Valokuvanäyttely Iloa mustassa

mainosluonnos

Sain olla mukana tekemässä Oriveden taiteiden yö-tapahtumaa; järjestin ihka ensimmäisen valokuvanäyttelyni.Näyttely meni kaikinpuolin oikein hyvin, kävijöitä oli arviolta noin sata. 68 nimeä oli vieraskirjassa, mutta kaikki eivät huomanneet laittaa nimeään. Näyttelytilaksi sain paikallisen helluntaiseurakunnan ruokasalin. Tila oli sopiva , ja kun vielä Helka-rouva järjesteli ja koristeli tilan maltillisesti, niin kyllä oli mukava pystyttää sinne näyttely :)

Teetin paikallisessa valokuvastudiossa 15 kpl varsinaisia näyttelytauluja, kapalevylle kiinnitettyjä valokuvia. Pieni harmillinen vahinko tuli;tilasin  taulut koossa 30 x 40 cm, mutta ne olikin tehty kokoon 20 x 30 cm. Taulujen lisäksi teetin A4 kokoisia valokuvia sekä kaksiosaisia postikortteja.  Eniten myin kortteja, mutta myös tauluja ja A4 suurennoksia meni kivasti. Joku tilasi vielä isompiakin tauluja. Myytävää on vielä jäljellä, vink vink :eek:

Hauska ja iloinen yllätys oli, kun Väätäiskylän hotellin- ja kioskinjohtaja Tuomo Oksanen tulla pamautti paikalle kera ihanan Kaisa -vaimonsa! Ja vielä posetiivari mukana! Pukukin oli niin just eikä melkein. Tutustuimme Oksasiin hauskan hotelli-synttärijutun myötä, katso juttu alla olevasta linkistä

Lomailoja

Ja takaisin näyttelyasiaan. Palaute oli hyvää,monta kommenttia sain ( taas) siitä,että minun pitäisi tehdä runokirja kuvitettuna valokuvillani. Yksi tärkeä asia oli unohtunut; nenäliinapaketti!!! Runoni ja kuvani liikuttivat monia kyyneliin asti. Seuraavat kuvat ovat näyttelyssä otettuja tai  näyttelymateriaalia

P1600144blog

P1650888blog

P1600451blog

P1600194blog

P1020160blog

P1650757blog

P1680427blog

P1740242

P1820061

P1860680blog

P1860165

P1860912blig

 

P2110048blog

P2920494(1)blog

P1750175blog

P1090706

P1090711

WP_20160830_026

 

WP_20160830_002

P1090719

 

P1090700

P1090702

Teetin kaksiosaisia kortteja näyttelyyn myyntiin

Teetin kaksiosaisia kortteja näyttelyyn myyntiin

P2730958muok

 

Näyttelyssä oli esillä seuraavat runoni:

 

Katson kaksivuotiaan kuperkeikkaa

voi miten se lentää kevyesti

höyhenen

Mielikuvissani vaellan lapsuuteen

Esitin sukulaisille sirkusta

ihmettelivät yliliikkuvia niveliä ja notkeuttani

Hypin pompin, taivuin  mahdottomiin asentoihin

Ja meillä kaikilla oli niin hauskaa

Tänään sukan pukemiseen kuluu tuhansia ajatuksia

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Tämä on gradus kolmosta, sanoit,

niinkuin sadoille muillekin

Minä olen minä, en sata muuta

Sattuu

Luot toivoa positiivisin ennusmerkein.

Osaat kohdata osaat tsempata

kuitenkaan lupaamatta turhia.

Luovutan koko 152 cm vartaloni hoidettavaksi.

Tiimityötä, sitä tämä on

Minä, mies, perhe, hoitohenkilökunta, ystävät, vertaistuki, taisteluun valmiina!

 

KUTSUMATON VIERAS

Jokin vieras on tunkeutunut sisääni.

Se tuli,vaikka en kutsunut.

Sillä on nimikin; syöpä.

Samaistun taidenäyttelyn raajarikkoon

kummallakaan ei ole ja kuitenkin on niin paljon.

Kiskotaan pois kaikki turha.

KUTSUMME TEIDÄT”

Tänään posti toi kutsun syöpään sairastuneiden ensitietokurssille.

Vastahan olimme parkinssontaudin ensitietokurssilla.

Mistä näitä kutsuja koko ajan satelee?

 

SILITÄN

Oikein paljon hyvältä tuoksuvaa samppoota hiuksiin.

Pehmeä vaahto, kuin unelma.

Hellin ja silitän teitä, hiukseni.

Jäähyväiset saattavat olla lähempänä kuin luulemmekaan.

JA PERUUKKIA EN AINAKAAN!

Sanoin miehelleni, että peruukkia en ainakaan ota

painelen pitkin katuja kaljuna, jos niikseen on.

