Valokuvanäyttely Iloa mustassa
Sain olla mukana tekemässä Oriveden taiteiden yö-tapahtumaa; järjestin ihka ensimmäisen valokuvanäyttelyni.Näyttely meni kaikinpuolin oikein hyvin, kävijöitä oli arviolta noin sata. 68 nimeä oli vieraskirjassa, mutta kaikki eivät huomanneet laittaa nimeään. Näyttelytilaksi sain paikallisen helluntaiseurakunnan ruokasalin. Tila oli sopiva , ja kun vielä Helka-rouva järjesteli ja koristeli tilan maltillisesti, niin kyllä oli mukava pystyttää sinne näyttely 🙂
Teetin paikallisessa valokuvastudiossa 15 kpl varsinaisia näyttelytauluja, kapalevylle kiinnitettyjä valokuvia. Pieni harmillinen vahinko tuli;tilasin taulut koossa 30 x 40 cm, mutta ne olikin tehty kokoon 20 x 30 cm. Taulujen lisäksi teetin A4 kokoisia valokuvia sekä kaksiosaisia postikortteja. Eniten myin kortteja, mutta myös tauluja ja A4 suurennoksia meni kivasti. Joku tilasi vielä isompiakin tauluja. Myytävää on vielä jäljellä, vink vink 😮
Hauska ja iloinen yllätys oli, kun Väätäiskylän hotellin- ja kioskinjohtaja Tuomo Oksanen tulla pamautti paikalle kera ihanan Kaisa -vaimonsa! Ja vielä posetiivari mukana! Pukukin oli niin just eikä melkein. Tutustuimme Oksasiin hauskan hotelli-synttärijutun myötä, katso juttu alla olevasta linkistä
Ja takaisin näyttelyasiaan. Palaute oli hyvää,monta kommenttia sain ( taas) siitä,että minun pitäisi tehdä runokirja kuvitettuna valokuvillani. Yksi tärkeä asia oli unohtunut; nenäliinapaketti!!! Runoni ja kuvani liikuttivat monia kyyneliin asti. Seuraavat kuvat ovat näyttelyssä otettuja tai näyttelymateriaalia
Teetin kaksiosaisia kortteja näyttelyyn myyntiin
Näyttelyssä oli esillä seuraavat runoni:
Katson kaksivuotiaan kuperkeikkaa
voi miten se lentää kevyesti
höyhenen
Mielikuvissani vaellan lapsuuteen
Esitin sukulaisille sirkusta
ihmettelivät yliliikkuvia niveliä ja notkeuttani
Hypin pompin, taivuin mahdottomiin asentoihin
Ja meillä kaikilla oli niin hauskaa
Tänään sukan pukemiseen kuluu tuhansia ajatuksia
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tämä on gradus kolmosta, sanoit,
niinkuin sadoille muillekin
Minä olen minä, en sata muuta
Sattuu
Luot toivoa positiivisin ennusmerkein.
Osaat kohdata osaat tsempata
kuitenkaan lupaamatta turhia.
Luovutan koko 152 cm vartaloni hoidettavaksi.
Tiimityötä, sitä tämä on
Minä, mies, perhe, hoitohenkilökunta, ystävät, vertaistuki, taisteluun valmiina!
KUTSUMATON VIERAS
Jokin vieras on tunkeutunut sisääni.
Se tuli,vaikka en kutsunut.
Sillä on nimikin; syöpä.
Samaistun taidenäyttelyn raajarikkoon
kummallakaan ei ole ja kuitenkin on niin paljon.
Kiskotaan pois kaikki turha.
♥
”KUTSUMME TEIDÄT”
Tänään posti toi kutsun syöpään sairastuneiden ensitietokurssille.
Vastahan olimme parkinssontaudin ensitietokurssilla.
Mistä näitä kutsuja koko ajan satelee?
♥
SILITÄN
Oikein paljon hyvältä tuoksuvaa samppoota hiuksiin.
Pehmeä vaahto, kuin unelma.
Hellin ja silitän teitä, hiukseni.
Jäähyväiset saattavat olla lähempänä kuin luulemmekaan.
♥
JA PERUUKKIA EN AINAKAAN!
Sanoin miehelleni, että peruukkia en ainakaan ota
painelen pitkin katuja kaljuna, jos niikseen on.
Jos niin käy, en tiedä miten siihenkin suhtaudun.
Hiukseni ovat aina olleet paksut ja pitkät
tänään vielä ne ovat kauniit, silkkiset.
Vetelen kammalla edestakaisin.
Vielä minä voin.
