”Sä olet sellainen valoihminen”
Heinäkuu meni mökkeillen ja voimia keräillen tulevaa taistelua syöpää vastaan. Viihdymme niin mökillä, ettei tehnyt mieli lähteä mihinkään pidemmälle reissulle. Vietimme aikaa lastenlasten, lasten ja muiden läheisten kanssa . Kuvasin ja kuvaan paljon, parhaimpina päivinä saattaa tulla 2000 kuvaa! Lintuja kun kuvaa sarjakuvauksella, tulee paljon turhia kuvia, mutta väliin osuu joskus napakymppejäkin. Tykkään kuvata myös luonnon pienenpientä kauneutta makrokuvauksella. Paljon on vielä opettelemista valokuvaamisesta. Olen täysin hurahtanut luontokuvaamiseen!!!
Johanna Kurkela laulaa laulua ”Valoihminen” Mieheni sanoi, että laulu on aivan kuin minusta tehty :)Voisiko kauniimmin sanoa, ei voisi ♥ Mies on pitänyt hyvän huolen, auttanut paljon, jotta olen saanut toipua leikkauksesta ja kerätä voimia tulevaan tekemällä mukavia, voimaannuttavia asioita.
Valoihminen
Sä tiedät reitin taivaanrantaan
sä naurat valoa maailmaan
sä piirrät tuulen koukeroita
sun huoneen ikkunaan
Sä keräät ilon sirpaleita
pisaroita auringon
Sul on pantteriaskissa taivas tammikuun
Mä luulen et sulla on enkelinsilmät
ja paremmin kuin muut
näät kesäkuun merensiniset tuulet
kirkkaammin kuin muut
värit varsinkin
Mä luulen että nuo on silmät enkelin
ne näkee taivaan tarkemmin
Sä tiedät mistä linnut laulaa
ja minne pilvet laskeutuu
Sä osaat olla tosi hiljaa
puhumatta niinkuin puu
Ja jos sun sydämesi särkyy
se särkyy ihan kokonaan
Mut vähäks aikaa vaan
ehkä tunniksi korkeintaan
Mä luulen et sulla on enkelinsilmät
ja paremmin kuin muut
näät kesäkuun merensiniset tuulet
kirkkaammin kuin muut
värit varsinkin
Mä luulen että nuo on silmät enkelin
ne näkee taivaan tarkemmin
Sulla on taito ottaa mua kädestä kii
antaa surullisen surra vain surujaan
päivin sateisin varsinkin
on hyvä että sä oot
juuri tuollainen
valoihminen
Taken from http://lyricstranslate.com/en/valoihminen-lyrics.html#ixzz3idGDoVSQ
Kun on elossa ja pystyy tekemään vielä paljon kaikkea, niin voi sanoa että tämä päivä on hyvä päivä. Minä hengitän, rakastan, näen, kuulen, itken, nauran ja joskus harvoin myös suutun ja mökötän.
Leikkaushaavat ovat parantuneet tosi hyvin, vaikka haavat ovat isot; molemmin puolin kainalosta rintojen keskelle ulottuvat. Terve rinta leikattiin esteettisistä syistä, jotta rinnat olisivat samannäköiset ja -kokoiset. Minulle tehtiin siis ns. säästävä leikkaus, koko rintaa ei poistettu. Jatkossa se voidaan joutua tekemään, esim jos geenitestit osoittavat, että kannan rintasyöpägeeniä. Perinnöllisyys on hyvinkin mahdollista, koska äidilläni ja hänen äidillään ja äidin kahdella siskolla on ollut rintasyöpä.
Luin uutisista, että monet naiset jättävät menemättä joukkoseulontoihin. Jos en olisi toukokuussa mennyt 50-v joukkoseulontamammografiaan, olisi se voinut olla katastrofi. Rintasyöpä löytyi seulonnassa, vaikka olin käynyt viimeksi vain vuosi sitten mammografiassa ja vaikka kävin tammikuussa gynekologilla, joka tutki rinnatkin. Eikä löytynyt mitään. Mutta jo toukokuussa pahanlaatuinen kasvain oli ehtinyt kasvaa lähes 2 cm kokoiseksi. En ole vieläkään saanut kasvaimesta tarkempia tutkimustuloksia. Ensi maanantaina menen ensimmäiselle käynnille Tays:n syöpäpolille Radiukseen, silloin varmaan saan tietää kaikki tulevat hoidot ja kasvaimen tiedot.
Voin jo aavistaa, miltä tuntuu astua Radiuksen ovesta sisään. Olen käynyt siellä äitini mukana hänen syöpähoidoissaan ja kontrolleissaan. Mutta että minäkin. Syöpäpotilas. Saattaa silmät hikoilla, kun ovesta astun. Onneksi mies lähtee taas mukaan ♥ Olisi melko tuskallista mennä yksin.
Välillä kaikki tuntuu niin hankalalta. Implantista menee akku ihan aina väärässä paikassa! Kun lähtee johonkin, aina pitää muistaa ottaa mukaan kauhean monta supertärkeää asiaa. Levodopa lääkkeen (parkinsoniin) otto on yhtä miettimistä; tasaisin väliajoin 4 tunnin välein ja joko puolta tuntia ennen tai tunnin jälkeen ruokailun. Ei ole muuten ihan helppo yhtälö!! Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran Oriveden tk:ssa fysioterapeutin vastaanotolla, sain lähetteen sinne parkinsonin vuoksi. Oli oikein miellyttävä käynti, ja jatkoa seuraa jo ensi viikolla. Erinäisten toimintakykyä arvioivien testien mukaan ( 3 kpl) minulla on toimintakykyä jäljellä 50-60 %. Huhhuh, tulos yllätti! Niin vähän!! Seuraava parkinsonkäynti Tays:ssa neuron polilla pitäisi olla syyskuussa, samalla on puheterapeutti. Ai niin, olen nyt kesälomalla! Heinäkuu oli saikkua, ja se jatkuu taas kohta, kun syöpähoidot alkavat. Tulee piiiiiitkää poissaolo työstä, voi olla lopullinen. Eläkepohdinnoista kirjoitan toisella kertaa.
Oi Sinä Ihana suloinen Eve ❤ Kaunis lämmin kirjoitus. Voimia Sinulle ja koko perheelle ❤
Kiitos, sinä ihana Anneli 🙂
Kaikkea hyvää sinulle ja Taivaan Isän siunausta!
Oi, kuinka nautin kuvistasi!! Näytin illalla miehelleni kuviasi vesipisaroista, jotka ovat jotain ihan käsittämätöntä!!! Niistä tulisi upea kirja .
Voimia myös taisteluun syöpää vastaan! Itse olen taistellut jo 10 vuotta munasarjasyöpää vastaan ja kokenut Jumalan ja rukousten apua monen monta kertaa ja taistelu jatkuu…
Kiitos, Helena! Kirja-ajatusta on kovin moni minulle heittänyt Katsotaan Voimia sinulle taisteluusi syöpää vastaan <3