Rajoitteita?
Viime viikolla kollegani kanssa jutellessamme kuulovammoista, hän sanoi: ” Eihän sulla ole mitään rajoitteita kuulovammasta johtuen, sä olet pystynyt tekemään mitä vain haluat?” En keksinyt heti mitään muuta ”rajoitetta”, kuin sen, etten koskaan pystyisi työskentelemään päiväkodissa tai muussa hälinäympäristössä. Siis ei kertakaikkiaan siinä hetkessä tullut muuta mieleen. Olen kait niin sinut tämän huonon kuulon kanssa, etten niin mieti sen tuomia huonoja asioita. Tai peruspositiivisena ihmisenä olen oppinut, että huolissa ei kannata märehtiä. Se tekee elämän vain hankalaksi ja ikäväksi. On niin paljon hyviä asioita ihan jokaisella, kunhan vain ajattelee ja haluaa niitä etsiä.
Keskustelumme sai minut miettimään jälkeepäin niitä rajoitteita tarkemmin. Onhan niitä huonokuuloisella, on on roppakaupalla! Jos menettää normaalin kuulon, on se suuren surun ja kriisin paikka. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut omasta kriisistäni, nyt keskityn tähän hetkeen. Laitteet ovat tekniikkaa ja joskus ne pettävät, hajoavat tai akut/ paristot loppuvat hankalassa paikassa. Implanttia ei voi pitää saunassa tai uimassa (uimiseen on kyllä kehitetty sellainen ”sukelluspuku” implantille, mutta en ole ainakaan vielä sellaisia hankkinut). Tapanamme on vieraiden kanssa mökillä olla porukalla uimapukusaunassa. En pysy keskusteluissa useinkaan ”kärryillä”. Savusaunassa on pimeää, ei näe edes huulien liikkeitä. Kyllä, todellakin, se joskus harmittaa. Mutta siitä huolimatta nautin yhteisaunomisesta :happy: On siinä paljon enemmän iloa kuin huonoja puolia. Ja kuulen minä sentään jotain siellä, isoääniset kuulen hyvinkin 🙂
En kuule implantillakaan kunnolla ( joskus en ollenkaan) tilassa, missä on taustahälyä. Kahvilat, ravintolat, messuhallit, kaupat esim ovat hankalia paikkoja. Kaupungilla liikenteen melu häiritsee kuulemista. Ruohonleikkuri, imuri, lehtipuhallin, sähkövatkain, hiustenkuivain, mootorisaha, radio, televisio, kahvinkeitin….. kaikki edellämainitut vaikeuttavat tai estävät puheen kuulemisen kokonaan.
Rajoitteeksi lukisin myös väsymisen, jota on joka päivä huonon kuulon vuoksi. En mene mielelläni mukaan harrasteryhmiin,koska ryhmässä on aina hankala kuulla. Monet ovat yhtäaikaa äänessä, jolloin en saa selvää kenenkään puheesta. Nautin kahvitella kotona/ kylässä vieraiden kanssa, pienessä ryhmässä kuulen loistavasti. Olen joskus kieltäytynyt syntymäpäivä- ym.kutsuista, kun on tuntunut, ettei jaksa mennä pinnistelemään kuulemista. Mieluummin menen luontoon kuuntelemaan sen kauniita ääniä :love: Voi olla, että tilanne olisi toinen, jos en olisi töissä . Siellä kun joutuu/ saa kuunnella monia ihmisiä joka päivä,niin kiintiö täyttyy ja vapaa- ajalta kaipaa ympäristöä, jossa ei tarvitse pinnistellä kuulemisen kanssa.
Virastot ovat joskus hankalia paikkoja, ilmastointilaitteet hurisevat peittäen alleen puheen ja virkailijat mumisevat papereihinsa. Jos tila on kaikuisa ja akustiikaltaan huono, siellä on hankala saada selvää. Kovia pintoja voi pehmentää akustiikkalevyilla tai yksinkertaisesti verhoilla, matoilla, seinävaatteilla ja kangaspäällysteisillä huonekaluilla. Niin tehden kuuloympäristö paranee huomattavasti.
Päivänkakkarat 🙂
Harakankellot 🙂
Totta puhut,joka sana.Olin eilen ex-työkystävien kanssa mökillä viettämässä ”huvilakauden päättäjäisiä”..Tosin viime vuosina olen usein kieltäytynyt kutsusta hyvin arvattavasta syystä.Nyt rohkenin osallistua taas.Meitä oli paikalla 6 henkilöä,joista puolet saunoivat ia uivat pari tuntia.Halusin osallistua uimarien porikkaan,mutta,mutta…….,aika tylsää viettää pari tuntia ja yrittää kurkkia suunliikkeistä,mille toiset nauravat milloinkin.Olen saanut erään pienen implantistin äidiltä kokeiltavaksi ”uimapussin”,mutta en uuskaltanut ”riskeerata” implanttiani viemällä sitä saunomaan.,Olen kuitenkin tyytyväinen,että muuten pärjäsin porukassa paljon aikaisempaa paremmin.
Welcome to WordPress. This is your first post. [[” ] Edit or delete it, then start blogging!