♥
YSTÄVÄ VUOSIEN TAKAA
Tänään kävi luonani ystävä,
kymmeneen vuoteen emme olleet tavanneet.
Kymmenen vuotta niinkuin yksi päivä.
”Näytät niin hyvältä ja hyväkuntoiselta”, sanot.
Miten, miksi, millä voimalla?
Kiitos, ei auta jäädä tuleen makaamaan.
Kaikki on muuten niin hyvin.
Lapset ovat löytäneet paikkansa, on ihanat puolisot, perheet, kodit, hyvät ammatit, ja mikä tärkeintä; usko, toivo ja rakkaus.
Kasvatustehtävämme on tehty.
Meillä on usko-, toivo- ja rakkausavioliitto.
Sairauteni,kipuni ovat yhteisiä
jaettu tuska on helpompi kantaa.
Puin tänään päälleni kirkkaan keltaisen mekon.
Piristystä ja iloa roppakaupalla.
YÖN TUSKA
Se tulee öisin, hiipii lupaa kysymättä uniini.
Tuska
hillitön itku
Herään omaan nyyhkytykseeni
unessa pelkoja, synkkyyttä, mustaamustaamustaa.
Rakas nukkuu vieressä, kaikki on hyvin.
Pimeimmät pelkoni jääkööt unimaailmaan
potkin ne pois, majaa ette minuun tee!
♥
EIKÖ LIIKAA?
Vanhassa laulussa lauletaan ”tuskaa ei pisaraakaan liikaa”
Sairaudet ovat minun tuskani. Kuulo, parkinson, meniere, syöpä…
Kuulon menetys tuntui aikoinaan raskaimmastakin raskaimmalta.
Nyt se on pieni sivujuonne
kuorma on kasvanut, painaa hartioita
tarvitsen kantoapua muuten romahdan
En ole yksin, kuormani kevenee, jakakaamme se.
”Kantakaa toinen toistenne kuormia”
En aina jaksa pyytää, ottaisitko osan näistä, en jaksa.
Pyytämättäkin autat ja kannat kuormaani
kummasti kevenee ja helpottaa
jäykät jalat hyppivät riemusta
lennän perhosen lentoa, nauran ja iloitsen
keltaisessa mekossa.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Kuljen sumussa
En näe polkua missään
Summamutikassa painellaan
sumun sekaan
luottaen, uskoen, toivoen
että voitamme tämän taistelun
Viimeistään perillä Siellä jos ei täällä.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Elämän risteyksiä-
mistä tiedän, kumman tien valitsen?
Valintaa ei aina kysytä
tie vie itsestään eteenpäin
kääntyy vasempaan
en halua sinne, tie on kuoppainen
vaikeakulkuinen en selviä siitä
”Niin kuin on päiväs, niin on voimas ”
tämä on kauhea polku
jalkani verillä kompuroin ja kaatuilen
”vahva ihminen ei ole se, joka ei koskaan kaadu, vaan se, joka jaksaa aina nousta ”
”älä koskaan anna periksi”
en jää polulle makaamaan
rämmin tietä eteenpäin vaikka sattuu
tekee kipeää itkettää
selviydyn voittajana, vahvempana kuin koskaan
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
”Jouluna olet sitten kalju”
Tonttulakki päähän
koko jouluksi!
Nauramme yhdessä,
hassuttelemme vakavilla asioilla.
Se jos mikä, on voittovoimaa!!
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Katkeruus pysyköön kaukana
Tämä on minun elämäni, ainutlaatuinen.
Katkeruudelle tässä ei ole tilaa
Täytän tämän rakkaudella
lempeydellä
rauhalla
ilolla
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Niin rikki olen
löytyyko ehjää kohtaa mistään
Lahovikoja pahoja soluja
ruumiini täynnä
Yritän repiä teitä irti
yksin en pysty
Tarvitsen lääketiedettä, rukouksia, läheisiä, ystäviä
yhdessä kamppailemaan kanssani tämä taistelu.
Yksin häviäisin.
Kiitos elämästäni, ainutlaatuisesta.
Ehjän kohdan löysin; sieluni.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Sankarinviittaa en halua
Näistä kuumista ahjoistani
ei ole sankaritarinaksi
On vain kuravettä kuraojassa.
Sairaus jalostaa- ja pah, sanon minä.
Yhtä jaloton olen kuin ennenkin.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Sanovat minua positiiviseksi
Luulevat, ettei tämä minuun satu.
Väärässä ovat, niin väärässä.
Kuinka monta tuskan kyyneltä olenkaan vuodattanut.
