Tänään ostin ison kasan enkelikellon kynttilöitä joulua varten. Soittelin jo aiemmin enkelikelloa, ja voi ihanuutta! Minä kuulin sen helinän tosi hyvin. Moneen vuoteen en ole kuullut! Ja enkelikello on ollut aina mielestäni kaikista ihanin joulukoriste. Saapa nähdä, kestääkö toisten korvat sen helinän 🙂
Eilen illalla kulta vei minut Tampereelle Aleksanterin kirkkoon Juha Tapion joulukonserttiin. Sanoin kuvaamattoman ihana ilta :love: Ihanien, perinteisten joululaulujen lisäksi hän esitti myös muutaman muun upean kappaleen, kuten ” Kaksi vanhaa puuta” Sitä en voi koskaan livenä kuunnella ilman, että silmät kostuu ja siis oikeasti ei vain kostunut, vaan suorastaan valuivat 🙂 Entäpä kuulo? Ensimmäisen kerran testasin imppaani konsertissa. Kuulin kaikki sanat kuin vettä vain, sitä tunnetta en voi sanoin kertoa, niin valtavan upeaa se oli! Ja musiikki oli upeaa, samoin tunnelma, värit, kynttilät, kaikki!
Huonojakin uutisia on; viime viikolla kävin toisella säätökäynnillä Tays:ssa. Jäännöskuuloni leikatussa korvassa oli nyt romahtanut. Jos testitulos oli luotettava, olen siitä asiasta kovin surullinen. No ensi kerralla otetaan uusiksi, sitten se varmistuu. Hyvä uutinen oli se, että implanttikorvalla kuulin koko ääniskaalan asteikolla 15-5 db. Tulos on niin loistava, että lääkäri sanoi, ettei tällaista edes tavoitella :). Oikeassa elämässä en kuule vielä leikatulla korvalla hyvin, vaikka käyrät hyvät olivatkin. Kaikki tämä vaatii hurjan paljon aikaa ja harjoittelua. Tosin minulle sanottiin, että pitää jarruttaa kuulon harjoittamista, tulos on vähän liian nopeasti kehittunyt. Lääkäri myös laski voimakkuutta, jotta aivoni saisivat levätä vähän. Minulla on ollut kummallista tunnetta päässä, vähän niinkuin huimausta, mutta ei kuitenkaan ihan sitäkään. Sellainen tosi outo olo ja esim. autolla ajaessa on pitänyt ajaa välillä pysäkille. Lääkäri selitti, että kun aivoni koettavat saada ymmärrettävää kuuloaistimusta nyt niin monimutkaisesta systeemistäni, se vaikuttaa. Päässäni on kuulemma nyt ”niin paljon sähköä”. Kuulen vasemmalla korvalla, jossa on kuulokoje, äänet ääniaaltoina, leikatulla korvalla korkeat äänet kuulen sähköisinä impulsseina ja matalat ääniaaltoina. Tämä kaikki sekamelska saa aivoni käymään ”ylikierroksilla”. Aikaa myöten pitäisi tasaantua. Olen ollu tosi väsynyt, tällaista väsymystä en muista kokeneeni monta kertaa. Töissä olen ollut 2 viikkoa, ja jos minulla ei olisi jouluna 2 viikoa lomaa, olisin joutunut pyytämään sairauslomaa lisää. Onneksi on ymmärtäväinen ja auttavainen mies, joka muistuttaa että minulla on oikeus levätä ja oikeus olla väsynyt :love:. Seuraava Tays:ssa käynti tuleekin vasta maaliskuussa, jos ei aiemmin tule mitään ihmeellistä. Ihanaa tämä joulunalusaika ja tuleva joulu :love:
Minulla on kaunis saksalainen joulukalenteri hileineen kaikkineen 🙂
Avainsanat: jäännöskuulo
Eilisessä Aamulehdessä haastateltiin 95- vuotiasta naista, joka lausui otsikon ajatuksen. Niin se vain on, ilman vaikeuksia ei osaa nauttia ja olla kiitollinen siitä hyvästä, mitä on. Kuulon menetys on aina iso kriisi, varsinkin jos on ollut ns. normaalikuuloinen ja kuulon menetys tulee yhtäkkiä. Kohdallani tuo tapahtui tulehdustaudin kylkiäisenä vuonna 1988. Eikä se jäänyt siihen, vaan kuulo on senkin jälkeen jatkanut laskuaan hitaasti mutta varmasti. Aistinsolut kuolevat pikkuhiljaa eikä sille voi tehdä mitään. Muistan, kun ensimmäisen kerran kävin Tays:n kuulokeskuksessa, mitä lääkäri sanoi luettuaan papereitani: Sinulla on ollut raju tauti, ole onnellinen, että kuuloa jäi jäljelle. Tauti on ollut niin raju, että se olisi hyvin voinut tehdä sinusta umpikuuron”. Olin tietysti onnellinen, että olin hengissä, että minä kuulin vieläkin, vaikka korkeat äänet olivatkin ”kuolleet”.
Sopeutuminen huonoon kuuloon ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Matka on ollut taistelua, kysymyksiä, kyyneleitäkin. Turhautumista, pahaa mieltä, kiukkua, ärtymystä. Sopeutumista voi kuvata vaakakupilla; alussa negatiiviset tunteet painavat vaa´an toisen puolen alas, positiivisia asioita ei paljon ollut toisessa kupissa. Pikkuhiljaa kuppien painot tasoittuvat, mutta se ei ole ollut helppoa. Alussa kolahti negatiivinen kuppi helposti pohjaan mitä pienimmästäkin syystä; siihen ei tarvittu kuin esim. lapsen tokaisu; ”ei mitään, sä et kuule mitään”. Ja tuntui kuin sydän olisi pakahtunut tuskasta. Vieläkin tuntuu pahalta, kun muistelen noita aikoja. Todettakoon tähän heti, että olen oikeasti saanut perheeltäni paljon tukea, mieheni on ollut alusta saakka mukana tukemassa ja jakamassa usein vaikeaakin kuulomatkaani. Ja lapsetkin, varsinkin kun heille on tullut ikää, ovat erittäin hyvin ymmärtäneet huonon kuuloni ja sen aiheuttamat rajoitukset. Vuonna -88 lapsemme olivat 4 vuotta ja toinen vasta 8 kk. Kolmas lapsemme syntyi vuonna -91. Nuorin lapsistamme opiskelee Kuopiossa viittomakieltä ja on siten hyvin kiinnostunut kuuloon liittyvistä asioista :love: Itse en osaa viittomakieltä paljoakaan, opiskeluaikana kävin yhden viittomakielen kurssin, mutta kun sitä ei käytä, niin ei sitä muista.
Vasta vuonna – 97 sain ensimmäisen kuulolaitteeni. Aikaisemmin oli ollut vain analogisia kojeita, joita ei tapauksessani voitu käyttää kuulokäyrän ollessa niin hankala. Uusien digitaalisien kojeiden tultua markkinoille, sain myös minä sellaisen. Ensimmäiset kojeeni olivat pieniä, ihonvärisiä korvakäytäväkojeita. Jo silloin tuli ihania ahaa- elämyksiä; kuten että kuulin lumen narskunnan ja muovipussin kahinan. Kuulon huonontuessa siirryttiin muutamia vuosia sitten korvantauskojeisiin ja ne tulivat molempiin korviin, kun ensin oli ollut vain toisessa. Samoin sain erinäisiä apuvälineitä kuten Fm-laitteen. Viimeisimmät kuulokojeeni olivat ”huippua”; sellaiset transponoivat kojeet, jotka jollain tavalla siirtävät huonosti kuuluvia alueita lähemmäs kuuluvia alueita. En kuitenkaan saanut niistäkään enää tarvittavaa apua, ja loppu onkin sitten historiaa implanttileikkauksineen. Leikkaamattomassa korvassa on edelleen Phonakin transponoiva koje.
Olen sanonut itselleni, että minulla on lupa surra sitä, että olen menettänyt kuuloni. Kun tulee sudenhetki, se on, se pitää kokea ja tuntea. Sitä ei voi heittää pois, sitä ei voi lakaista maton alle. Vain käsittelemällä ja elämällä sen, siitä voi selvitä taas valoisampaan hetkeen. Sudenhetket ovat onneksi matkan varrella vähentyneet. Olin 7 vuotta mukana alueemme kriisiryhmässä, vedimme kriisien jälkipuinti-istuntoja ( debriefing ) vaikeita, äkillisiä kriisejä ja traumoja kokeneille henkilöille. Kriisityö on ollut itselleni aina sydäntä lähellä, koska tiedän ja olen sen saanut käytännössä nähdä, että siitä on apua. Siitä työstä jäi itsellekin hyvä pohja työstää omia kriisejä. ”Milloin tahansa voi sattua mitä tahansa kenelle tahansa” on kriisityön kautta opittu asia. Kuitenkaan elämää ei voi elää pelkäämällä, että kohta voi jotain sattua. Todellisuus kuitenkin on juuri tuo ”milloin tahansa…” Ja siksikin jokaisen tulisi elää elämäänsä niinkuin sen jokainen päivä voisi olla viimeinen. Ei surren, vaan rakastaen lähimmäisiään, ystäviään, itseään. Muistaa, mikä elämässä on tärkeintä. Ja pohtia sitä, mihin se johtaa. Oman pohtimiseni tulos on, että kun kerran täältä ajasta lähden, olen voittajana perillä iankaikkisessa kirkkaudessa Jumalan luona. Siellä kuulen enkeleiden heleän laulun täydellisen hyvin :love: Koska matka jatkuu vielä, iloitsen tästä päivästä ja iloitsen elämästä
Avainsanat: FM-laite, huonokuuloinen, kriisi, Kuulo, kuulokoje, kuulolaite, kuulon menetys, menetys, transponoiva koje
Mun Imppa 🙂
15.11. sain implantin ulkoisen osan eli prosessorin, Cochlear CP810, Tays:ssa. Kuulokeskuksessa käyntiin kului kolmisen tuntia. Ensiksi otettiin leikatun korvan kuulokäyrä. Laitteen aktivoinnin suoritti lääkäri. Se olikin aika hankala homma. Piti osata näyttää, milloin on riittävä volyymi, milloin kuuluu piippauksia. Ensimmäiset äänet, jotka kuulin, olivat helinöitä ja kilinöitä. Koko ajan. Aivan kuin enkelikello soittelisi korvassa. Olen aina pitänyt kovasti enkelikellon äänestä, jota en enää vuosiin ollut kuullut. Niin että ei tuntunut pahalta se kilinä :happy: Kilisee yhä edelleen, aktivoinnista on nyt viisi päivää. Sain myös implantin käytön opetuksen implanttihoitajalta. Voi ihme, miten suuri tarvikesalkku on! Noin 60 cm x 40 cm ja paksuus 15 cm ja tavaraa ihan täynnä. On johtoa, piuhaa, kuivuria, varaosia ym ym tarpeellista. Onneksi mies oli mukana, jos minulta jokin asia menikin ohi korvien, voin kysyä häneltä. Ja ohjekirjoja oli yhteensä noin 200 sivua, uskomatonta mutta totta. Prosessoriin kuuluu myös kaukosäädin, tosi kätevä vehje.
Ensimmäinen tippa tuli linssiin, kun lähdin kuulokeskuksesta. Erotin impalla autossa musiikista vähän sanoja, kuuntelin Anna Eriksonin joululauluja. Sanat kuulostivat kimityksiltä tai niinkuin Aku Ankkamaisilta. Ja musiikista kuului korkeita diskanttiääniä, sellaisia, joita en ole pitkään aikaan kuullut.
Viikonloppuna kävimme mökillä. Vein linnuille ruokaa. Sini-, kuusi-, hömö- ja talitiaisia oli paikalla runsaasti. Ja mitä ihmettä :love: kuulin tinttien viserrystä!!!!!! En ollut uskoa korviani, miten heleitä ja kauniita ääniä kuului. Siinä sitten toinen tippa linssiin. Seisoin ulkona kauan kuuntelemassa, oli niin sanoinkuvaamattoman ihanaa.
Kolmas tippa: kuulin implantilla kissamme kulkusen helinän 🙂 Näitä juttuja ei ehkä tajua se, jolla on normaali kuulo. Miten tällaiset pienet asiat voivat ollakaan SUURIA. Kun kuuloa menettää ja sitä saa takaisin, on se niin käsittämättömän hienoa.
Menin eilen töihin kuukauden sairausloman jälkeen. Oli mukavaa mennä ja tavata tuttuja ihmisiä. Eilen tuntui, että jee mä jaksan vaikka mitä. Kävimme vielä illalla pitkällä lenkilläkin. Mutta…. tänään alkoi särkemään töissä päätä ja voimat valuivat johonkin. Implanttihoitaja kyllä varoitti, että kuunteluopettelu on väsyttävää. Kun koko ajan päässä helisee, ja töissä on paljon eri ihmisten ääniä, niin kyllä väsyttää. Sanoinkin töissä, että en ole varma, pystynkö vielä olemaan siellä. Ylihuomenna menen taas Tampereelle säätöihin, katson nyt huomenna, miten jaksan töissä kuunnella ja otan asian puheeksi lääkärin kanssa. Toisaalta on hyvä olla ihmisten parissa, jotta saa niitä ääniärsykkeitä. Työpaikkani on palvelutalossa, jossa päivittäin käy päälle kolmisenkymmentä henkeä. Toiminnanjohtajan työssäni teen paljon toimistotyötä, mutta olen myös paljon ihmisten kanssa tekemisissä ihan naamatusten, sekä puhelimella ja kokouksissa.
Siitä huolimatta, että kuuntelun opettelu implantilla on työlästä, vie aikaa ja voimia, olen erittäin onnellinen :happy: Päivä päivältä kohti uusia ääniä…
Avainsanat: cochlear implant, kuulokäyrä
” Valtuusto päätti, että ihminen on tärkeämpi kuin raha”; otsikko tämänpäiväisessä Aamulehdessä. Siis mitä??? Siis päättäjät, tässä tapauksessa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston jäsenet, päättivät niin mistä??? Mitä ihminen maksaa?? Jos joku ei ole lukenut uutista, niin selvennys: ko. valtuusto päätti äänin 46-12, että koko Pirkanmaalla ambulanssit ovat lähtövalmiudessa heti ympäri vuorokauden. Esitys oli, että vain Tampereella ja Nokialla olisi niin, muualla öisin 15 minuutin lähtövalmiudessa.
Mutta tuohon otsikkoon, joka on ehkä tarkoituksellakin raflaava. Ihminen on niin arvokas ihmisenä, että en voi edes miettiä, mikä hinta ihmisellä on. Jos ympärivuorokautinen päivystys maksaakin maltaita, niin sitten maksaa. Kunnissamme ja yhteiskunnassa laajemminkin tuhlataan rahaa niin miljoona kertaaa turhempaan kuin ihmisen hengissä pitämiseen, sairaiden auttamiseen ja kärsimyksien lievittämiseen.
Yhteiskunta on muuttunut erikoisen kovaksi. Rahan mahti tunkee joka puolella vastaan. Liian paljon peilataan asioita taloudelliselta kantilta unohtaen inhimillisyyden. Ja kun kaiken lisäksi tehdään päätöksiä, joiden tarkoitus on säästää kuluissa, mutta todellisuudessa usein pitkällä tähtäimellä päätökset tulevatkin kalliiksi. Yhteiskunta on ihmistä varten, eikä ihminen yhteiskuntaa varten. Kun yhteiskunnan trendi on taloudellistuminen, elämän ilmiöt tulkitaan valitettavasti ensimmäiseksi talouden näkökulmasta. Työpaikkoja luodaan talouden kasvun turvaamiseksi, ei siksi, että ihmisillä olisi toimeentulo ja hyvä tulevaisuus. Tässä on tultu siihen, että ihmisarvo ei olekaan enää itseisarvo, vaan ihminenkin nähdään talouden kasvun tekijänä. Minä irtisanoudun talouden mahdista ja arvostan ihmistä siksi, että hän on ihminen. Jokainen on yhtä arvokas. Anteeksi tämä paatos, mutta tosissaan niskakarvani nousevat aina pystyyn, jos raha menee inhimillisyyden edelle :burn:
Huomenna on jännittävä päivä, menen Tays:aan ja saan implanttiin kuuluvan ulkoisen osan, prosessorin. Mitähän sieltä kuuluu… vai kuuluuko vain ihme kilinöitä ja kolinoita, niinkuin monilla ensi viikkoina kuuluu. Kohta se selviää :happy:
Avainsanat: prosessori
Kävin 1.11. Tays:ssa, ihan ”kelan” taksilla ajelin elämäni ensimmäistä kertaa. Käynnin alkuperäinen tarkoitus oli vain mitata jäännöskuulo leikatusta korvasta ja sen perusteella tilataan sitten implantin ulkoinen osa, prosessori. Mutta kun soitin kuulokeskukseen kysyäkseni, saanko taksilapun kun on ollut tuota huimausta sen verran, niin ottivatkin sen heti vakavasti. No, jäännöskuulo mitattiin ja kuulokkeilla saatiin tulos, että omat matalat äänet ovat laskeneet. Sitten otettiin vielä ns. luujohto, mikä tarkoittaa sitä, että ääni johdetaan sisäkorvaan korvan takana olevan luun kautta, ei siis tärykalvon ja välikorvan. Ja ihanaa, tulos oli erittäin positiivinen, omat ”luomu” matalat äänet eivät olleetkaan kärsineet leikkauksessa, tästä olen hirveän onnellinen :happy:
Lääkärissä kävin samalla reissulla. Ja kuinkas ollakaan, tärykalvon takana näkyi nestettä, lääkäri tulkitsi sen limaksi. Välikorvan tulehdus, niinkuin lapsilla. Kyllä laittoi mielen vähän apeaksi. Ajatuksiini hiipi tietenkin, että mitäs jos se tulehdus leviää… Olen selvinnyt jo yhdestä keskushermostotulehduksesta. Kiitos vain, mutta en mielelläni kokisi sitä uudelleen 🙂 Sain antibioottikuurin ja kehoituksen ( muutamaan kertaankin ) levätä, jotta elimistö saa rauhassa parantaa itsensä. Nyt kuuri on jo syöty ja olo on ihan hyvä. Lähetin leikanneelle osaston ylilääkärille vielä sähköpostilla kyselyä, kuinka huolissani tästä tulehduksesta pitäisi olla. Hän kun ei itse päässyt torstaina tarkistamaan korvaani, kun oli leikkaamassa. Hän sanoi, että neste tärykalvon takana saattaa olla myös leikkauksessa tullutta verta, joka nyt olisi ”sulamassa” sieltä pois. Mutta koska sitä ei voi varmasti tietää, niin hoidetaaan tulehduksena ja sen mukaisesti lääkekuuri ym. Olen ottanut nyt neuvosta vaarin ja viettänyt ihan rauhaisaa sairauslomaa, joka jatkuu vielä ensi viikon. Tänään lähdin autolla ajamaan ensimmäistä kertaa itse, kävin mökillä. Ihana ilma, pientä pakkasta ja aurinko paistaa :coolsmile:
15.11 ja 22.11. minulla on käynnit taas Tays:n kuulokeskuksessa. 15. päivä saan implantin ulkoisen osan eli prosessorin. Prosessoriksi tulee Coclearin CP 810. Koska minulla oli matalat äänet säilyneet, en tarvitse hybridi-implantin omaa prosessoria, jossa on pieni korvakäytäväkuulokoje samassa. En ole vielä tavannut implanttifoorumeilla muita, joilla olisi samanlainen yhdistelmä. Kaikenkaikkiaan näitä hybridejä on tähän mennessä leikattu vasta alle 10 Suomessa. Tosi mielenkiintoista on, miten hybridi- implantti ja ”tavallinen” prosessori pelaa yhteen ja miten ne saadaan säädettyä hyvin. Näitä säätökäyntejä tulee olemaan lisää, eivätkä ne kai koskaan lopukaan. Olen käsittänyt, että implantoidut käyvät säädöissä kerran vuodessa joka tapauksessa, tarvittaessa useammin. Ja alussa voi olla paljonkin käyntejä.
Olen niin jalat maassa ihminen, että osaan asennoitua implantin antamaan apuun tyylillä ”hiljaa hyvää tulee”. Aivojen oppiminen aivan uuteen kuulemissysteemiin vie aikaa. Mutta positiivisellä mielellä olen, vaikka varmasti ottaakin aikaa oppia kuulemaan uudella tavalla.
Tays:n kuulokeskuksessa on sitten erinomaisen ihana henkilökunta. Olen ollut siellä asiakkaana jo vuosia ja aina olen saanut hyvän ja asiallisen kohtelun. Viimeksi eilen lähetin s.postilla implanttihoitajalle kyselyä, milloin leikkauksen jälkeen voi värjätä hiukset. Heti samana päivänä sain vastauksen, hän oli ehtinyt tarkistaa asian sekä kirurgilta että maahantuojalta. Kaksi viikkoa riittää, jos haava on hyvin parantunut.
Sairauslomallani olen tietysti levännyt ja levännyt… Olen tehnyt kevyitä kotitöitä, raskaammat olen jättänyt suosiolla miehelle 🙂 Olen lukenut monta kirjaa, askarrellut koruja ja 3D- joulukortteja. Olen nauttinut sairauslomasta, vaikka toipilaana onkin toipilaan vointi. Aamuisin on ollut niin ihana herätä, kun ei ole tarvinnut kellon perässä lähteä yhtään mihinkään. Töistä poissa olo on voimaannuttanut ja tuonut takaisin niitä voimia, jotka olivatkin kuulon pinnistelemisen myötä jonkin verran kadoksissa. Saapa nähdä, miten pärjään töissä uudella implalla, kun varsinkin aluksi kuuleminen on hankalaa.
Saikkulomalla on aikaa askarrella joulukortteja 🙂
....ja koruja 🙂
Töistä saatu ihana "parane pian" kukka 🙂
Avainsanat: cochlear implant, hybridi-implantti, implantti, jäännöskuulo, sisäkorvaimplantti, sisäkorvaistute
Uudet kunnanvaltuustot on valittu. Olen ollut 8 vuotta valtuutettuna KD:n edustajana; ensin neljä vuotta Vilppulan valtuustossa ja toiset neljä vuotta Mänttä- Vilppulan valtuustossa kuntien yhdistyttya . En enää astettunut ehdolle vaaleissa. Olen saanut molemmilla kerroilla paljon ääniä, kiitos luottamuksesta äänestäjilleni. Päätös lopettaa oli aika helppo ja tein sen jo viime talvella. Miksikö? Mitään yksittäistä selvää syytä on vaikea esittää, syitä on aika monta. Tärkein syy on kyllästyminen siihen, miten kuntalaisten yhteisiä asioita hoidetaan. Valtuustossa istuu valitettavasti myös henkilöitä, joiden oma napa on olevinaan maailman napa. Siinä unohtuu tärkein, eli miksi valtuustossa ollaan? Valtuuston jäsenen tehtävänä on ajaa kuntalaisten etuja, toimia joka asiassa kuntalaisten parhaaksi oman ideologiansa mukaisesti. Siinä tehtävässä oma napa pitää unohtaa. Suorastaan kavahdan pyrkyrimäistä asennetta ja vallanhimoa.
Varsinkin viimeisten neljän vuoden aikana ärsytyskynnykseni kaiken tietävien besserwissereiden suhteen kohosi. En pidä siitä, että äänessä ollaan vain äänessäolon, itsensä pönkittämisen ja itsensä esille tuomisen vuoksi. Valtuutettu tekee päätöksiä valtuuston kokouksissa ja demokraattisen päätöksenteon ollessa kyseessä, enemmistön kanta voittaa. Siihen on toisten tyytyminen ja tyytyminen pitää osata mallikkaasti, ei niin, että asialla märehditään jälkikäteen. Yhtä tärkeää, kuin kokouksissa istuminen ja päätösten tekeminen, on elää valtuutettuna kuntalaisten keskuudessa, keskustella heidän kanssaan ja kuunnella heitä herkällä korvalla.
Besserwissereitä valitettavasti on niin vanhoissa konkareissa kuin ensimmäistä kauttaankin istuvissa. Valtuustossa on monia todella hyviä valtuutettuja, jotka ovat olleet jo pitkään ja vieläkin jaksavat jatkaa. Nostan hattua heille! Monesti kuulee sanottavan, että kaikki vain vaihtoon jotta saadaan muutosta. Valtuustossa on hyvä olla kokeneita, jotka antavat esimerkkiä uusille hyvällä käyttäytymisellään ja oikeanlaisella valtuustotyöskentelyllään . Mänttä- Vilppulan valtuustossa istuu 1.1. 2013 alkaen 17 vanhaa eli jo aiemmin valtuustossa ollutta ja 18 uutta valtuutettua. Eli yli puolet on uusia. On hyvä, että uudet tuulet puhaltavat, kunhan ei tuulisi liikaa, saati tulisi peräti myrskyjä :coolsmile:
Ryhmäkuria en kannata. Jokaisen valtuutetun, oli puolue mikä tahansa, tulee saada olla juuri sitä mieltä mitä haluaa. On väärin, että ryhmä sanelee, miten pitää äänestää. Silloin todellinen demokratia ei toteudu. Meillä on ollut niin mukava ja hyvin toimiva pieni valtuustoryhmä, ettei ristiriitoja ole ollut eikä myöskään ryhmän painostusta.
Osaksi luopumiseen vaikutti tämä kuulo-ongelmani ja sen mukana tuoma väsyminen. Yhteisten asioiden hoito on tärkeää ja arvokasta, ja olisi hyvä, jos valtuutetuissa olisi edustajia, jotka ovat perillä vammaisten asioista. Siltikään en enää halua uhrata omaa aikaani yhteisten asioiden hoidolle, muiden vuoro on nyt.
Miltä kuulostaa lista: Omien saavutusten ja kykyjen liioittelu, ylisuureellinen käytös, tarve olla huomioitu ja ihailtu, empatian puute, ylemmyydentunto suhteessa toisiin, kateellisuus tai usko toisten kadehtivan itseään, usko olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen, jota ei muut kuin toiset tärkeät henkilöt voi ymmärtää, syventynyt haaveilemaan rajoittamattomasta vallasta ja menestyksestä… Niin, lista on osa narsistisen persoonallisuuden piirteitä. Väitän, että politiikkaan hakeutuu suhteessa enemmän narsistisia persoonallisuuksia kuin mitä heitä on keskimäärin ( arvioitu että 1-3 % väestöstä kärsii varsinaisesta häiriöstä ).
Summa summarum:
Politiikan teko jää osaltani tasan 31.12.2012 ja siitä olen onnellinen. Viimeinen puoli vuotta on ollut hankalaa kuuloni vuoksi ja nyt sitten tämän implanttileikkauksen vuoksi, olenkin kadottanut valtuustotyöskentelymotivaationi johonkin. No enpä sitä enää tässä vaiheessa lähde etsimäänkään :happy: 8 vuotta, monia kokouksia, monenlaisia vaikeitakin päätöksiä. En kadu, että olin mukana mutta en totisesti kadu sitäkään, etten enää ole :happy:
Kaikille uusille ( ja vanhoille ) valtuutetuille toivotan:
Pitkää mieltä,viisasta kieltä,
Hyvää kuntoa,myötätuntoa,
vanhaa ja uutta,
elämän sankaruutta!
Avainsanat: implanttileikkaus, kuulo-ongelma, väsymys
Juuri poistettu ompeleet
Tänään poistettiin implanttileikkaushaavan ompeleet Mäntän sairaalassa. Haava on parantunut hyvin, kun olen malttanut olla kastelematta sitä niinkuin neuvottiin. Vielä pitää huomiseen odottaa, että saa pestä hiukset. Hih, hassua, miten sitä odottaa niin arpipäiväistä asiaa kuin hiusten pesu :). Lääkäri sai erinomaiset kehut ompeleenpoistajalta, miten siististi haava oli ommeltu ja miten ohuella langalla. Totesin siihen, että leikkaava lääkäri, Juha-Pekka Vasama, onkin Suomen expertti implanttileikkauksissa :coolsmile: Hoitaja sanoi, että oli haastetta saada ohuen ohuet ompeleet pois. Hyvin onnistui silti 🙂 Eipä ollut tämä hoitaja ikinä irrottanut sisäkorvaimplanttiompeleita. Ja saattaapi olla, ettei vastaavaa kohdalle heti tulekaan.
Huonekaverini sairaalassa sai pohtimaan kysymystä eri aistien tärkeydestä uudelleen. Olen aina ajatellut, että näön menetys olisi vaikein aistinmenetys. Kuitenkin, kun menettää kuulon, joutuu yhtäkkiä kokemaan ulkopuolisuutta, ei kuule mitä puhutaan, ei pysty osallistumaan keskusteluun ja jos yrittää osallistua, puhuu puuta heinää, kun ei ole kuullut, mistä keskustellaan ja voi kokea, että huonokuuloista pidetään tyhmänä. Liikenteessä tulee vaaratilanteita, ei kuule autojen ääniä, ei kävelytiellä takaa tulevia polkupyöriä, ei kuule jos joku varoittaa vaarasta… Silti jos pitäsi valita, kumman aistin antaisin pois, näön vai kuulon, niin kyllä se ehkä kuulo olisi. Mutta onneksi emme itse milloinkaan joudu päättämään näistä asioista. … Ja onneksi on olemassa erilaisia apuvälineitä ja koko ajan kehitellään lisää. Tässä kohtaa toivon todella, että taloudelliset resurssit eivät saisi olla milloinkaan esteenä apuvälineiden ja erilaisten leikkausten saamisille aistivammaisille. Mitä siitä, jos yhteiskunnalle maksaa paljonkin esim. juuri implanttileikkaus, jos sen avulla yksilö voi elää täysipainoisempaa elämää. Minullakin on nyt sitten 35.000 € arvoinen korva. Kiitos vain siitä kaikille meille veronmaksajille :love:
Eikä 35.000 € ole summa eikä mikään sen rinnalla, että pian voin kuulla lintujen laulun :happy: ja laineiden liplatuksen :happy: ja lumen narskunnan :love: ja rakkaani kuiskauksen :love:
Avainsanat: Kuulo, sisäkorvaimplanttileikkaus
Turbaanipää, 1 päivä leikkauksesta
18.10. 2012, viime torstaina minulle leikattiin Tays:ssa oikeaan korvaan hybridi-implantti. Aamulla lähdimme klo 6.00 mieheni kanssa Vilppulasta ajelemaan Tampereelle, osastolla piti olla klo 7.30. Minut otti vastaan sairaanhoitaja, joka oli selvästi vähän noviisi 🙂 Unohti mm. tilata minulle aamulla labrat. AAmupäivän odottelimme päiväsalissa klo 10.30 saakka vuodepaikkaa. Osasto oli täynnä.Noin yhdentoista maissa leikkaava lääkäri, Juha- Pekka Vasama, kävi tapaamassa minua, kysyi mitä kuuluu. ” Yhtä huonostiko kuuluu kuin ennenkin? ” :happy: Kerroin olevani niin hyvillä mielin tulevasta leikkauksesta, enkä jännittänyt yhtään. Klo 11.30 pääsin leikkaussaliin, jossa siis huomattiin että labrat puuttuivat. No minä tietty hätäännyin, etteihän nyt vain leikkaus sen vuoksi peruunnu!! Ei ONNEKSI peruuntunut, anestesialääkäri otti pikaverinäytteet itse leikkaussalissa. Minä olen allerginen eräälle puuduteaineelle, joka aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion. Siitä keskustelimme anestesialääkärin kanssa ja hän totesi, että ei mitään hätää, jos allerginen reaktio tulee jostain nyt käytettävästä aineesta, olen silti turvallisissa käsissä, koska apu on heti siinä. Ja sitten unten maille humpsista vain!
Jotain puoli viiden maissa heräilin nukutuksesta ja voin pahoin. Vatsalihakset olivat kaksi päivää kipeät leikkauksen jälkeen, niin kovasti heräämössä yökkäilin. Ei sieltä juuri mitään tullut, kun olin paastonnut edellisestä päivästä lähtien. Minut on nukutettu kolme kertaa aiemminkin, enkä ole voinut pahoin. Korvan leikkauksessa pahoinvointi on aika yleistä. Itse leikkaus kesti himpun verran yli kolme tuntia. Minulle oli laitettu kireä turbaani päähän leikkurissa. Jarmo tuli heti katsomaan, kun minut siirrettiin osastolle. Olin koko illan ihan töttöröö, silmät eivät pysyneet juurikaan auki. Tiputuksessa olin seuraavaan aamuun saakka. Leikkausiltana yritin syödä mehukeittoa, en pystynyt, kun voin niin pahoin. Jossain vaiheessa alkuyöstä sitten söin. Illalla ja yöllä hoitajan avustamana vessareissut, yksin ei saanut mennä, enkä olisi pystynytkään.
Minulla oli kauhean kova päänsärky leikkauksen jälkeen, mutta se hoitui voimakkailla kipulääkkeillä. Särky ei ollut vain leikkuualueella, vaan koko päässä. Yö meni niin, että nukuin tosi sikeästi, mutta pienissä pätkissä. Aamulla pystyin menemään jo yksin vessaan. Aamupalakin maittoi ja sain syötyä ilman pahoinvointia. Olin yksin huoneessa yön, aamulla sinne tuli kaksi muuta, joille tehtiin myös implanttileikkaus. Toisen kanssa meillä olikin tosi mukavat keskustelut ja olemme tsempanneet toisiamme kotiinpääsyn jälkeenkin. Leikannut lääkäri poisti turbaanin päästäni ennen puolta päivää ja tarkasti haavan. Kaikki oli hyvin, jäännöskuulokin todennäköisesti säilyi, koska kuulin ( kylläkin hyvin heikosti) lääkärin puheen leikatulla korvalla, kun testasimme.
Leikkauksessa kalloon porataan kolo, johon implantti kiinnitetään. Implantista lähtee elektrodinauhat, jotka työnnetään leikkauksessa sisäkorvan simpukkaan. Haava on tosi siro ja siisti, korvan takana noin 7 cm pitkä. Turbaanin poiston jälkeen siihen jäi vain ohut haavateippi päälle. Ihmettelen, miten taitava kirurgi on, kun niinkin pienen haavan kautta on pystynyt operaation suorittamaan, kiitos siitä hänelle ja Suuremmille Käsille, jotka kirurgienkin käsiä ohjaavat 🙂 10 päivään haavaa ei saa missään nimessä kastella, tärkein asia on nyt ettei se tulehdu. Siis pitää olla 10 päivää pesemättä hiuksia, kääk! Lääkäri sanoi, että jos haava tulehtuu, implantti täytyy leikata pois, antibiootit eivät tehoa kuulemma.
Pääsin kotiin leikkauksen jälkeisenä päivänä, viime perjantaina. Ennen sairaalassa pidettiin kuulemma parikin viikkoa tällaisen leikkauksen jälkeen. Kotona on turvallisempaa siinä mielessä, ettei tarvitse pelätä sairaalabakteereja. Haavassa on jonkin verran kipua, mutta ei kovasti. Sunnuntaina, kun mieheni imuroi, leikattuun korvaan alkoi sattua ihan hirveästi, kuin puukolla olisi pistelty. En tiedä voiko se johtua imurin kovasta äänestä. ”Puukkopistelyitä” on ollut muillakin leikatuilla, joten en ole huolissani. Korva on aika turvoksissa, samoin korvan edessä on turvotusta. Kuulo on nyt hirveän huono, leikatun korvan sisältä haihtuu lääkärin mukaan veri pois parin viikon sisällä, jolloin kuulo on parempi, sikäli mikäli jäännöskuulo on säilynyt. Leikkaamattomassa korvassa pidän kuulolaitetta, silti tuntuu, että olen nyt kuin pullon sisällä. Sairauslomaa sain kuukauden. En kyllä pystyisi menemään tällä kuulolla töihin.Yöt ovat hieman hankalia, kun en pysty nukkumaan toisella kyljellä haavan takia.
Nautin sairauslomasta ja parantelen itseäni. Mies on niin ihana, kun hän hoitaa kaikki kotityöt :love: Hän pesi ikkunatkin ulkopuolelta, jotta näen paremmin ulos :)))) Maanantaina teimme jo ihan pienen, hitaan kävelylenkin ihanassa auringon paisteessa.
Huomenna tulee kuluneeksi viikko leikkauksesta. Viime yö oli hieman hankala, kun unohdin illalla ottaa kipulääkkeen. Makuaisti ei ole normaali, en maista kielen oikealla puolella mitään, vasemmalla reunalla maistan hieman. Makuaistin muutokset parantuvat yleensä ajan kanssa. Kieli ja myös leikatun puolen poski tuntuvat hieman puutuneilta. Perjantaina menen poistattamaan tikit. Vertaistuki on erittäin hieno asia, netissä on olemassa sisäkorvaistutetta käyttävien oma Cisäpiiri foorumi. Lisäksi facebookissa on sisäkorvaistutteen käyttäjien oma ryhmä. Muilta samankokeneilta saa rutkasti enemmän tietoa kuin sairaalasta milloinkaan.
