulokojeilla tukea ei saanut, koska kuluja ei ollut tarpeeksi, vaikka haitta täytti kriteerit. Hakemuksen täyttäminen on aika moista, pitää tarkkaan ja huolellisesti laittaa kaikki asiat ja mielellään vielä niitäkin, joita ei kysytä.

Implanttiini ja kuulovammaani liittyviä vempaimia

Ja tässä lisää..

Saimme uuden perheenjäsenen 27.9, Sissi kissan. Sissi ansaitsee ihan oman päivityksensä, todettakoon vain tässä, että Sissi on nimensä veroinen, pelastimme sen varmalta kuolemalta. Ihana söpöliini Sissi.

Sissi Ihana

Kun juhlimme heinäkuussa mieheni 50-vuotissyntymäpäivää lähimpien sukulaistemme kanssa, oli se viimeinen kerta, kun mieheni sisarukset ja heidän äitinsä olivat koko joukko yhdessä. Jarmon Vesa- veli kutsuttiin taivaskotiin 9.9. vakavan sairauden  murtamana. Suru ei loppunut siihen, vaan myös Jarmon äiti, Lilja, seurasi poikaansa  vajaan kuukauden päästä, 6.10. Kahdet hautajaiset pienellä ajalla.  On ollut surujen syksy, joskin myös paljon on ilonaiheita.

Veljekset Jarmo ja Vesa heinäkuussa Jarmon syntymäpäivillä mökillämme

Vasemmalla mieheni äiti, Lilja-mummo. Kuvassa myös omat vanhempani, "muori " ja "vaari"

Kuolema on osa elämää samalla tavalla kuin syntymä. Nykyaika on siirtänyt kuoleman piiloon. Ennen kuolemaan suhtauduttiin luonnollisemmin, kun se useimmiten  tapahtui kodeissa eikä sairaaloissa/ laitoksissa. On hyvä pohtia kuolemaa, koska se ei ole vain vanhojen ihmisten juttu. Milloin tahansa voi sattua mitä tahansa ja jos sattuu, niin pitäisi olla valmis lähtemään. Itse en pelkää kuolemaa, uskon iankaikkiseen elämään.

Tässä vielä muutama kuva Jarmon 50-vuotispäiviltä

Pappa, Adele ja mamma 🙂

Isä ja komeat poikansa

Poikamme Joona ja vaimonsa Anni

Poikamme Miika, Adele ja Elisabet

Tyttäremme Karoliina kera Markuksen

Isäntäpari 🙂

Riekonmarjaa

Syyskuussa kävimme mieheni kanssa ihailemassa ruskaa Pyhä-Luostolla. Patikoimme noin 30 km kauniin luonnon keskellä. Noitatunturille kiipeäminen vaativan reitin kautta oli kyllä aika paha, mutta selvisin siitä kunnialla.  Luonto oli hyvin hiljainen, ei kuulunut kovinkaan paljoa linnunlaulua. Ne säästävät voimiaan selviytyäkseen kylmästä talvesta. Keväällä sitten taas laulelevat  iloksemme.

Noitatunturin valloitus

Huipulla!

Parasta seuraa erämaassa 🙂

Pikkuinen Adele, ensimmäinen lapsenlapsemme on ilahduttanut meitä syksyn aikana monnet kerrat. Luulin, että minusta ei koskaan tule hössöttävää mammaa, mutta kyllä vaan tuli :love:  Lapsenlapsen saaminen on niin järisyttävä juttu, sitä ei ymmärrä ennen kuin itse sen kokee.Ja tätä kirjoittaessani jännitän huomista, jolloin toinen lapsenlapsemme viimeistään syntyy. Huomenna Annin raskaus on kaksi viikkoa yli lasketun ajan, ja synnytys käynnistetään. Huhhuh, mamman ja papan onni tuplaantuu 🙂

10.8.2013 papan kanssa vadelmassa

Vadelman metsästäjät

Adele ja Rocky 🙂

Adele 1.11.2013

Minä olen ihan itse pukenut 🙂

Isäni ja Adele

Olen pohtinut viime päivinä läsnäoloa. Läsnäoloa tässä hetkessä. Jos osaa olla oikeasti läsnä hetkessä, huomaa monet kauniit asiat ympärillä, eikä mustaa  mieltään vain kaikella negatiivisella. Pyrin huomaamaan luonnon ja ympäristön miljoonat upeat pienet ja isot asiat, sen kaiken kauneuden. Jos tuntuu, että koko ajan miettii vain negatiivisia asioita, voi opetella tietoisesti päästämään niistä irti. Jo tapahtuneille asioille emme voi mitään, kun ne on kunnolla käsitellyt,  niistä kannattaa päästää irti. Vaikeat elämäntilanteet eivät unohdu, mutta niiden ei kannata antaa jäädä päälle, koska se tekee elämästä synkän. Negatiivisten ajatusten jäädessä päälle kannattaa muistaa läsnäolo hetkessä ja huomata ympäristö ja läheiset ihmiset ja kaikki se hyvä, mitä niihin liittyy.

Katsellaan luontoa ja imetään siitä voimaa pimeään syksyyn! Alla on muutama kaunis, voimauttava  maisemakuva, jotka otin elo- ja syyskuussa.

Auton ikkunasta työmatkalla

Avainsanat: implantti säätö, läsnäolo, Noitatunturi

Lomailoja

Juhannusyö klo 02.00

Viiden viikon kesäloma oli  onnellinen ja hyvin rentouttava. Nyt olen ollut kaksi viikkoa  töissä. Lomalla ja kesällä tapahtui paljon kivoja juttuja. Juhannusyönä lähdimme mieheni kanssa elämämme ensimmäiselle yölinnunlaulubongausretkelle. Ajoimme polkupyörillä pikku teitä mökin lähellä. Aivan upeaa oli kuunnella lintujen konserttia! En kyllä tiennyt, mikä lintu milloinkin lauloi, mutta siitä viis, tärkeintä oli se, että kuulin sen :love:  Tasapaino reistasi retkellä pahemmin kuin milloinkaan imppaleikkauksen jälkeen, kaaduin pyörän kanssa asfaltille rähmälleni, mutta ei sattunut. Hauskaa oli ja nauroimme kippurassa. Nääs olisi siinä kylän ämmät voineet vetää vääriä johtopäätöksiä Pylvänäisen rouvan kunnosta,jos olisivat nähneet :coolsmile:

Suur-Keuruu teki lehtijutun

"Hotell issa"

Mieheni täytti heinäkuussa 50 v, meillä oli rennot mökkijuhlat sukulaisten kera.  Mutta varsinaisena syntymäpäivänä tapahtui hassuja!!! Väätäiskylässä, Multian ja Karstulan välillä korvessa, on extrahauska Väätäiskylän Itepalvelukioski. Heillä on siellä ollut iankaikkisen vanhan heinäladon seinässä vuosia ”Hotelli” kyltti, jolle olemme nauraneet makeasti. No me kun olemme aina valmiita hullutuksiin, niin kysäisimme Itepalvelukioskin hotellinjohtaja Tuomo Oksaselta, että onkos hotellissa vielä kukaan yöpynyt. Ei ollut ja me lupasimme olla ne ekat! Oksanen oli luvannut ensimmäisille yöpyjille aamupalan sänkyyn. Kättä päälle, tulemme 17.7. kun on se ihan oikea 50v päivä.

Jarmo 50 v. avaa hotellin

Ja MITÄ IHMETTÄ!!!!!! Koko homma oli lähtenyt aivan lapasesta, saimme mahtavan illan, yön ja aamun!!! Hauskalla huumorimielellä kaikki tyyni!!  Kun menimme Väätäiskylän Itepalvelukioskille, VIP auto vei meidät hotellille. Ja kyläläiset olivat kutsutut hotellin avajaisiin myös. Alkumaljat ( Pommaccia ) ja puhe, tottakai. Juhlakalu sai avata uuden hotellin, Fiskarssin oranssit sakset tarjoiltiin asiaankuuluvasti tyynyn päällä. Nips naps, hotelli on avattu! Ja hotellinjohtaja paljasti uuden nimikyltin fanfaarin soidessa. HOTEL LONELY STAR .

Nimikyltin paljastus... tadaa...

Siinä se seisoo!!!! Hotel Lonely Star

Sankarilla tietenkin kovat kaulassa 🙂

Ja aurinko paistoi mielissä ja luonnossa

Elävää musiikkia, oh ihanuutta, esittivät Hookeli ja Hiikka eli Roger Miettinen ja Miikka Koskinen. Kolmaskin esiintyjä oli, mutta nimeä en muista, häntä kutsuttakoon Hankkijamieheksi :happy: Olisi suotavaa, jos tiedät nimen, että kirjoittaisit sen tuonne kommentteihin, kiitos 🙂  Esitykset olivat vallan upeita, laulajilla todella hienot äänet ja kitaransoittaja oli erittäin taitava. He esittivät ihania rakkauslauluja meille ja muille vieraille. Olipa muuten hieno tunnelma, kun täysin meille vieraat ihmiset olivat niin sydämestään mukana kaikessa.  Yli puoli kylää oli paikalla, Väätäiskylässä on n. 60 asukasta 🙂

Hookeli ja Hiikka, ah!

Ja Hankkijamies 🙂

" Vain akustista keikkaa, kun sähkökamat eivät mahdu autoon"

Opaskyltti 🙂

Vieraita pukkaa..

Meille oli varattu lahjat, ja hih, niistä  paljastui ihanat villasukat molemmille! Hotellinjohtajan mukaan ”hotellin lämmitysjärjestelmä on hieman reistaillut viime aikoina ” 😀

Lämmikettä!

