Tuskallisia päiviä
En ole pystynyt vähään aikaan kirjoittamaan tänne, on ollut melko harmaata aikaa. Kävin jokin aika sitten neurologilla. Parkinson oireet vain lisääntyvät, liian nopeaan tahtiin. Vasta kaksi vuotta sitten sain dg:n. Levodopa ( Madopar) lääkettä lisättiin, nyt otan sitä 5 kertaa 200mg päivässä. Kysyin lääkäriltäni, voiko tämä olla jotain parkinson plus- sairautta. Vastaus oli se, mitä en olisi halunnut kuulla:”Kyllä voi”. Tätä asiaa olen mielessäni viime aikoina käsitellyt. En jaksa tähän kirjoittaa, mitä parkinson plus tarkoittaa. Sen vain sanon, että se on paljon pahempi kuin pelkkä parkinson. Parkinson plus ei ole yksi sairaus, vaan ryhmä toisistaan hieman eroavia sairauksia. Nyt kokeillaan, onko levodopan lisäyksestä apua. Lääkäri soittaa helmikuussa,miten on mennyt. Jos lääkkeistä ei ole ollut hyötyä, ottavat minut osastolle, jossa lääkkeet lopetetaan ja tehdään testejä, joista nähdään,onko levodopalla vaikutusta. Levodopa ja muut parkinson lääkkeet auttavat tavallisessa parkinsonissa, mutta ei noissa plustaudeissa. NO kaikki otetaan vastaan, mitä tulee, kun ei muutakaan voi 🙁
Kävin viime perjantaina aivojen ct-kuvaksessa, jonne sain neurologilta lähetteen. Tulokset kuulen parin viikon päästä. Sain myös ajan jalkojen hermoratatutkimukseen. Jalkani aiheuttavat melko paljon ongelmaa. Nyt olettamuksena on se, että syöpähoitojen sytostaatit ovat vahingoittaneet hermoja.
Vanhempieni kuolema on ollut raskasta ja siihen liittyvät kaikki asiat, jotka on ollut pakko hoitaa suuren surun lisäksi. Mutta onneksi kaikki käytännön asiat menivät hyvin ja ovat nyt päätöksessä. Kotitalokin meni kaupaksi vähän aikaa sitten oltuaan kolme kuukautta kiinteistövälityksessä myynnissä. Tuo on hyvin lyhyt myyntiaika, kun kyseessä on Mänttä-Vilppula. Itse myimme samalta alueelta talomme yli kaksi vuotta.
Elämässä on kuitenkin paljon myös hyviä asioita. Saan voimaa ihanasta avioliitosta, mieheni on ollut ja on kullanarvoinen. Nämä sairaudet ja tuskat ovat yhteisiä, ne vaikuttavat niin moneen asiaan. Rakkaus ei ole vähentynyt, päin vastoin lisääntynyt. Kannamme toistemme kuormia. Saan voimaa muistakin läheisistä, lastenlapset ovat korvaamattomia ilon tuojia. Siunattua on, että lapsilla ja heidän perheillään ovat kaikki asiat niin hyvin, ei tarvitse mitään erityistä huolta kantaa. Olen kiitollinen siitä uskon peruskalliosta, jolla seison. Vaikka joskus väsyneenä tähän matkaani en jaksa pysyä pystyssä, tämä kallio ei horju,vaan kantaa läpi synkimmänkin pimeyden. Saan levätä armon varassa.
Harmaahaikara
Olemme saaneet täällä uudessa kotikaupungissa Orivedellä uusia ihania ystäviä. Usein kuitenkin mieleni palaa entisiin työkavereihin ja myös asiakkaisiin. Minulla ei ole työtä yhtään ikävä, mutta ihmisiä sieltä on. Viihdyn eläkkeellä, saan aikani kulumaan hyvin. En missään nimessä enää olisi työkykyinenkään.
Nämä viime viikot ovat olleet sen verran hankalia, että en ole jaksanut edes vastailla kaikkien ystävien sähköposteihin ja viesteihin. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat olleet jotenkin yhteydessä, viestit ja ”mitä kuuluu” kyselyt lämmittävät kovasti mieltä ja ovat tärkeitä. Jos et ole saanut vastaustani, tiedä, että arvostan silti kovasti kaikkia yhteydenottoja, ne ovat arjen pieniä valopilkkuja.