Lopuksi suuri viisaus <3 MUUMIPAPALTA <3 ”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”
Kolme päivää leikkauksesta
Avainsanat: cochlear implant, huonokuuloinen, hybridi-implantti, Kuulo, sisäkorvaimplantti, sisäkorvaimplanttileikkaus
Posti toi vihdoin odotetun kirjeen perjantaina Tays:sta. ”Kutsumme teidät nukutuksessa tehtävään sisäkorvaistute leikkausta varten Tays:aan korva- ja suusairauksien osastolle 18.10.2012 klo 7.30 ”
Siinä se nyt sitten seisoi. Jännittääkö? Ei ainakaan vielä. Mutta kyllä leikkaus silloin tällöin pyörii mielessä . Pään alueen leikkaukset eivät ole ihan simppeli juttu. Kuitenkin, olen osaavissa käsissä ( Suomen huippu alallaan leikkaa ), joten olen myös luottavainen, todennäköisyysperiaatteella kaikki menee hyvin. Jos olisinkin se tilastollinen poikkeama, jolla ei kaikki mene hyvin, olen valmis ottamaan riskin siitä huolimatta. Kuuloni on sen verran paljon huonontunut, että odotan istutteesta saavani suuren hyödyn kuulemiseen. Pitää tietenkin muistaa, että istute ei tarkoita sitä, että sen avulla kuulosta tulee taas normaali. Istutteen käyttäjät ovat edelleenkin kuuroutuneita/ huonokuuloisia. Jossain vaiheessa olen valmis myös toisen korvani implantoimiseen, jos siihen tulee mahdollisuus. Kuuloni kun on huonontunut molemmista korvista yhtä paljon. Implantti leikataan nyt oikeaan korvaan. Implanttikorvan valinta kohdallani tehtiin sen perusteella, kummassa korvassa sitä on helpompi käyttää. Oikeakätisenä siis oikeassa.
Syksyyni on mahtunut yhtä ja toista mukavaa, päällimmäisenä mielessäni on ihana ruskaretki, jonka teimme mieheni kanssa Lappiin 11.-18.9. Kävimme Pyhä-Luoston- ja Riisitunturin kansallispuistoissa patikoimassa. Ruska sai minut aivan haltioitumaan! En ole eläissäni nähnyt yhtä upeaa ruskaa. Teimme päiväretkiä. Pohjoisessa on tähän vuoden aikaan niin kiva olla, kun siellä ei ole enää mitään ötököitä. Alla oleva kuva on otettu Pyhä-Luostolta, matkalla Noitatunturille.
Pyhä-Luoston upeaa maaruskaa:
Lisäsin linkkeihin hyvän videon sisäkorvaistuteleikkauksesta, kannattaa katsoa.
Avainsanat: implantti, Kuulo, Pyhä-Luosto, Riisitunturi, ruskaretki, sisäkorvaistute
AURINGONLASKU VEHKAJÄRVELLÄ 17.7.2012
Tänään olin ensimmäisen päivän töissä loman jälkeen. Viisi viikkoa vilahti ( liian) nopeasti. Loma oli ihana sateisesta ilmasta huolimatta, lämmintä ja ihania auringonlaskuja riitti. Olen sellainen vilukissa, että mieluummin sadetta ja lämmintä kuin kuivaa ja kylmää. Mitäkö tein? En paljon mitään, mottoni on ollut jo vuosia ”loma parasta on ollut, kun se löhöämistä on ollut”. Lauseen löysin kerran jostakin kortista.
Lomaani sisältyi paljon pieniä ja suuria onnen hetkiä. Suurimmat onnen hetket koin rakkaiden ihmisten seurassa sekä luonnossa ihaillen sen lukemattomia asioita, lintuja, kukkia, perhosia, sään vaihteluita. Mökkijärvellämme pesii kuikkia, ja tykkään ihan hirveän paljon seurata niiden elämää. Tänä kesänä pesintä ei onnistunut, olisiko tulva vienyt pesät vai mikä. Kuikka rakentaa pesänsä ihan veden rajaan ja vaarana on sen tuhoutuminen jos vedenpinta nousee. Tänä kesänä on noussut paljon. Viime äitienpäivänä sain mieheltäni lahjaksi Mauri Leivon kirjan ”Kuikka”, kirja on oikea aarre :). Järvellämme pesii myös uhanalainen selkälokki, niiden touhuja en niin paljon ole voinut seurata, koska niitä ei tällä puolen järveä ole kovin usein näkynyt. Yhtenä päivänä, kun vein leivänpaloja rannalle, paikalle tuli peräti kolme selkälokkia ja ehkä yksi niiden poikanen, en ole varma, koska en osaa erottaa varmasti selkälokin poikasta muiden lokkien poikasista.
Lomalla lämmitimme rantasaunaa tai savusaunaa joka ilta. Uimassakin olen käynyt, mutta tänä kesänä vesi ei ole ollut ollenkaan lämmintä. Saunasta päin on pystynyt juuri ja juuri menemään. Järvi on syvä ja vaatii pitkiä lämpimiä jaksoja, jotta vesi lämpiäisi. Eilen mittari näytti 19 astetta, onhan se toki ihan uimalämmintä mutta ei mitään linnunmaitoa. Mökillemme on rakenteilla autotalli-varastorakennus, sen tekemiseen on aviomiehen vapaa-aika mennyt suurelta osin. Itselläni ei oikein vasara pysy kädessä, olenkin toiminut lähinnä kahvin keittäjänä, hyvä duuni sekin 🙂
Kävimme mieheni kanssa kaksilla hengellisen musiikin festareilla. Pietarsaaren festareille päräytimme moottoripyörällä. Tästä kaverit heittivät huulta, että meillä on kyllä selvästi joku ikäkriisi menossa :). Pietarsaaressa yövyimme hotelli Vegassa, olipa muuten erikoinen paikka! Että voi joku ihminen harrastaa niin paljon kaikennäköistä keräilyä! Siellä oli vaikka mitä! Kannattaa mennä tutustumaan.
MAMMAN KULTA ADELE
Olen saanut lomalla mammailtuakin :). Pikku Adele on ollut meillä muutaman kerran isänsä ja äitinsä kanssa ja minäkin olin jo kerran heillä kotona hoitamassa pientä, jotta vanhemmat pääsivät asuntomessuille. Hyvin sujui mamman ja Adelen ensimmäinen kahdenkeskinen iltapäivä. Hän on niin suloinen!!!
Työt alkoivat, mutta kesä jatkuu ilmoista huolimatta. Kuulemma on ennustettu jo viikonlopuksi syksyistä koleutta, huh. Olen niin täydellisesti kesäihminen, että joka vuosi on yhtä vaikea luovuttaa ja antaa syksyn tulla. Muuttolintujen lähteminen saa tuntemaan haikeutta. Mutta kuitenkin, aikansa on joka asialla taivaan alla. Siihen kun tyytyy turhia valittamatta, niin hyvä tulee 🙂
Tässä yksi onnenhetki: poikamme Joona ja Siiri. Siirillä on tapana kiivetä niskaan hyrräämään ja leipomaan lujaa! Varsinkin Joonan niska on Siirin suuressa suosiossa 🙂
Avainsanat: loma
Herra ja rouva Seppänen
2.6.2012 saimme viettää Karoliina tyttäremme ja hänen sulhasensa Markuksen iki-ihania häitä mökillämme Pohjaslahdella. Häiden teemana olivat muumit ja teemavärinä oranssi. Häät olivat hyvin persoonalliset; vai mitä sanotte esimerkiksi siitä, että morsiamella ja sulhasella oli crocsit kenkinään, morsiamella valkoiset ja sulhasella mustat :love: Ja että morsiamen äiti eli minä olin pukeutunut muumimammaksi ja morsiamen isällä oli muumipapan hattu punaisine nauhoineen ja musta kävelykeppi 🙂
Morsiamen vanhemmat ( muumimamma ja -pappa) ja sisarukset perheineen
Karoliinan hääpuku oli oivalluksen riemuvoitto; monet sukulaiset ja ystävät virkkasivat erimuotoisia pieniä valkoisia kukkia ja ympyröitä, jotka minä sitten kokosin yhteen puvuksi. Alupuvun ompelin ohuen ohuesta valkoisesta silkistä. Karoliina virkkasi pääpannan, johon hän huovutti oranssista villasta koristekukat. Puvun olkaimia koristi virkatut oranssit kukat. Markukselle virkattiin taskuun myös oranssit kukat tyyliin sopiviksi. Karoliinan puku sai ansaittua huomiota ja ihailua osakseen roppakaupalla!
Entäpä sitten häämarssi! Häät alkoivat tunteikkaasti, kun isä-Jarmo toi tyttären soutuveneellä. Sulhanen oli laiturilla vastassa. Laiturilta hääpari marssi rannasta ylös polkua pitkin mökin pihan tasanteelle, jossa avioliittoon siunaus tapahtui. Häämarssina soi Sumio Shiratorin niiiiin ihana muumikappale, Dream of flying. Niin itkettävän herkkä kappale! Tässä teille linkki musiikista, saatte fiilistellä mukana: http://www.youtube.com/watch?v=cKwIyz4Cf9Y&feature=bf_prev&list=HL1341860586
Isä toi tyttärensä soutuveneellä
Häämarssi
Vieraat ( 37 hlöä) seurasivat häämarssia verannalta
Voiko ihanampaa kirkkoa olla!
Sormukset...
Mahtuipa se sormus sittenkin 🙂
Avioliittoon siunasi morsiamen veli, Joona Pylvänäinen
Rakkaus on lahja Jumalan
Parin siunasi avioliittoon morsiamen veli Joona. Hän ei ole ammatiltaan pappi, mutta koska nuoret eivät kuulu luterilaiseen seurakuntaan, heidät vihittiin virallisesti Kuopion maistraatissa. Joten kristilliseen avioliittoon siunaamisen saattoi tehdä veli. Ja varsinkin, kun nämä häät eivät olleet millään muotoa tyyliä ”kun häissä kuuluu tehdä niin, niin tehdään”. Persoonallisuus ja omaperäisyys kukoistivat näissä häissä :love: Hääparin polvistumisalustana oli lampaantalja. Kaasona oli Karoliinan hyvä ystävä, Marikki.
Häissä oli 37 vierasta. Olimme mitoittaneet mökin lähes sentilleen, jotta kaikki mahtuivat istumaan. Tarjoilu oli alakerrassa ja ohjelma yläkerrassa. Ohjelma oli hauskaa ja tyyliin sopivaa. Yllätysnumerona mörkö vei sulhasen ja morsian joutui selviytymään kiperistä tehtävistä saadakseen sulhonsa takaisin 🙂
Suvun nuorin, Adele vauva äitinsä sylissä sekä suvun kaksi vanhinta; muori ja mummo
Ystäviä ja sukulaisia
Katosta roikkui muumeja, kiitos Karon opiskelukavereiden 🙂
Ohjelma oli yläkerrassa
"Kumpi?"
Yhdyssanojen selitystä pantomiimina
Tarjolla oli muumiteeman mukaan kaiken muun tarjottavan ohella tietysti pannaria ja vaapukkahilloa sekä muumilimpsaa. Hääkakkua koristivat muumifiguurit:
Hääkutsukortti
” Kaksi karkkia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat oikein tiukasti toisissaan kiinni”- Pikku Myy
Hääparin pöytä
Mökin lattialle oli levitetty satoja oransseja kreppisydämiä
” Jos pidät minusta, lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon, lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua, et tee turhia lupauksia”
– Nyyti
Ja he saivat toisensa...
SURUA
Milloinkaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Vain kolme päivää ihanien häiden jälkeen tuli suruviesti; Markuksen äiti oli nukkunut pois yllättäen. Markus ja Karoliina olivat tuolloin Pohjois-Norjassa häämatkalla. Minä jouduin toimittamaan Markukselle suruviestin, oli tosi vaikeaa soittaa sellaista asiaa. Nuoripari elämänsä onnessaan ihanalla häämatkalla ja sitten tällainen uutinen. Häämatka sujui kuitenkin kaikesta huolimatta suunnitelmien mukaan. Jos jotain hyvää asiassa voi nähdä, niin oli hienoa että Arja sai vielä olla mukana poikansa häissä ja Markuksellekin varmasti oli iso asia, että äiti oli siellä vielä mukana.
Markuksen äiti yhdessä meidän kanssamme iloitsemassa nuorenparin onnesta
Avainsanat: hääpuku, häät, muumiteema
Implanttileikkaukseen liittyvät esitutkimukset on nyt kohdallani kaikki tehty, tietokonekerroskuvaus ( CT), magneettikuvaus (MRI), tasapainotestit, sydämen vuorokausirekisteröinti ja ultra. Missään ei ilmennyt estettä leikkaukselle. Nyt sitten vain odottelen leikkausaikaa saapuvaksi postissa. Leikkaava lääkäri sanoi keväällä, että ” kesän jälkeen” leikataan. Pitäisi vielä varata aika omasta terveyskeskuksesta aivokalvontulehdusrokotukselle. Kaikille implanttileikattaville annetaan em. rokote, koska leikkaukseen liittyy aivokalvontulehdusriski, tosin kuulemma pieni sellainen.
Kävin pari viikkoa sitten säädättämässä Phonakilla FM-laitettani, koska en meinannut saada siitä enää mitään hyötyä. FM-laite on kuulon apuväline, joka sisältää lähettimen ja vastaanottimen. Lähetin poimii äänen ja lähettää sen radiosignaalina vastaanottimiin, jotka on minulla kiinnitetty kuulokojeisiin. Kun FM-laite toimii niinkuin pitäisi, ääni tulee suoraan kuulokojeeseen ikäänkuiin kuuntelisi kuulokkeilla. Säätö ei vieläkään onnistunut ihan nappiin, tai sitten kuuloni vain on niin hankala,ettei laitetta saa säädettyä hyvin. Odotankin oikeasti tosi paljon implanttileikkausta ja implantin tuomaa apua kuulemisongelmaani. Maltti on valttia tässä asiassa, tiedän että kuulomatka implantin avulla on pitkä ja hidas. Säätöjä ja aikaa uudella tavalla kuulemisen opetteluun tarvitaan paljon.
Jos jotakin kiinnostaa,miten sisäkorvaimplanttileikkaus tehdään, niin Youtubessa on pari leikkausvideota, löytyy kirjoittamalla hakusanaksi ”cochlear” tai ”cochlear implant”. Yksinkertaistettuna leikkauksessa porataan ihon alle kalloon korvan taakse kolo, johon asetetaan implantin sisäinen osa, istute, josta lähtee elektrodinauha simpukkaan. Sisäisen osan lisäksi tarvitaan ulkoinen osa, puheprosessori, kuulolaitteen näköinen laite, josta lähtee johto, joka kiinnittyy magneetilla päähän siihen kohtaan, missä sisäinen osa sijaitsee. Tämä selitys on hieman hankalaa.. googlettakaa, niin voi olla helpompaa ymmärtää :happy:
Niin ja pitää kuitenkin muistaa, että sisäkorvaistutekaan ei tuo kuuloa ”takaisin” normaaliksi. Mutta siitä on paljon hyötyä ja apua. Sisäkorvaistuteleikatuilla on netissä oma suljettu foorumi, Cisäpiiri, josta saa paljon tietoa ja vertaistukea. Siellä on kerrottu asioita, joita ei itse edes osaisi kysyä. Ihmeellistä on tämä tekniikka. Ja vieläkin ihmeellisempää on elimistömme toiminta, kuten korvan ja kuuloaistin! Tekniikka jää aina kakkoseksi kuitenkin. Nyt nauttimaan kesäisestä ilmasta, tänään on vihdoin tuntunut kesältä, kun lämpöä on ollut parikymmentä astetta.
Avainsanat: cochlear implant, FM-laite, implanttileikkaus, kuulokoje
Niin paljon onkin jo aikaa edellisestä päivityksestäni, että olen muuttunut äidistä isoäidiksi 🙂 Ihana pikkuprinsessa, Adele Elise, syntyi 27.4. Olen niiiiiin myyty! Luulin, ettei minusta tule hurahtanutta mammaa, mutta toisin kävi! Tiedättekö, mikä on maailman nopein kädenliike???!!! Se, kun isoäiti vetäisee käsilaukustaan lapsenlapsensa kuvan :D. Adele on vanhimman poikamme,Miikan ja hänen Elisabet vaimonsa esikoinen.
Uusin sukumme jäsen, Adele Elise Pylvänäinen, asuu Ylöjärvellä, meiltä heille on matkaa n. 100 km. Ei siis matka eikä mikään pikku kullannuppua katsomaan :). Olemme nähneet hänet jo kaksi kertaa. Miten ne vastasyntyneet ovatkaan niin pieniä! Adele painoi 2860 g syntyessään, 50 cm vaatteetkin ovat isoja. Niin pikkupikku tyttönen hän on . Papan hän on jo kietonut täysin pikkusormensa ympärille! Meillä rakennetaan mökille varasto/askartelu/ autotallirakennusta ja sitä tehdessään mies sanoi moneen kertaan, että tässä me tehdään Adelen kanssa sitä ja sitä….hihhih. Jarmo laittoi sievän tasaisen ”istumakiven” kuusen alle, sanoen: ” tässä on Adelen kiva istua”. Niin että onko pappa hurahtanut, on on 🙂 🙂 🙂 Ihanasti hurahtanut ihanaan beibiin!
Meillä mietittiin jokunen tovi, miksi meitä kutsutaan, pappa, vaari, muori, mummu.. mitä kaikkia niitä onkaan. Päädyimme mammaan ja pappaan. Omat isovanhempani olivat aikoinaan mamma ja pappa, perinne jatkukoon sukupolvien ylitse. Elämä kulkee hirveän nopeaa juoksuaan, juuri äskenhän vasta meillä oli kolme ihanaa lasta, koiria ja elämässä oli meteliä ja meininkiä. Nyt kotimme on hiljainen kahden aikuisen ja kissan koti. Voin kyllä totuudennimessä sanoa, että nautin suunnattomasti tästäkin elämän vaiheesta. Lasten kanssa oli ihanaa, mutta kyllä on ihanaa myös olla puolison kanssa kahdestaan. Eivätkä lapset mihinkään kadonneet ole, jonkin verran vain maantieteellistä etäisyyttä on tullut. Koiriakin meillä on välillä, tyttären shibat ja pojan kleinpitz ovat meillä aika usein hoidossa. Myös meidän koiriemme pentuja on ollut hoidossa. Mukavan vaihtelevaa tämä elämänvaihe on kyllä. Välillä rauhallista, välillä vipinää. Sopivassa suhteessa. Ei sitä enää jaksaisikaan koko aikaa vipinää. Olemme aina olleet tyytyväisiä siihen,että teimme lapset nuorina. Emme ole vielä ikäloppuja, ( 47 & 48v) kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä pystyy nauttimaan tästä elämänvaiheesta kovastikin. Positiivinen elämänasenteeni kumpuaa uskosta Jumalaan. Usko on elämässäni peruskallio, joka ei horju, vaikka kaikki muu ympärillä horjuisikin. Uskovaisena ihmisenä maanpäällisen elämän rajallisuus ja lyhyys ei haittaa, koska uskon, että iankaikkisuus on olemassa.
Tässä muutama kuva pikkuprinsessasta
ADELE ELISE PYLVÄNÄINEN
TÄHTIAINESTA 🙂
EI EDES SIPSIPUSSIN KOKOINEN
POIKAMME MIIKA JA HÄNEN ADELENSA
ISYYDEN ONNEA
ISÄNSÄ KULMAT 🙂
Tämä viikko on sellainen, joita ei kyllä soisi olevan kovin usein. Ihan liian vähän aikaa jää lepäilyyn ja hiljaisuudelle, jota niin suuresti tarvitsen joka päivä. Olen koko viikon toisessa toimipisteessämme ottamassa opiskelijan tutkintotilaisuutta ( ennen käytettiin sanaa näyttö) vastaan, mikä sinänsä on mielenkiintoista ja teen sitä mielelläni, mutta se väsyttää kummasti. Maanantai-ilta meni kaupunginvaltuuston kokouksessa, eilen illalla kävimme viemässä tuttavallemme surunvalittelukukat, tämä ilta on (huoh) vapaa. Huomenilta menee työpaikan kevätkokouksessa, huomisesta on odotettavissa 11 tunnin työpäivä ( voi kuulo parkaani!). Perjantain etäpäiväni on tällä kertaa haavetta vain, työpaikalla on oltava läsnä. Perjantai-illaksi on suunnitteilla kyläilyä, mikä on kyllä ihan mukavaa. Ensi viikosta on tulossa onneksi ihana, maanantai ja tiistai vapaita, eikä taida pakollisia iltamenojakaan olla. Huomenna on onneksi jo torstai 🙂 Simaa en ole ehtinyt tekemään, harmi. Vieläköhän se ehtisi huomenna… tänään en jaksa enää lähteä kauppaan, ja mieskin on mökillä toteuttamassa/ suunnittelemassa varastorakennusta.
En osaa arvostaa ihmistä, joka on aina menossa, jonka koko ajankäyttö on täyteen ahdettu mitä moninaisempia menoja. Joskus mietin, että onko niin, että aina menossa olevat ja joka kissan ristiäisiin osallistuvat eivät osaa tai kestä olla itsensä kanssa. 24 tuntia voi viisaasti jakaa: 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa- aikaa, 8 tuntia unta. Itse olen entistä enemmän alkanut tavoittelemaan tuollaista jakoa. Työ ei saisi rohmuta aikaamme liikaa, koska se on vain työtä. Enemmän aikaa olisi annettava itselle tärkeille ajatuksille, asioille ja läheisille. Luulen, että hyvinvointi lisääntyisi, jos muistaisi tuon 8-8-8 säännön. Oma jakoni on valitettavasti huomenna suurinpiirtein: 11-5-8. Mutta iloisena kohti kesää mennään, ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot on bongattu 🙂