Jos niin käy, en tiedä miten siihenkin suhtaudun.

Hiukseni ovat aina olleet paksut ja pitkät

tänään vielä ne ovat kauniit, silkkiset.

Vetelen kammalla edestakaisin.

Vielä minä voin.

YSTÄVÄ VUOSIEN TAKAA

Tänään kävi luonani ystävä,

kymmeneen vuoteen emme olleet tavanneet.

Kymmenen vuotta niinkuin yksi päivä.

”Näytät niin hyvältä ja hyväkuntoiselta”, sanot.

Miten, miksi, millä voimalla?

Kiitos, ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Kaikki on muuten niin hyvin.

Lapset ovat löytäneet paikkansa, on ihanat puolisot, perheet, kodit, hyvät ammatit, ja mikä tärkeintä; usko, toivo ja rakkaus.

Kasvatustehtävämme on tehty.

Meillä on usko-, toivo- ja rakkausavioliitto.

Sairauteni,kipuni ovat yhteisiä

jaettu tuska on  helpompi kantaa.

Puin tänään päälleni kirkkaan keltaisen mekon.

Piristystä ja iloa roppakaupalla.

 

YÖN TUSKA

Se tulee öisin, hiipii lupaa kysymättä uniini.

Tuska

hillitön itku

Herään omaan nyyhkytykseeni

unessa pelkoja, synkkyyttä, mustaamustaamustaa.

Rakas nukkuu vieressä, kaikki on hyvin.

Pimeimmät pelkoni jääkööt unimaailmaan

potkin ne pois, majaa ette minuun tee!

 

EIKÖ LIIKAA?

Vanhassa laulussa lauletaan ”tuskaa ei pisaraakaan liikaa”

Sairaudet ovat minun tuskani. Kuulo, parkinson, meniere, syöpä…

Kuulon menetys tuntui aikoinaan raskaimmastakin raskaimmalta.

Nyt se on pieni sivujuonne

kuorma on kasvanut, painaa hartioita

tarvitsen kantoapua muuten romahdan

En ole yksin, kuormani kevenee, jakakaamme se.

”Kantakaa toinen toistenne kuormia”

En aina jaksa pyytää, ottaisitko osan näistä, en jaksa.

Pyytämättäkin autat ja kannat kuormaani

kummasti kevenee ja helpottaa

jäykät jalat hyppivät riemusta

lennän perhosen lentoa, nauran ja iloitsen

keltaisessa  mekossa.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Kuljen sumussa

En näe polkua missään

Summamutikassa painellaan

sumun sekaan

luottaen, uskoen, toivoen

että voitamme tämän taistelun

Viimeistään perillä Siellä jos ei täällä.

 

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

 

Elämän risteyksiä-

mistä tiedän, kumman tien valitsen?

Valintaa ei aina kysytä

tie vie itsestään eteenpäin

kääntyy vasempaan

en halua sinne, tie on kuoppainen

vaikeakulkuinen en selviä siitä

”Niin kuin on päiväs, niin  on voimas ”

tämä on kauhea polku

jalkani verillä kompuroin ja kaatuilen

”vahva ihminen ei ole se, joka ei koskaan kaadu, vaan se, joka jaksaa aina nousta ”

”älä koskaan anna periksi”

en jää polulle makaamaan

rämmin tietä eteenpäin vaikka sattuu

tekee kipeää itkettää

selviydyn voittajana, vahvempana kuin koskaan

 

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

 

”Jouluna olet sitten kalju”

Tonttulakki  päähän

koko jouluksi!

Nauramme yhdessä,

hassuttelemme vakavilla asioilla.

Se jos mikä, on voittovoimaa!!

 

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Katkeruus pysyköön kaukana

Tämä on minun elämäni, ainutlaatuinen.

Katkeruudelle tässä ei ole tilaa

Täytän tämän rakkaudella

lempeydellä

rauhalla

ilolla

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Niin rikki olen

löytyyko ehjää kohtaa mistään

Lahovikoja pahoja soluja

ruumiini täynnä

Yritän repiä teitä irti

yksin en pysty

Tarvitsen lääketiedettä, rukouksia, läheisiä, ystäviä

yhdessä kamppailemaan kanssani tämä taistelu.

Yksin häviäisin.

Kiitos elämästäni, ainutlaatuisesta.

Ehjän kohdan löysin; sieluni.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Sankarinviittaa en halua

Näistä kuumista ahjoistani

ei ole sankaritarinaksi

On vain kuravettä kuraojassa.

Sairaus jalostaa- ja pah, sanon minä.

Yhtä jaloton olen kuin ennenkin.

 

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Sanovat minua positiiviseksi

Luulevat, ettei tämä minuun satu.

Väärässä ovat, niin väärässä.

Kuinka monta tuskan kyyneltä olenkaan vuodattanut.

Olen kahtia revittävissä

tasapainoilen kapealla lankulla

Rakas tukee, ystävät tukevat, rukoilevatkin

Heidän ympäröimänä vapisen lankulla

en mahdu kaatumaan.

 

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Suru

Olet liian liukas

Et pysy käsissäni

Piiloudut minulta minä piilotan sinut

Liukas, polttava en pysty koskemaan sinuun

Olet kuollettava en halua tutustua sinuun

En jaksa nyt

Ennen pitkään jäähdyt tulet lähemmäs

tutustumme

sitten kun aika on

sitten kun aika on

 

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Se alkoi kesäkuussa 2015

Syöpämatkani.

Gradus 3, ärhäkkä rintasyöpä.

Tänään  14.1.2016 varsinaiset hoidot  ovat ohi

kaikki on tehty, mitä tehdä voidaan

Lopputeksti on korkeimmissa käsissä.

Hänen, joka on käsikirjoittanut elämäni

alusta loppuun.

Eikä yksikään hiuskarva putoa Hänen sallimattaan.

 

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Päätös;

työkyvyttömyyseläke

Kuka sanoi, ettei eläkkeelle pääse

Uusi elämän vaihe edessä

Työasiat vielä tuoreena muistissa,

työssä tapaamani mahtavat persoonat

Parhaat työtoverit, tiimimme

Ikävöin heitä ja kaikkia asiakkaita

Mutta aika on mennä ja lähteä

Elämäni polku tehty valmiiksi

Toiveenani on, etten eksy polulta

että osaisin valita risteyskohdissa oikein.

Että näkisin polkuni pimeässäkin.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Tänä armon aamuna

syöpähoitojen polun kulkeneena

väsyneenä matkalaisena mieleeni hiipii kysymyksiä

Onko syöpä nyt voitettu

Vai onko se  mennyt piiloon, jemmaan

tullakseen uudelleen sekoittamaan kaikki

Tunnenko, jos se tulee

Aavistanko sen pahiksen lähestyvän,

tekevän pesäänsä sisälleni

En voi muuta kuin elää elämääni hetki kerrallaan.

Henkäys kerrallaan,

meillä ei ole muuta kuin tämä hetki

Haluan täyttää kaikki elämäni hetket rakkaudella,

jotta en elä turhaan.

Iankaikkinen rakkaus vallatkoon minut täysin kokonaan.

Armon henkäyksin eteenpäin.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

16.7.2016
Aamu.
Hiljaisina matkaamme tuhannennen kerran syöpäpolille
Aina vain sataa
Tuska möykkynä sielussa
Möykyn sisällä rintasyöpäleikatun alueen pahkura
Joko se vihulainen nyt jo uusiutui?
Takana järkyttävän raskas vuosi,
tuskan malja ääriään myöten täynnä
Pisaroita läikkyy jo yli
Eivät anna rakkaani tulla tutkimushuoneeseen,
”on niin ahdasta”
Kyllä ei ollut ahdasta muualla kuin hoitajan mielessä
Ei ole voimaa kertoa hänelle,
että tämä on tasan meidän molempien juttu
Empaattinen, kokenut lääkäri
Hänen sanoistaan riippuu koko elämä
”Tässä tämä on, mutta tämä on vain rasvapatti. Ei syytä huoleen, voit nauttia kesästä”
Siinä hetkessä tuskan möykky räjähti kyynelien ilosateeksi.
Lääkäri-ihminen silittää otsaani
Avaan oven, rakas näkee itkevän puolison
Luja halaus
Ilon ja helpotuksen kyyneleet, vain rasvapatti
”Tänään on hyvä päivä, kiitos Herralle”
Illalla istumme saunanlauteilla.
Sataa.
”Katso, miten kaunis sade!” Ilo pulppuaa
Milloinkaan en ole nähnyt kauniimpia sadepisaroita

Kommentoi



Kommentit

  1. 17.08 02.09.2016

    Ihanaa, että olet päässyt esittelemään taitojasi ja tuotoksiasi näyttelyyn.

    Onnittelut menestyksestäsi ja lujaa uskoa tulevaan.
    Jatka harrastuksiasi ja tuo meille edelleen tuloksia tähän blogiin, kiitos…

  2. 18.17 02.09.2016

    Aivan upeita kuvia. Kerrotko minkalainen valokuvuskalusto Sinulla on? Itsekkin harrastan vaokuvausta, mutta kuvani eivät yllä lähellekkään kuviesi tasolle.

  3. 7.57 03.09.2016

    BRAVO!

  4. 7.03 06.09.2016

    Kiitos ksymästä, Anne. Tein ihan blogipäivityksen aiheesta, voit lukea sieltä :)

  5. 7.05 06.09.2016

    Kiitos Seija! Niiin kauan kuin luontoon pääsen, harrastus jatkukoon :)

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi