Lainaa.com

Esittely

Haluan esiintyä blogissani ihan reilusti omalla nimelläni. Tässä siis kirjoittelee ”Eveliinan juttuja” Eveliina Pylvänäinen, 47- vuotias naisihminen Mänttä-Vilppulasta. Olen ollut onnellisesti naimisissa jo 29 vuotta, saman miehen kanssa 🙂 Olemme luvanneet toisillemme nuorina ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Lupauksista pidetään kiinni. Vuosien edetessä tuntuu, että kiintymys vain syvenee. Sitä tietää jo katseesta ja pään asennosta, mitä toinen ajattelee.

Meillä on kolme mukavaa lasta, 27- ja 23 vuotiaat pojat, Miika ja Joona. Molemmat ovat naimisissa ihanien naisten kanssa. Opiskelut ovat ohi ja molemmilla on vakituinen työpaikka. Miika ja vaimonsa Elisabet odottavat esikoistaan, meistä tulee toukokuussa isovanhemmat, ihanaa! Nuorimmaisemme, Karoliina, 20 v, opiskelee Kuopiossa. Meidän elämä muuttui kertaheitolla viime syksyllä, kun nuorimmainenkin muutti kotoa pois. Ja vei mennessään 2 shiba-rotuista  koiraansa, Norin ja Namin. Mutta jäi meille onneksi vielä sentään Siiri-kissa, joka on aivan valloittava 13-vuotias kissapersoona.Meillä on ollut myös rottweiler, Veera (Papittaren Feenix), joka eli hieman yli 12-vuotiaaksi. Veera oli maailman paras koira!

Työskentelen sosiaali- ja asumispalveluja tuottavassa yhdistyksessä toiminnanjohtajana. En kuitenkaan halua, että työ profiloi minua liikaa. Karsastan sitä, että ihmistä arvioidaan vain sen kautta, mitä työtä hän tekee. Tai että ihmiselle itselleen työ on niin tärkeää, että se on aina ensimmäisenä mielessä. Jos joku luulee olevansa työssään korvaamaton, kastakoon sormensa vesilasiin. Jos veteen jää kuoppa, olet korvaamaton työntekijä  :happy:  Ihmisenä jokainen meistä on korvaamaton, yhtä arvokas  ja ainutkertainen.

Harrastuksistani tärkeimmät tällä hetkellä on  mökkeily, lukeminen, luonto sen eri muodoissaan. Olen harrastanut myös vanhojen huonekalujen entisöintiä, paperinukkien keräilyä ( pari näyttelyäkin on ollut ) ja  kirjoittamista. Tällä hetkellä, kun työssä joutuu/ saa olla tekemisissä ihmisten kanssa paljon, niin vapaa-ajalla en halua enää mennä mihinkään harrasteryhmiin. Kuulo-ongelmani vaatii lepoa. Huonokuuloinen joutuu tekemään moninkertaisesti työtä kuulemisen eteen. Normikuuloisella ääni menee sujuvasti korvakäytävään, sieltä välikorvan kautta simpukkaan ja sieltä aivoihin, jotka kertovat tuosta vain, mitä kuului. Huonokuuloisella kuuloaistimus takkuaa ja katkeaa. Aivot joutuvat tekemään paljon työtä sen eteen, että kuullusta lauseesta rakentuu jotenkin ymmärrettävä kokonaisuus. Esim. minä en kuule kaikkia kirjaimia ollenkaan. Aivot prosessoivat tieto, ajatellaan vaikkapa lausetta ” käki kukkuu metsässä”. En kuule kirjainta K ollenkaan, mutta koska asia on ennestään joskus kuultu ja tuttu, aivot kertovat minulle, että kuulin lauseen käki kukkuu metsässä. Jos en olisi ikinä ennen kuullut lausetta, voisi hyvinkin olla että aivot kertoisivat minulle ”käki nukkuu metsässä”. Väärinkuulemisia tulee kyllä usein,joskus ne huvittavat, joskus harmittavat suuresti. No nyt meni tämä tarinointi hieman pois aiheesta.

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi