Aamupäivällä tein etätyötä mökillä. Teen kuuloongelmani vuoksi yhden etäpäivän viikossa, jolloin saan tehdä työtä kaikessa hiljaisuudessa ja kuuloni saa levätä. Tai paremminkin aivot, nehän kuuloaistimuksen tuottavat. Iltapäivällä kävin Tays:ssa, tällä kertaa en omalla asialla, vaan olin läheiseni mukana lääkäriä tapaamassa. Nyt olen taas mökillä. Leppoistelu on aika uusi sana, mutta mielestäni se on aika ihana 🙂 . Leppoistelen tässä kirjoittaessani takkatulen loimotuksessa, sisällä on ihanan lämmin, vaikka ulkona on kauhean koleaa. 13- vuotias Siiri- kissa pesee itseään tuossa vieressä. Se kyllä tietää, mitä leppoistelu tarkoittaa! Ja se osaa varsinkin tehdä sitä. Orava näyttää pistelevän poskiinsa auringonkukan siemeniä lintujen ruokinta-automaatilla. Tähän hetkeen en kaipaa mitään enempää.
Mökki on ollut aina hyvin tärkeä paikka perheellemme, sen valmistumisesta, v. 1998, lähtien. Vietämme täällä talvella lähes kaikki viikonloput, ja kesäaikana asumme täällä. Molemmat pystymme käymään täältä päin töissä, matkaa ei ole ihan hirveän paljon. ”Karkula” on osuvasti mökkipaikkamme nimi,tänne voi tulla karkuun, jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Vaikka ei Vilppulan keskustakaan, jossa asumme, mikään suuri city ole :). Täällä tuntee kuitenkin olevansa jotenkin enemmän osa luontoa, sulautuvansa siihen. ” Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa…” Vaikka eniten olemmekin täällä perheen kesken, on täällä järjestetty monet ihanat juhlatkin, lastemme valmistujais- ja ylioppilasjuhlia, kihlajaisia, suvun tervaskantojen, Muorin ja Vaarin, syntymäpäiviä ja kaiken kruunaa ensi kesäkuussa nuorimman lapsemme hääjuhla täällä mökillä! Olen itse ollut 18 v mennessäni naimisiin, enkä ole nuorena naimista katunut yhtään. Tyttäremme on ”sentään” jo 21, kun häät ovat. Olen onnellinen hänen puolestaan, hän saa varmasti hyvän aviomiehen 🙂
” Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa….”
Haluan esiintyä blogissani ihan reilusti omalla nimelläni. Tässä siis kirjoittelee ”Eveliinan juttuja” Eveliina Pylvänäinen, 47- vuotias naisihminen Mänttä-Vilppulasta. Olen ollut onnellisesti naimisissa jo 29 vuotta, saman miehen kanssa 🙂 Olemme luvanneet toisillemme nuorina ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Lupauksista pidetään kiinni. Vuosien edetessä tuntuu, että kiintymys vain syvenee. Sitä tietää jo katseesta ja pään asennosta, mitä toinen ajattelee.
Meillä on kolme mukavaa lasta, 27- ja 23 vuotiaat pojat, Miika ja Joona. Molemmat ovat naimisissa ihanien naisten kanssa. Opiskelut ovat ohi ja molemmilla on vakituinen työpaikka. Miika ja vaimonsa Elisabet odottavat esikoistaan, meistä tulee toukokuussa isovanhemmat, ihanaa! Nuorimmaisemme, Karoliina, 20 v, opiskelee Kuopiossa. Meidän elämä muuttui kertaheitolla viime syksyllä, kun nuorimmainenkin muutti kotoa pois. Ja vei mennessään 2 shiba-rotuista koiraansa, Norin ja Namin. Mutta jäi meille onneksi vielä sentään Siiri-kissa, joka on aivan valloittava 13-vuotias kissapersoona.Meillä on ollut myös rottweiler, Veera (Papittaren Feenix), joka eli hieman yli 12-vuotiaaksi. Veera oli maailman paras koira!
Työskentelen sosiaali- ja asumispalveluja tuottavassa yhdistyksessä toiminnanjohtajana. En kuitenkaan halua, että työ profiloi minua liikaa. Karsastan sitä, että ihmistä arvioidaan vain sen kautta, mitä työtä hän tekee. Tai että ihmiselle itselleen työ on niin tärkeää, että se on aina ensimmäisenä mielessä. Jos joku luulee olevansa työssään korvaamaton, kastakoon sormensa vesilasiin. Jos veteen jää kuoppa, olet korvaamaton työntekijä :happy: Ihmisenä jokainen meistä on korvaamaton, yhtä arvokas ja ainutkertainen.