"Elekeä särkekö illuusiota"

Turvallisuutta unohtamatta!

Kiitostaulu ensimmäisiltä yöpyjiltä hotellin seinälle

Kaiken ihanan musiikin ja mukavien ihmisten jälkeen meitä odotti vielä huippuylläri; meille oli varattu Vanhasta Väätäsestä kivisauna, maan alle rakennettu. Hienot löylyt ja koivu-katajavihta oli unelma!! Ja kylpypalju!! Ja järvi!! Ja ihanat tuulihatut!! Ja ajattomuus, saimme olla kahdestaan siellä niin kauan kuin halusimme :love:   Että vielä löytyy maailmasta tuollaisia ihmisiä kuin Tuomo Oksanen ja vaimonsa Kaisa, sanattomaksi veti todella. Eikä raha kelvannut, ei. Mistään, ei edes siitä hotelliyöstä 😀

Kivisauna, takimmainen 😉

Koivu-katajavihta

Saunavälipalaa

Hotellin sisällä nukuimme teltassa ( hyttysien pelossa, niitä ei kyllä ollut)

Mainospala; Riekon marjatilan alkoholiton Lakka- kuohujuoma oli hyvää!

50-vuotissynttäriuinti Väätäiskylässä, Vanhassa Väätäsessä

Me Rohkeat

Herätys klo 8.00

Hyvin nukutun (?) yön jälkeen tasan klo 8.00 sovitusti tuli herätys ja mitä ihmettä!! Kitaransoiton ja laulun kera, wautsi wau! Hyvä ääni on hotellinjohtaja Tuomollakin 🙂 Ja kitaraa osaa soittaa myös hän. Vaimonsa Kaisan kanssa olivat laittaneet meille ruhtinaallisen aamupalan, niinkuin hotellissa kuuluukin 🙂 KIITOS OKSASEN PARISKUNTA, VANHA VÄÄNÄNEN, MUSIIKKIPOJAT JA KAIKKI MUKANA OLLEET <3

Erämaata

Kävimme myös Pohjois-Norjassa lomalla. Upea reissu! Ja katsokaapa tarkkaan alla olevaa kuvaa, mitä löysimme sieltä ihan sattumalta??

Ihan oikeaa!!

Avainsanat: Väätäiskylän itepalvelukioski

Linnunlaulua ja purojen solinaa

Mielimaisemani mökillä

En ole ehtinyt päivittämään blogia, kun olen kuunnellut luontoa  🙂  Oih tätä kevään äänien ihanuutta!!! En pysty sanoin kuvaamaan, miten upea tämä kevät on ollut, kun taas kuulen monen vuoden tauon jälkeen kaikki ihanat linnunlaulut, puron solinan, veden  tippumisen, tuulen vinkumisen yms yms yms :love: . Kahta en vaihda; mies ja imppa :love: . Upeaa on, että monen vuoden tauon jälkeen aivoni ovat tosi nopeasti oppineet uudelleen kuulemaan kaikki unohduksissa olleet äänet. Läheskään kaikilla implantin saaneilla kehitys ei kuitenkaan tapahdu näin nopeasti. Jos on ollut tosi pitkään lähes täysin kuuro, saattaa kestää  kauankin, ennenkuin tuloksia tulee.

Niin ne linnunlaulut! En kyllä enää muistanut, miten äänekäs kevätluonto on. Usein vain olen ulkona, kuuntelen ja haltioiudun. Imen sisääni kaikkia vuosia kadoksissa olleita  luonnonääniä.  Aikaisemmin keväällä oli mahtavaa kuulla kevätpuron solinaa! Nämä äänet ovat itsestään selvyyksiä heille, joilla ei kuulo-ongelmaa ole. He eivät pysty varmasti täysin ymmärtämään tätä kokemusta äänien uudelleen kuulemisen ihanuudesta. Sitä voi kokeilla, että laittaa tosi suojaavat korvatulpat korviin ja pitää niitä monenlaisissa tilanteissa, keskusteluissa, ryhmissä, luonnossa yms. Siitä voi saada pienen aavistuksen, miltä tuntuu, kun ei kuule ja joutuu koko ajan kysymään ” anteeksi mitä”.

Pystyn erottamaan eri lintujen äänet toisistaan, meillä on mökillä esim. mustarastas laulanut kiivaasti. Todella hieno ääni!  Inhokkiääniä luonnossa ei ole ollut, mutta muualla kyllä. Esim. lätkää kun katsoin MTV3- kanavalta, se pelitauon aluksi tuleva logo, joka rikkoo ikäänkuin jään kräätskriiks, se se oli kaamea ääni!!! Oikein sattui korvaan.