Ensi viikoksi menemme Kilpisjärvelle lomailemaan, toiveena olisi päästä kuvaamaan revontulia 🙂 Nyt on mentävä, kun vielä kykenee. Karoliina, Markus, Mikael, Sora-koira ja Inu-kissa tulevat minun ja mieheni lisäksi sinne. Ihanaa, saa viettää koko viikon mammana 🙂
Olen kuvannut paljon, tässä taas muutamia.
Kuutamo Oriselällä, kuvattu partsilta
Nuori mustarastas
Aamusumu partsilta kuvattuna
Sissi, voimakissani 🙂
Ärhäkkä talitiainen
Naavanärhi
Kuusitiainen
Näin on näreet
Aivan upeita kuvia 😀💜 Oletko pitänyt näyttelyitä? Minä myös kuvailen, se auttaa jaksamaan 😀 Voimia sinulle ja toivotaan, että löytyy apu sinullekin 😀
Voimia Sinulle Eve!Nämä sinun valokuvasi ovat kyllä aivan erityisen ihania ja energisoivia. HYvää Pohjoisen matkaa,Hilkka
Kiitos Hilkka 😊
Kiitos Maarit 😊 Yhden näyttelyn olen pitänyt, tänä syksynä Oriveden Taiteiden yö -tapahtumassa. Materiaalia kyllä piisaisi useampaankin näyttelyyn 😊 olen vasta pari vuotta kuvannut. Se on mitä parhainta terapiaa
Haleja ja voimia! :3
Kertakaikkisen ihania kuvia. Voimia ja enkeleitä sinulle. Toivottavasti saat mahtavia kuvia revontulia.
Aivan järisyttävän koskettava tarinasi on . Se pysäytti . Tunsin siitä kaikesta mielnrauhaa. Itse olen toipumassa erittäin raskaasta avoerosta narsistin kanssa joten arvostan rauhaa ja sielunlepoa. Niitä tarinasi kaikessa raskaudessaan sairauksien takia kuitenkin henki sekä upeat luonnonkuvasi. Hyvää oloa sisko ,
Luoja meitä varjelee .
Aivan ihania kuvia. Olen sanaton. Olet saanut lahjan Jumalalta. Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää mitä toivoa saattaa. Emme ole tavanneet vuosiin mutta olet lähellä ! Enkeleitä teille kaikille.
Hei!
Oletko harkinnut kuvistasi kirjaa sillä ne ovat uskomattoman kauniita!!!! Rukoilen puolestasi ja toivon mukavaa ja Siunattua matkaa teille <3 Terkuin: Marjut
Rakas blogi-ystäväni kiitos jälleen kerran voimauttavista kuvistasi. Katson niitä kun jalka ei nouse ja väsymys vyöryy. Olet Eveliina tärkeää minulle. Olen niin surullinen vointisi huononemisesta. Tämä on sairaus johon suru, murhe ja stressi vaikuttavat, ja niitä sinulta ei tämän parin vuoden aikana ole puuttunut. Joten anna elämän tasaantua rauhassa ennen kuin venslailet lääkkeitä alas, se on rankka homma eikä ihan vaaraton.
Voimia ja leppoista lomaa toivoo Outi jonka stimulaattorista patteri hyytyy
Aivan upeita kuvia, voimia kaiken keskellä!
Kiitos kuvista! Olet vanginnut monta ainutlaatuista hetkeä kamerallasi ja jakanut hetket monille – kuinkahan monia hetkiä siis yhteensä?
Aivan ihania kuvia.
Aivan suurenmoisia kuvia ❤️ Jaksamisia itsllesi ja läheisillesi 💗
Upeita kuvia sinulla!! Luonnossa oleminen ja kuvaaminen sekä niiden jakaminen muille on varmasti sinulle yksi voimavara uskon ohella. Toivon elämääsi Jlan läsnäolon hetkiä avoimen taivaan alla tunturin huipulla tai juurella kuvatessasi revontulia.
Ev, sinä sait esille asian, joka on kaikista tärkein: ”Siunattua on, että lapsilla ja heidän perheillään ovat kaikki asiat niin hyvin, ei tarvitse mitään erityistä huolta kantaa.”.
Toinen valoisa asia tässä kauheassa tilanteessa on kumppanisi, joka on todella rakas sielukumppanisi. Sekin on siunattua.
Ja niin kuin kaikki muut totean: upeita kuvia, upea valokuvaaja, kiitos.