Olen kahtia revittävissä
tasapainoilen kapealla lankulla
Rakas tukee, ystävät tukevat, rukoilevatkin
Heidän ympäröimänä vapisen lankulla
en mahdu kaatumaan.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Suru
Olet liian liukas
Et pysy käsissäni
Piiloudut minulta minä piilotan sinut
Liukas, polttava en pysty koskemaan sinuun
Olet kuollettava en halua tutustua sinuun
En jaksa nyt
Ennen pitkään jäähdyt tulet lähemmäs
tutustumme
sitten kun aika on
sitten kun aika on
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Se alkoi kesäkuussa 2015
Syöpämatkani.
Gradus 3, ärhäkkä rintasyöpä.
Tänään 14.1.2016 varsinaiset hoidot ovat ohi
kaikki on tehty, mitä tehdä voidaan
Lopputeksti on korkeimmissa käsissä.
Hänen, joka on käsikirjoittanut elämäni
alusta loppuun.
Eikä yksikään hiuskarva putoa Hänen sallimattaan.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Päätös;
työkyvyttömyyseläke
Kuka sanoi, ettei eläkkeelle pääse
Uusi elämän vaihe edessä
Työasiat vielä tuoreena muistissa,
työssä tapaamani mahtavat persoonat
Parhaat työtoverit, tiimimme
Ikävöin heitä ja kaikkia asiakkaita
Mutta aika on mennä ja lähteä
Elämäni polku tehty valmiiksi
Toiveenani on, etten eksy polulta
että osaisin valita risteyskohdissa oikein.
Että näkisin polkuni pimeässäkin.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tänä armon aamuna
syöpähoitojen polun kulkeneena
väsyneenä matkalaisena mieleeni hiipii kysymyksiä
Onko syöpä nyt voitettu
Vai onko se mennyt piiloon, jemmaan
tullakseen uudelleen sekoittamaan kaikki
Tunnenko, jos se tulee
Aavistanko sen pahiksen lähestyvän,
tekevän pesäänsä sisälleni
En voi muuta kuin elää elämääni hetki kerrallaan.
Henkäys kerrallaan,
meillä ei ole muuta kuin tämä hetki
Haluan täyttää kaikki elämäni hetket rakkaudella,
jotta en elä turhaan.
Iankaikkinen rakkaus vallatkoon minut täysin kokonaan.
Armon henkäyksin eteenpäin.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
16.7.2016
Aamu.
Hiljaisina matkaamme tuhannennen kerran syöpäpolille
Aina vain sataa
Tuska möykkynä sielussa
Möykyn sisällä rintasyöpäleikatun alueen pahkura
Joko se vihulainen nyt jo uusiutui?
Takana järkyttävän raskas vuosi,
tuskan malja ääriään myöten täynnä
Pisaroita läikkyy jo yli
Eivät anna rakkaani tulla tutkimushuoneeseen,
”on niin ahdasta”
Kyllä ei ollut ahdasta muualla kuin hoitajan mielessä
Ei ole voimaa kertoa hänelle,
että tämä on tasan meidän molempien juttu
Empaattinen, kokenut lääkäri
Hänen sanoistaan riippuu koko elämä
”Tässä tämä on, mutta tämä on vain rasvapatti. Ei syytä huoleen, voit nauttia kesästä”
Siinä hetkessä tuskan möykky räjähti kyynelien ilosateeksi.
Lääkäri-ihminen silittää otsaani
Avaan oven, rakas näkee itkevän puolison
Luja halaus
Ilon ja helpotuksen kyyneleet, vain rasvapatti
”Tänään on hyvä päivä, kiitos Herralle”
Illalla istumme saunanlauteilla.
Sataa.
”Katso, miten kaunis sade!” Ilo pulppuaa
Milloinkaan en ole nähnyt kauniimpia sadepisaroita
Ihanaa, että olet päässyt esittelemään taitojasi ja tuotoksiasi näyttelyyn.
Onnittelut menestyksestäsi ja lujaa uskoa tulevaan.
Jatka harrastuksiasi ja tuo meille edelleen tuloksia tähän blogiin, kiitos…
Aivan upeita kuvia. Kerrotko minkalainen valokuvuskalusto Sinulla on? Itsekkin harrastan vaokuvausta, mutta kuvani eivät yllä lähellekkään kuviesi tasolle.
BRAVO!
Kiitos ksymästä, Anne. Tein ihan blogipäivityksen aiheesta, voit lukea sieltä 🙂
Kiitos Seija! Niiin kauan kuin luontoon pääsen, harrastus jatkukoon 🙂