Perjantaina olin koulutuksessa,  siellä oli aika pieni sali, jossa istumme ympyrässä. Kuulin lähes kaiken puheen. Implantti on tuonut parannusta myös puheen kuulemiseen tosi paljon. Niin että ei tätä kallista aparaattia ( 35.000 €) sentään ihan vain linnunlaulun vuoksi annettu minulle 🙂 Ilmastointilaitteet ovat usein kuulovammaiselle tosi hankalia, ainakin minulle, koska  kuulen juuri ne matalat äänet hyvin, hurina peittää pahasti alleen puheen. Koulutuksessa käytin  pitkästä aikaa FM-laitettani, yllätys oli aikamoinen, koska  se auttoi nyt paremmin kuin ennen. Se on yhdistetty kuulokojeeseeni, ei implanttiin. Pitäisi alkaa hoitamaan fm-laite + implantti asiaa, se vaatii hieman ponnisteluja. Olen kuulemma niin monimutkainen  tapaus, että pitää erikseen mennä maahantuojalle ja pohtia siellä miten edetään. Sairaalan kuntsari sanoi, ettei hänellä ole asiantuntemusta  nyt tähän. Kun käy työssä ja on tämä implanttiasiakin vielä aika uusi ja kuunteleminen syö voimia, niin ei meinaa olla paukkuja mihinkään ylimääräiseen. Edes siihen, että alkaisin hoitamaan tuota Fm-laite asiaa. Päivä kerrallaan, aikansa on joka asialla auringon alla :love:

Kauneus löytyy pienistä asioista

Harrastamme moottoripyöräilyä, ja minua jännitti, miten saan kypäräni mahtumaan, kun implantin sisäinen osa tulee kallosta jonkun verran ulospäin. Pohdin myös, pysyykö sisäinen osa varmasti kiinni, kun kypäräni on tosi tiukka umpikypärä. Kysyin asiaa  imppahoitajaltani, joka vakuutti, että kiinni pysyy 🙂  Ja niinhän se pysyikin. Prosessori ei mahdu kypärän sisään, mutta en sitä silloin tarvikaan. En itse aja,nautin kyydissä olemisesta tosi paljon.

Eve, the kyytiprätkämimmi

Äitienpäiväkimppu 🙂

Avainsanat: FM-laite, implantti, kuulovamma, mökki, mp-kypärä

Iloa ja väsymyksen sinfoniaa

30 v 30.3.2013

Meillä oli pääsiäisenä helmihääpäivä, 30 vuotta sitten sanoimme ”tahdon”. Silloinkin oli pääsiäinen. Tuntui kuin luontokin olisi juhlinut kanssamme, koska koko pääsiäisen ajan oli niin upeita aurinkopäiviä.

Olen tehnyt perinteisesti joka pääsiäiseksi pashaa samalla ohjeella. Niin nytkin ja aina se maistuu kaikille. Karoliina teki siihen vielä sellaisen hedelmäsysteemin lisukkeeksi. Ja lammasta pitää myös olla pääsiäisenä  ja mämmiä ja suklaamunia ja muita herkkuja. Vastapainoksi sitten lumikenkäilyä ja kävelyä.

Ihana pääsiäinen, ihana alkukevät, ihanat läheiset, ihana elämä, ihana linnunlaulu…. Mutta on myös se toinen puoli. Ankara väsymys haittaa nauttimasta täysillä kaikista ihanuuksista. Ihmettelen ja kummastelen, viekö kuulemisen opetteleminen oikeasti näin kauhean paljon energiaa. Onpa mieleen hiippaillut kysymys, josko onkin jotain muuta väsymystä. Sokerit ovat ok, mutta verenpaine on koholla aikalailla. Varasin ensi maanantaiksi työterveyslääkäriin ajan. Harmi, kun en viime Tays:n käynnillä huomannut kysyä tästä väsymyksestä, että onko se mahdollisesti vieläkin implantista johtuvaa. Itse kyllä olen vahvasti sitä mieltä, että on se. Mitä enemmän on päivässä ääniä, sen väsyneempi on, vaikka välillä tuntuu ettei väsyneempi enää voi ollakaan :anger:

Konkreettisesti olen ihan puhki työpäivän jälkeen. Sohvalle vaan ja jalat ylös, usein uni tulee että hups vain. Satavarma olen, että viittä työpäivää työpaikalla en jaksaisi tällä hetkellä. Onneksi saan perjantaisin tehdä etäpäivän, tosin tämä perjantai menee sairauslomalla, koska se verenpaine oli oikeasti eilen tosi korkealla. Sitä pitää nyt mittailla viikonloppun aikana 4 kertaa päivässä.

Tällä viikolla olen pari kertaa törmännyt tilateeseen, että kun olen keskustellut täysin vieraan ihmisen kanssa, niin en meinaa saada millään selvää puheesta. Tuttujen kanssa saan hyvin selvän. Eikä ollut kyse edes siitä, että ihmiset olisivat puhuneet normaalia hiljempaa, kummallista. Ehkä aivot oppivat kuuntelemaan samaa ääntä, niin että siitä saa ajan kanssa helpommin selvän, kun taas uusien ihmisten ääniin aivot eivät vielä ole oppineet. On tämä kuuleminen niin monimutkaista että hohhoijaa! Voisi sanoa että ylen ihmeellisesti olemme rakennetut :happy: Olisi muuten tutkijoille vielä paljon tutkittavaa kuulemiseen liittyvissä asioissa.

Erään tutkimuksen mukaan kuulovaurio/ kuulovamma altistaa muistisairauksille. Olisi mielenkiintoista tietää, onko syynä se, että kuulovammaiset eristäytyvät ja eristäytyminen  altistaa muistisairauksille vai onko oikeasti niin, että juurikin huono kuulo itsestään saattaa altistaa? Toisaalta kun huonokuuloisen aivot joutuvat tekemään kuulemisen vuoksi paljon enemmän työtä kuin normikuuloisten, niin luulisi sen ehkäisevän muistisairauksia?? Hmm…

Uusi ihana ääni kuului tässä yhtenä päivällä implantilla; vesipisaroiden tipuminen räystäältä maahan :love:  En ole vuosiin kuullut sitä! Ja voi että kuinka odotan, että kevätpurot alkavat solisemaan……  Olen kuullut myös paljon uusia linnunlauluja 🙂

Pääsiäisenä pitää tietysti päästä uimaan; alla kuvia miehen, pojan ja vävyn yhteisestä avantoprojektista  🙂

Tähän tulee avanto!

Parimetrinen jääsaha saa kyytiä

Hiiop!!

Kova homma että pääsee uimaan 🙂

Eikä paina mitään ?!

Mies, vävy & poika

Huilaustauko

Työnjohtaja 🙂

Tadaa, valmis!

Alla kuvia nelijalkaisista ystävistämme, ilon tuojista 🙂

Siiri Aina Ilona 14,5 v

Rocky, kleinpitz

Nori shiba 10 v, Headstyle Columba, FIN muotovalio

Vähän blondi Nami shiba, Natural Nami-Nami, FIN muotovalio

Koirajengi

Seuraa johtajaa 😉

Avainsanat: implantti, Kuulo, kuulovamma

Kolmas säätö, sata lasissa

Tänään olin Tays:ssa implantin kolmannella säätökäynnillä. Iloisia uutisia; sanojen erotuskyky implantilla + kuulokojeella oli 100%. Ja leikkauksesta on vasta 5 kuukautta. Huima on ollut kehitys. Ei siis ole ihme, että on väsyttänyt niin rankasti, kun aivot ovat tehneet mielettömästi töitä uuden kuulemisen oppimisessa.

Ylläoleva kuulokäyrä on käyräni tänään, mitattu ilman kojetta ja ilman implanttia. Eli luomukuuloni seisoo siinä kaikessa vajavaisuudessaan. Punainen on oikea, leikattu korva ja sininen vasen. Jos joku ei tiedä, niin mitä alemmas käyrä menee, sen huonompi kuulo on. Minulla  korkeat äänet ovat lähes tulkoon kaikki poissa pelistä, en kuule niitä yhtään.

Tekniikan ihme 🙂

Ja tässä käyrä implantilla :love: Minä kuulen, kuulen, kuulen :happy:  Ja jäännöskuulo leikatussa korvassa on pysynyt hyvänä. Hybridi-implanttileikkauksessa pyritään säästämään ne taajuudet, jotka kuuluvat vielä luomuna. Leikkaukseni on siinäkin kohtaa onnistunut hyvin. J-P Vasama, kiitokset hänelle taitavasta operaatiosta 🙂

Joulukuussa olin vähän pettynyt, kun silloin mitattiin jäännöskuulon pudonneen aika lailla. Mutta testissä oli ollut liian kova peiteääni, eli se ei ollut luotettava. Uskon, että tämän päivän testi näytti oikean tuloksen.

Tays:n kuulokeskuksessa on kyllä ihan huippu henkilökunta, kaikki sujuu aina niin hyvin ja kaikki ovat ystävällisiä. Tapasin tänään myös kuntoutusohjaajani FM-laite asiassa. Hän tilaa minulle kokeiluun Smartlinkin ”kengän”, joka liitetään iComiin. Testataan, kuulenko sillä tavalla FM-laitteellani. Nyt en saa siitä mitään hyötyä.