Harrastuksistani tärkeimmät tällä hetkellä on mökkeily, lukeminen, luonto sen eri muodoissaan. Olen harrastanut myös vanhojen huonekalujen entisöintiä, paperinukkien keräilyä ( pari näyttelyäkin on ollut ) ja kirjoittamista. Tällä hetkellä, kun työssä joutuu/ saa olla tekemisissä ihmisten kanssa paljon, niin vapaa-ajalla en halua enää mennä mihinkään harrasteryhmiin. Kuulo-ongelmani vaatii lepoa. Huonokuuloinen joutuu tekemään moninkertaisesti työtä kuulemisen eteen. Normikuuloisella ääni menee sujuvasti korvakäytävään, sieltä välikorvan kautta simpukkaan ja sieltä aivoihin, jotka kertovat tuosta vain, mitä kuului. Huonokuuloisella kuuloaistimus takkuaa ja katkeaa. Aivot joutuvat tekemään paljon työtä sen eteen, että kuullusta lauseesta rakentuu jotenkin ymmärrettävä kokonaisuus. Esim. minä en kuule kaikkia kirjaimia ollenkaan. Aivot prosessoivat tieto, ajatellaan vaikkapa lausetta ” käki kukkuu metsässä”. En kuule kirjainta K ollenkaan, mutta koska asia on ennestään joskus kuultu ja tuttu, aivot kertovat minulle, että kuulin lauseen käki kukkuu metsässä. Jos en olisi ikinä ennen kuullut lausetta, voisi hyvinkin olla että aivot kertoisivat minulle ”käki nukkuu metsässä”. Väärinkuulemisia tulee kyllä usein,joskus ne huvittavat, joskus harmittavat suuresti. No nyt meni tämä tarinointi hieman pois aiheesta.
Avainsanat: eveliina pylvänäinen, huonokuuloinen, Mänttä-Vilppula, mökkeily, perhe, rottweiler, shiba, työ
Vihdoinkin sain aikaiseksi pitkän meinaamisen jälkeen aloittaa blogin kirjoittaminen. Tarkoitukseni on kertoa kuulomatkastani, sekä sen lisäksi muutenkin elämästäni, maailmastani ja ajatuksistani. Kuulomatka tarkoittaa elämääni heikentyneen kuuloni kanssa. Sairastin aikuisena keskushermostoperäisen tulehduksen, jonka myötä korkeat äänet ovat pikkuhiljaa lakanneet kuulumasta molemmissa korvissa. Kuulolaitteita olen pitänyt jo monta vuotta.
Alkuvuodesta aloitettiin TAYS:ssa tutkimukset, josko minulle leikattaisiin sisäkorvaistute eli implantti. Päätös oli myönteinen, syksyllä menen leikkaukseen. Olisin halunnut jo ennen kesää, mutta kaikki leikkausajat olivat jo ”myyty”. Olen täysillä työelämässä mukana, ja vaikka pidän kovasti työstäni, huono kuuloni aiheuttaa erinäisiä ongelmia, kuten totaalista väsymystä työpäivän jälkeen. Teen perjantaisin aina etäpäivän, mikä on auttanut jaksamaan työssä. Vapaa-ajalla tykkään tehdä kaikkea ”hiljaista”, kuten oleilla mökillä, kävellä metsässä, lukea, silittää kissaa, nyhjöttää kullan kainalossa 🙂
Saan sellaisen hybridi-implantin, joita on leikattu Suomessa vasta neljä. Meillä ei siis ole kauheasti kokemuksia niistä, mutta muualla maailmalla niitä on laitettu enemmän. Luottavaisena olen kuitenkin leikkaukseen menossa, leikkaava lääkäri on Suomen huippu alallaan. Minulla on ennen leikkausta vielä sydäntutkimukset edessä. Tässä tehdään kokonaisvaltainen terveystarkastus samalla.
Kuulolaitteiden lisäksi käytössäni on FM-laite, sen kanssa on ollut hankaluutta ja ongelmia enemmänkin. Sitä toivoisi, että tekniikka olisi niin kehittynyt, että se edes toimisi, kun sitä tarvitsee pärjätäkseen. Että saisi keskittyä kuuntelemiseen sen sijaan, että voimavaroja syö toimimaton tekniikka. No olen menossa laitteen kanssa maahantuojalle säätöihin, kunhan saisin vain varattua ajan. Vaikka tässä tulikin hieman valitusta, olen yleensä hyvin positiivinen ihminen ja nautin elämästä tosi paljon! On se hienoa, kun täällä Suomessa on mahdollista saada monenlaista lääketieteellistä apua, jos sitä tarvitsee :happy:
Avainsanat: FM-laite, implantti, Kuulo, sisäkorvaistute
