Sissi Suloinen
Tässä päivityksessä ei puhuta mitään kuulosta, vaan aiheena on kissanpentu Sissi.
Olipa kerran…. tiistai 26.9. 2013, työpäivä ja töistä kotiin paluu noin puoli neljä. Kun ajoin ylös Ajostaipaleenkatua, näin ihmeellisen näköisen kissan juoksevan vanhainkodin parkkipaikalla. Niinkuin sillä olisi ollut kauhean lyhyet jalat. Seuraavana päivänä vanhempani kertoivat, että sama kissa on käynyt heidän lintujen ruokintapaikalla. Pyysin ilmoittamaan, jos se vielä ilmestyy. Ei mennyt kuin hetki, niin vaari soitti, että nyt se on taas täällä. Minä siitä ryntäsin heille ( asumme saman kadun varrella) ja yritin lähestyä kissaa, mutta se oli hirvittävän arka ja lähti karkuun. Se liikkui ihan matalana puskien alle. Vein sille kissanruokaa ja se tuli heti syömään, kun itse lähdin pois. Ikkunan lävitse pääsimme seuraamaan, kuinka se söi. Sillä oli ihan valtava nälkä. Vaari oli sitä mieltä, että onko se kissa ollenkaan, kun on niin kummallisen näköinen 🙂 Josko olisi ilveksen tai supikoiran pentu. Vaari kertoi, että se oli aiemmin päivällä syönyt jopa tomaattia. Ja nuoleskellut tyhjää lautasta ja lysähtänyt sen päälle maata.
Pääsin noin kolmen metrin päähän
Vaarin ikkunan lävitse kuvattu
Myös tämä on ikkunan lävitse otettu
Laitoin kissasta heti kyselyä facebookkiin ja löytäeläintarhalle. Ystävämme Leppämäen Tuula ja Kati auttoivat viemällä ilmoituksia kauppoihin ja soittamalla parturit lävitse ( niissähän yleensä hyvin tieto liikkuu ), josko joltain olisi kissa kadoksissa. Kukaan ei kaivannut.
Kolme päivää vein sille ruokaa. Kolmea metriä lähemmäs se ei päästänyt. Totesin, että sehän on ihan pentu vielä. Tuolloin oli jo ensimmäiset kylmät yöpakkaset. Mietin, missä se raukka on yönsä. Tässä alueella, vaikka onkin keskustaa, liikkuu kettuja ja supikoiria. Perjantaina meidän piti lähteä viikonlopuksi mökille, mutta hätä kissasta oli suuri. Soitin paikalliselle eläinlääkärille, olisiko hänellä lainata loukkua jotta sen saisi kiinni. Ei ollut. Soitin miehelleni töihin ja sanoin, että nyt on pakko hommata jostain loukku. Armas mieheni ryhtyi tuumasta toimeen ja toi Orivedeltä asti työkaveriltaan lainaksi supiloukun ( olipa se aika iso hökötys). Veimme loukun vaarin ja muorin pihaan, laitoimme sinne kissan ruokaa ja viritimme. Kissaa ei näkynyt missään. Lähdimme pois, mutta jo noin vartin päästä mieheni lähti katsomaan ja JESSSSSSSSS pikkuinen kissanpentu oli loukussa!!!! Siitä sitten raahasimme loukun meille sisälle ja vasta sisällä päästimme kissan pois. VOI POLOINEN MINKÄ NÄKÖINEN JA MITEN PIENI SE LÄHELTÄ OLI. Se oli näyttänyt isommalta mitä se olikaan, koska sen turkki oli aivan pörhee ja pystyssä. Mökkiviikonloppu sai jäädä, me keskityimme hoitamaan kisua 🙂
Ihme kyllä, Sissi ei pyristellyt sylistä pois. Se oli niin uupunut, että se ei varmaan jaksanut. Ihana kulta mieheni hoiti Sissiä koko viikonlopun suosiollisella avustuksellani. Kaksi päivää Sissi vietti lähes koko ajan mieheni sylissä ja mies silitteli ja hoivasi sitä. Sissi ei riehunut niinkuin kissanpennut yleensä, se vain oli. Ruoka onneksi maittoi hyvin. Kun olimme saaneet Sissin kiinni ( ja facebookissa sitä tietysti hehkutin), Peltosen Krista tuli avuksemme ja toi joitain alkutarvikkeita, kiitos siitä hänelle! Krista leikkasi Sissin kynnet ensimmäisen kerran.
Tässä on hyvä olla
Ethän hylkää minua
Kolme päivää Sissiltä pääsi pissit nukkumapaikalle, se oli varmaan niin poikki, ettei jaksanut lähteä etsimään ”vessaa”. Neljäntenä päivänä se meni hiekkalaatikolle ja sen jälkeen ei ole kertaakaan tehnyt mihinkään muualle kuin sinne :love: Kun Jarmo otti kissan loukusta syliinsä, hän löysi heti sen päästä valtavan punkin, ja ajattelimmekin, että mitähän muita loisia sillä on. Mutta ei ollut onneksi mitään muuta. Punkin sain hyvin pois. Sissillä oli nenän päällä naarmu ja leuan alla oli myös joku hiertymä. Mutta miten laiha se olikaan 🙁 Pesimme sen ( lue:mieheni pesi ) ja vasta siinä koko karmea totuus paljastui. Kissa oli pelkkää luuta ja nahkaa. Kaikki luut törröttivät nahan alla. Siitä lähti hyvin likainen vesi. Kyllä tuli tippa linssiin. Ja epäily, selviäisikö se. Varmaa on, että se olisi hyvin pian kuollut nälkään ja kylmyyteen, jos emme olisi sitä ottaneet.
Pelkkää luuta ja nahkaa
Pesun jälkeen lämpimän pyyhkeen sisään
Sain varattua Sissille heti maanantaille eläinlääkäriajan. Sille annettiin rokotukset ja tarkistettiin, olisiko sillä tunnistussiru. Ei ollut. Sissi painoi meille tullessaan 1080 g, mutta paino alkoi nousemaan kovaa vauhtia, kun se sai kunnon ruokaa. Nyt 2,5 kuukauden jälkeen se painaa reippaasti yli 2 kg. Eläinlääkärin arvion mukaan Sissi oli meille tullessaan 8-10 viikkoinen, sen olisi siis kuulunut olla vielä emonsa kanssa. Kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa. Laskimme, että se on voinut syntyä hyvinkin Jarmon 50-vuotispäivänä :love: Päätimme, että sen syntymäpäiväksi merkitään sama kuin miehelläni eli 17.7. Ihana syntymäpäivälahja 🙂 Sissi on siis Jarmon kissa, vaikka minä joskus sitä meinaan omiakin :love:
Maanantaina päätimme ottaa ilmoitukset pois. Sissi sai jäädä meille. Jos joku vastuuntuntoinen olisi kissan kadottanut, olisi hän ensinnäkin ilmoittanut löytöeläintarhaan ja kysellyt sitä muutoinkin. Mutta Sissi oli jätetty heitteille. Kuka sen on tehnyt, missä tilanteessa ja missä ,sitä emme varmasti koskaan saa tietää. Johdatusta oli siinä, että Sissi osasi valita oikean pihan, missä alkoi käymään 🙂
Eka kerta eläinlääkärillä
Sissin ja Siirin ensi kohtaaminen
Mikä ihmeellistä, vanha 15-vuotias kissarouvamme Siiri hyväksyi pennun. Vaikka se ei ole ikinä sietänyt vieraita kissoja. Tämä oli suuri helpotus kissojen arkielämää ajatellen. Ei tarvitse erottaa niitä.
Pari päivää voimia kerättyään alkoi jo pikku hiljaa leikkikin maistua
Tässä näkyy vähän leuanalus ruhjetta
Sissi ensimmäistä kertaa mökillä. ”Tuonne kylmään en enää ikinä mene”
Sissi oli aluksi hyvinkin arka, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut villikissan pennulta, se ei sähissyt tms. vaan uskalsi olla täysin rauhallisesti sylissä alusta alkaen. Vaikuttaisi siltä, että se on ollut ihmisten kanssa tekemisissä. Se pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä, miehen isoja saappaita ( onko joku potkinut 🙁 ), kovia äkkinäisiä ääniä, auton ääniä, vieraita ihmisiä…. Monet peloista on nyt voitettu, mutta aina välillä joku asia pelottaa sitä suuresti. Jos meille tulee joku, se syöksyy sohvan alle. Mutta tulee sieltä kyllä vierasta katsomaan hetken päästä, kun on vissiin todennut, että ei tässä mitään vaaraa ole. Olemme paljon mökillä, Sissi on hyvin oppinut kulkemaan kuljetuskopassa mukana.
Sissi on kova kehräämään, se nukkuu sängyssämme ja antaa välillä pusuja; käy lipaisemassa naamaa. Sissi on kova leikkimään ja vauhtia piisaa, niinkuin kissanpennulla kuuluukin. Jarmo teki sille hienon raapima/ kiipeilypuun.
Minä luotan sinuun
Uskallan jo reutoutua
Tässä nyt vain on niin turvallinen paikka
Mökillä
Suloisuus
Kaverukset
Kaunis Sissi
Sissi on pitkäkarvainen ja näyttää aika paljon norjalaiselta metsäkissalta tai Maine Coonilta. Mistä tietää, minkälainen suku sillä on. Oli mikä oli,niin erityisen kaunis kissa hän on. Väritys on ihan ihmeellisen symmetrinen ja erikoisen hieno.
Sissi on yksi niistä 20.000 kissasta, jotka joka vuosi Suomessa hylätään tai joudutaan lopettamaan huonon hoidon tms. vuoksi. Yksi kahdestakymmenestä tuhannesta vain, mutta meille Sissi ei ole ”vain”, vaan hän on erityisen rakas perheenjäsen ja me olemme sitä myös hänelle. Älkää ihmiset antako kissanpentuja huonoihin koteihin, leikatkaa kissanne, ilmoittakaa eläinsuojeluviranomaisille laiminlyönneistä, rakastakaa kissojanne ( ja muitakin eläimiänne). Jos harkitset kissan ottamista, muista, että olet vastuussa sen hyvinvoinnista jopa 15-20 vuotta. Se voi repiä verhoja, tapetteja, kasveja. Se toteuttaa touhutessaan ja kiipeillessään vain luontoansa ja se pitää hyväksyä.
Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua
Kiitos kertomuksestasi – koskettavasta tekstistä ja kuvista. Esimerkillistä toimintaa, jonka ansiosta Sissi tosiaan säilytti elämänsä. Voi pientä… Järkytti, kun luin arvion iästä ja tuon teille tulopainon: ihan vaavi vielä ja yksin ruuatta ja turvatta ulkona :(. Onneksi Sissin tarina on pelastumiskertomus: toivottavasti se kannustaisi muitakin auttamaan, kun näkee hädänalaisen eläimen.
Miten Sissi voi nykyään?
Hei, Sissi voi oikein hyvin 😊 on edelleen arka vieraita kohtaan, menee piiloon kun joku tulee. Mutta oman väen kesken on tosi kesy ja ihana. Öisin nukkuu minun päälläni 😊