Eilen olin unohtanut ottaa akun tai pattereita mukaan töihin, ja tietysti implantti sammui kesken päivän. Siinä sitä konkreettisesti huomasi, miten kuuroksi sitä taas tuli, kun imppa ei toiminut. Hmmm…. voiko laitetta rakastaa??? Minulle on nimittäin kehittynyt kiinteä suhde implanttiini 🙂

100 % erotuskyky ja hyvä kuulokäyrä eivät kuitenkaan valitettavasti tarkoita sitä, että nyt kuulen sataprosenttisesti. Kuulotestit eivät milloinkaan anna samanlaista kuulemistulosta kuin arjen äänimaailmassa oikeassa elämässä. Esim. hälyssä minulla on edelleenkin suuria vaikeuksia kuulla, samoin,jos puhutaan epäselvästi tai hyvin hiljaa. Vieraista sanoista on vaikea saada selvää, kuten erikoisista sukunimistä. Mutta aikaa myöten varmasti kuuloni kehittyy vielä lisää. Implanttiini asennettiin tänään erilaisia ohjelmia; musiikki, kohdistus ja häly ohjelmat tavallisen perusohjelman lisäksi.

Tässä joku aika sitten meinasin polttaa talon :anger: . Unohdin öljyn kuumenemaan pannulle. Kuulovammaisen hälytysjärjestelmäni ei reagoinut käryyn, onneksi huomasin juuri ajoissa tilanteen. Minulle tultiin melkein heti vaihtamaan palovaroitin,koska se oli viallinen.

Meillä oli pari viikkoa ihana Samu-shiba hoidossa. Hän on tyttäremme Karoliinan Nami-koiran  pentu, aivan ihana koirapersoona. On mukavaa välillä saada hoitokoira, kun meillä ei kotona enää asu koiraa. Toisaalta, onhan meillä suuri kissapersoonamme Siiri Aina Ilona :happy:

Namin poika Samu 🙂

Samu hymyilee

Samu & Siiri, kaverit 🙂

Avainsanat: hybridi-implantti, implantti, jäännöskuulo, kuulokäyrä

Pinkkiä

Pinkkipäivä eli ystävänpäivä tuli ja meni. Minä sonnustauduin pinkkiin päivän kunniaksi :happy:   Puin myös imppani pinkkiin 🙂 Pidän väreistä, mutta yleensä en kyllä ihan näin paljoa käytä yhtä väriä. Nyt se tuntui hyvältä. Näihin Cochlearin prosessoreihin saa irrallisia värikuoria, joita voi vaihdella mielensä mukaan. On seepraa, tiikeriä, sinistä, pinkkiä, oranssia ja vaikka mitä.

En häpeä näyttää implanttiani, se on osa minua ja se saa näkyä. Useimmiten pitkät hiukseni ovat auki, jolloin imppa peittyy, mutta välillä laitan hiukset kiinni ja silloin se näkyy hyvin. Mielelläni kerron implantista, jos joku kysyy. Täällä blogissani on satoja käyntejä kuukaudessa, mikä on kiva juttu. Haluan jakaa omaa kokemustietoa toisillekin. Olisin itsekin ollut erittäin halukas ennen implantin saantia lukemaan jonkun tämän tyylistä blogia, mutta tämän aiheen ympärille rakennettuja blogeja ei juurikaan ole.Blogini löytää nyt varmaan vielä useampi, se on nimittäin linkitetty kuuloliiton sivuille. Kuuloliitto- vertaistoiminta- sisäkorvaistutteen käyttäjät; tuota rataa.

Viimeviikolla kävin taas päivystyksessä. Oireena välikorvasta kuuluva ääni, niinkuin neste liikkuisi. Myös hieman on ollut särkyä. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt tulehdusta eikä määrännyt antibioottiakaan varmuuden vuoksi. Oireena on myös lisääntynyt makuhäiriö; leikkauksen jälkeen kielen toisella puolella en maistanut kunnolla ja siinä oli sellainen metallinmaku välillä. Nyt metallinmaku tulee kieleen, kun vähänkin vedän korvanlehteä. Ja kun nukun leikatulla puolella. Maallikkona funtsin, että onko leikkausalueella nestettä, joka painaa makuhermoa ( sijaitsee lähellä leikkausaluetta) No toivottavasti ei ole vakavaa. Laitoin leikanneelle lääkärille kyselyä ja vastaus oli, että korvalääkäri voisi katsoa korvan, jos oireet eivät katoa. Ne ovat nyt kestäneet kaksi viikkoa. Särkyä ei nyt ole. Katson nyt vielä vähän aikaa, vaivaudunko vaivoineni Tampereelle saakka. Täällä kun ei korvalääkäriä ole.

KEVÄT TULEE :coolsmile: Sen totesin tänään ulkona. Lintujen konsertti oli jo aika  mahtavaa!! Ja mahtavaa oli se kuulla!!! Ihania, korkeita liverryksiä 🙂  Mieheni veisteli, että implantti on tärkein siksi, että kuulen lintujen laulun 🙂

Sain kullalta syntymäpäivälahjaksi lumikengät. Mahtava harrastus! Yllä kuva  ensimmäiseltä kenkäilyretkeltämme, 3 tunnin metsäkävelyltä. Eväät mukana, tottakai. Suurpetoja ei näkynyt, olisin kyllä halunnut nähdä 🙂  Eipä niihin juuri koskaan kukaan törmää, paitsi salakaatajat, jotka jahtaamalla jahtaavat niitä. Olin tosi surullinen Oriveden karhun ampumisjupakasta. Karhua oli häiritty pesällä ennen ampumista kaksi kertaa ja sen tuloksena karhun pentu oli kuollut. Voisiko tähän kohtaan sanoa, että ampujat saivat tekojensa mukaan. Metsä on eläinten koti. Ihmisen on kunnioitettava luontoa, joka meille on annettu. Pedot väistävät ihmistä luonnollisesti ja olisi kohtuullista odottaa samaa käyttäytymistä ihmisiltä eläimiä kohtaan. Epätavallisesti käyttäytyviä petoja ( = tulevat liian lähelle asutusta jatkuvasti, eivät pelkää ihmistä) on joskus tarpeen lopettaa, yleensä nämä ovat sairaita tai haavoittuneita.

Avainsanat: implantti, prosessori, sisäkorvaistute

”Potilas vaikuttaa vähän pettyneeltä”

Aavistus auringosta

Heh, sain Tays:n viime käyntini tekstin postissa. Lääkäri oli kirjoittanut otsikon tekstin siihen. Olisikohan pitänyt hyppiä ja nauraa :happy:  Olinko oikeasti pettynyt? Olihan siinä negatiivisiakin asioita mukana, kuten jäännöskuulon romahtaminen, väsymys ja kummallinen tunne päässä. No ehkä siinä himpun verran oli myös tuota pettymystä juuri noiden oireiden vuoksi mutta kyllä totuuden nimessä täytyy sanoa, että implantti on Mahtava Aparaatti 🙂 95 % on positiivista ja loput 5 % negatiivista.

Pari viikkoa sitten jouduin käymään päivystyksessä, kun leikattua korvaa särki. TK lääkäri ei uskaltanut työntää lamppua yhtään korvaan, totesi vain että ei näe ja antoi varmuuden vuoksi antibioottikuurin. Kyllä siellä varmasti tulehdus oli, koska antibiootit lopettivat säryn. Leikatussa korvassa on kummallinen asia; oli implantti päässä tai ei, kun vedän korvalehteä vähänkin, korvasta alkaa kuulua kova vinkuna. En tajua, mikä sen voi aiheuttaa. Soittelin imppahoitajalleni ja hän kehoitti kertomaan seuraavassa lääkärin tapaamisessa asiasta. Olin myös vähän huolissani siitä, kun implantti on kohonnut ylöspäin tuossa nahan alla. Seuraava käynti Tays:ssa onkin vasta maaliskuussa. Ai niin, mutta nythän onkin jo helmikuu! Ja minä kevätihmisenä herään eloon :coolsmile:  Paras kuukausi on huhtikuu, kun kevätpurot solisevat ja luonto huumaantuu. Toukokuukin menee ranking listalla ylös.

Testailin tällä viikolla töissä noita apuvälineitäni; käytin yhtäaikaa sekä Fm-laitettani ( Phonakin SmartLink ) että IComia. ICom on puhelimen apuväline, Fm laitetta käytetään kuullakseen paremmin toisten puheen. Molemmat toimivat minulla kuulokojeen kanssa, impplanttiin ei ole vielä kytketty mitään apuvälineitä. Icom on hyvä ja se toimii niinkuin pitääkin, Fm-laite ei.

Kaikenkaikkiaan kuulemisen apuvälineitä ja apuvälineisiin liittyviä aparaatteja on siunaantunut iso liuta; kuulokoje, implantti, Fm- laite, ICom, tv:n kuunteluun Sennheiserin kaulasilmukka, hälytysjärjestelmä ( = vilkkuvalosysteemit), tärinäherätyskello, implantin tarvikkeet, joita on iso salkullinen kuivurineen ja akkujenlatauslaitteineen kaikkineen   ja kaikkiin noihin vehkeisiin on tietysti jokaiseen oma latausvehkeensä/ piuhansa. HOHOI; voisiko joku engineer kehitellä kuulovammaisille apuvälineen, joka yhdistäisi mahdollisimman monta laitetta?

Tänään saan mamman kullan, pikku Adelen, kylään koko viikonlopuksi. Huomenna meillä on hänen kanssaan laatuaikaa ihan kahdestaan, ai niin plus kissan ja koiran 🙂 Miesväki menee MP- messuille ja Adelen äiti töihin.

Avainsanat: FM-laite, implantti, jäännöskuulo, Kuulo

Joulukuulumisia

Perheemme joulun vietto oli perinteinen, vietimme sitä mökillämme. Kaikki lapset puolisoineen ja pikku Adele olivat meillä, kaikki eivät olleet aattona kylläkään. Lisäksi vieraana olivat muori ( äitini), vaari ( isäni) ja sisareni Pimpa. Niin ja nelijalkaisia unohtamatta; Siiriä, Noria, Namia ja Rockya. Ihana joulunaika jatkuu vieläkin, olen kahden viikon lomalla ja vietän koko ajan mökillä. Minusta voisi hyvin käyttää nimitystä ”mökkihöperö” :happy: Nautin todella paljon  rauhasta ja hiljaisuudesta; kun työssä olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, vapaa-ajalta kaipaan vastapainoksi hiljaisuutta.

