Hyvä uutinen
Kuva omalta partsilta 14.1.2016
Jessssss olen niin onnellinen!!!!! Keuhkolääkäri soitti juuri ja kertoi ohutviipalekuvien tulokset. Dosetakseli -sytostaatin aiheuttamat keuhkomuutokset olivat vähentyneet eli keuhkoni ovat parantumaan päin 🙂 🙂 Olen niin iloinen! Kun olisi voinut käydä niinkin, että eivät olisi parantuneet. Nyt saan taas edelleen pienentää kortisonia, aluksi meni 7 viikon ajan 40 mg, nyt on mennyt 20 mg ja tästä eteenpäin tavoitteena on pikku hiljaa vähentää ja päästä kokonaan eroon siitä. Ja eroon kortisonin aiheuttamasta turvotuksesta. Antibioottiestolääkitys menee edelleen, koska lymfosyytit ovat olleet matalalla. Tästä on hyvä jatkaa sekä alkaa pikkuhiljaa voimien kerääminen ja kuntoutuminen raskaasta hoitoputkesta.
Huomenna minulla on ylävatsan ja kaulan alueen ultra. Maksa-arvot ovat koholla, ja kaulan imusolmukkeet ovat olleet turvoksissa . Ultrataan varmuuden vuoksi. Tulokset saan 21.1, jolloin lääkäri soittaa. Sitä vielä vähän jännitän, mutta tämä keuhkouutinen oli kyllä niin hyvä, etten pahemmin osaa nyt surra maksaani tai kaulaani. Tämä on hyvä päivä, iloitkaamme siitä 🙂
Timantteja
7.1 oli hoitojen yksi etappipäivä, viimeinen sädehoito. Kyllä helpottaa, kun ei tarvitse käydä joka päivä enää Tays:ssa. Ei tarvi kytätä kelloa, joko lähdetään. Jonkinlainen tyhjä tunne on,tässäkö tämä nyt sitten oli? Sytostaattihoidot ja sädehoidot.. Ovatko ne tehonneet, mitä on edessä päin? Mistä sen tietää, jos syöpä on levinnyt? Kuka kertoisi? Miten tästä eteenpäin? Olenko herkkä huomaamaan kehossani tapahtuvat muutokset, huomaako sitä , jos syöpä leviää…..Ovatko hoidot tehonneet ja tappaneet kaikki, kaikki syöpäsolut? Onko johonkin joku pahis jäänyt piiloon? Osaanko elää muistamatta joka hetki syöpää?
Pieni on suurta
Se alkoi kesäkuussa 2015
Syöpämatkani.
Gradus 3, ärhäkkä rintasyöpä.
Tänään 14.1.2016 varsinaiset hoidot ovat ohi
kaikki on tehty, mitä tehdä voidaan
Lopputeksti on korkeimmissa käsissä.
Hänen, joka on käsikirjoittanut elämäni
alusta loppuun.
Eikä yksikään hiuskarva putoa Hänen sallimattaan.
Siikaneva 7.1.2016. Pakkasta -21
Tänä armon aamuna
syöpähoitojen polun kulkeneena
väsyneenä matkalaisena
mieleeni hiipii kysymyksiä
Onko syöpä nyt voitettu
Vai onko se mennyt piiloon, jemmaan
tullakseen uudelleen sekoittamaan kaikki
Tunnenko, jos se tulee
Aavistanko sen pahiksen lähestyvän,
tekevän pesäänsä sisälleni
En voi muuta kuin elää elämääni
hetki kerrallaan.
Henkäys kerrallaa,
meillä ei ole muuta kuin tämä hetki
Haluan täyttää kaikki elämäni hetket rakkaudella,
jotta en elä turhaan.
Iankaikkinen rakkaus vallatkoon minut täysin kokonaan.
Armon henkäyksin eteenpäin.
Armon aurinko
Olipa taas upeaa tekstiä. Hienoa että tulokset olivat hyviä. Siitä vaan eteenpäin.
Kiitos Marja
Terve Eveliina
Onpa niin hieno tuo lintukuva että täytyy kysyä millä kameralla otat kuvia, onko pokkari, vai järjestelmäkamera?
Oletpa saanut ihania uutisia ja nuo kuvat ovatkin juuri jälleen tekstiin ja kuulumisiis sopivia. Olet taitava☀️
Hei Tiitu ja anteeksi vastauksen viivästyminen . Kamerani on Panasonicin Lumix xz1000, se on ns, superzoom kamera. Siihen ei voi vaihtaa putkia, siinä on itsessään laaja polttoväli, 25-400mm. Eli kamerani ei ole varsinainen järkkäri eikä myöskään pokkari. Se on ollut minulla nyt noin 1,5 v ja tykkään paljon! Tosi monipuolinen vehje, saa kuvia läheltä ja kaukaa. Säädöt yms ovat järkkärin tasoa.LAitoin linkin kamera esittelystä blogini ”linkit” osioon
kiitos, Sirpa!