Headstyle Columba, "Nori" 27.12. 2012 10 v

Olen nauttinut implantin antamista uusista äänistä. Olen viettänyt aikaa ulkona lintujen ruokintapaikan lähellä ja kuunnellut niiden visertelyä. Tali-, hömö-, sini- ja töyhtötiaisia käy runsaasti, punatulkkuja laskimme kerran olevan yhtäaikaa noin 40 kpl. Käpytikkoja käy parhaimmillaan kolme yhtäaikaa, samoin närhiä. Lempilintuni em. linnuista on töyhtötiainen, ”punkkaritiainen”. En osaa vielä erottaa, mikä lintu pitää mitäkin ääntä, koska en pysty paikallistamaan ääniä. Kaikki korkeat äänet kun kuuluvat implantista, eikä suuntakuulo toimi, kun on vain yksi implantti. En lakkaa ihmettelemästä lintujen suloista, kirkasta laulua. Voi, kunpa kaikki osaisivat nauttia luonnon äänistä!  On  tutkimuksia siitä, että luonnossa olo rauhoittaa ja vähentää stressiä. Halpaa terveydenhoitoa ja niin ihanaa!

Perhettä

En vielä tänä jouluna ( voi olla etten koskaankaan) saanut kaikesta puheesta selvää. Kun oli monta ihmistä koolla, jäi jonkin verran keskusteluista minulle arvoitukseksi. Mutta suurimman osan kuulin ja luulen, että kaikki pitävät huolta siitä, että ainakin tärkeimmät asiat varmistetaan, että kuulenko. Pikku Adelella, ensimmäisellä lapsenlapsellamme on ihanan heleä jokellusääni. Hän täytti 27.12. 8 kuukautta, joten selvää puhetta ei vielä tule. Mutta kohta sekin aika koittaa :love:

Miika poika, vaimonsa Elisabet ja Adele; ihanat 🙂

Takkapuiden rätinä on ääni, joka on tullut uudelleen implantin myötä. Ja seinäkellon tikitys. Olen sietänyt yllättävän hyvin kaikki uudet äänet, joillakin käy niin, että uudet äänet koetaan liian kovina ja voimakkaina. S-kirjaimet suhisevat puheessa vielä kovasti, mutta eikös ässän kuulukin suhista? Välillä olen kokeillut ottaa implanttia pois, ja silloin huomaa, miten paljon siitä jo nyt on apua. Monet kirjaimet jäävät kokonaan kuulematta ilman sitä. Puhe kuulostaa niin kuin paksun peiton alta tulevaksi, tasapaksuisena mömmönä ilman implanttia. Odotan kovasti seuraavaa säätöaikaa, joka on  maaliskuussa. Siihen saakka mennään näillä. Tarvittaessa voin olla yhteydessä kuulokeskukseen aikaisemminkin.

Karoliina & Markus; ihkut 🙂

Vävy Markus, poika Joona, miniä Anni; ihanat 🙂

Jouluna lauleskelimme yhdessä joululauluja ja maailman paras vävymme säesti klarinetilla. Olen aina pitänyt laulamisesta ja siinä ei ole ollut vaikeuksia kuulosta huolimatta. Implantti aiheuttaa oman äänen kuulemisen aika voimakkaana, mutta kuulin siitä huolimatta säestyksen ja toistenkin äänet hyvin. Olen aina pitänyt paljon joululauluista, kuuntelen niitä jo lokakuusta alkaen. Yksi lempijoululauluistani on ”En etsi valtaa, loistoa”, samoin ”Arkihuolesi kaikki heitä” ja Pekka Simojoen laulu ”Niityllä lunta”. ”

” Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan ”, lauletaan tuossa Simojoen laulussa. Unohtaa työkiireen, siinä on tarpeeksi toivetta ja tavoitetta. Olen kantapään kautta oppinut onneksi unohtamaan työasiat lomalla. Ihminen tarvitsee työn vastapainoksi jotakin muuta. Taas tulee mieleen sormi vesilasissa testi: Kasta sormi vesilasiin. Nosta se pois. Jos veteen jää kuoppa, olet korvaamaton omassa työssäsi 🙂  Ihmisinä olemme korvaamattomiina, mutta työssämme emme ole. Missään työssä. Aina voi toinen ihminen korvata toisen työssä,  mutta toista ihmistä ihmisenä ei voi korvata.

Toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

Kohta 30 v. hääpäivä 🙂

Adele, mamma & enkelikello

Jarmokin on ollut kiltti 😉

hän on Siiri, 14 v

Avainsanat: implantti