Neljäs säätö ja muuta
27.9.2013 alkoi Sissin parempi elämä
Ohhoh, kolme kuukautta on mennyt viime päivityksestä! Kuulokuulumiset ensin, lokakuussa kävin implantin 4.säätökäynnillä Tays:ssa. Sanojen erotusprosentti oli tippunut 96 %:iin, kun se oli maaliskuussa 100 %. No 4% ei ole onneksi juuri mitään 🙂 Kuulen implantilla mielestäni hyvin, vaikkakaan kuulo ei koskaan palaudu ns. ”normaaliksi” enkä koskaan kuule niin hyvin, kuin hyvän kuulon omaava luomukuuloinen kuulee. Ollaanpa ihmiset kiitollisia siitä, mitä meillä on, eikä surra sitä, mitä meiltä puuttuu :happy:
Implanttikuuloni 2.10.2013
Tein vammaistukihakemuksen Kelaan. Saapa nähdä, myönnetäänkö. Pelkillä kuulokojeilla tukea ei saanut, koska kuluja ei ollut tarpeeksi, vaikka haitta täytti kriteerit. Hakemuksen täyttäminen on aika moista, pitää tarkkaan ja huolellisesti laittaa kaikki asiat ja mielellään vielä niitäkin, joita ei kysytä.
Implanttiini ja kuulovammaani liittyviä vempaimia
Ja tässä lisää..
Saimme uuden perheenjäsenen 27.9, Sissi kissan. Sissi ansaitsee ihan oman päivityksensä, todettakoon vain tässä, että Sissi on nimensä veroinen, pelastimme sen varmalta kuolemalta. Ihana söpöliini Sissi.
Sissi Ihana
Kun juhlimme heinäkuussa mieheni 50-vuotissyntymäpäivää lähimpien sukulaistemme kanssa, oli se viimeinen kerta, kun mieheni sisarukset ja heidän äitinsä olivat koko joukko yhdessä. Jarmon Vesa- veli kutsuttiin taivaskotiin 9.9. vakavan sairauden murtamana. Suru ei loppunut siihen, vaan myös Jarmon äiti, Lilja, seurasi poikaansa vajaan kuukauden päästä, 6.10. Kahdet hautajaiset pienellä ajalla. On ollut surujen syksy, joskin myös paljon on ilonaiheita.
Veljekset Jarmo ja Vesa heinäkuussa Jarmon syntymäpäivillä mökillämme
Vasemmalla mieheni äiti, Lilja-mummo. Kuvassa myös omat vanhempani, "muori " ja "vaari"
Kuolema on osa elämää samalla tavalla kuin syntymä. Nykyaika on siirtänyt kuoleman piiloon. Ennen kuolemaan suhtauduttiin luonnollisemmin, kun se useimmiten tapahtui kodeissa eikä sairaaloissa/ laitoksissa. On hyvä pohtia kuolemaa, koska se ei ole vain vanhojen ihmisten juttu. Milloin tahansa voi sattua mitä tahansa ja jos sattuu, niin pitäisi olla valmis lähtemään. Itse en pelkää kuolemaa, uskon iankaikkiseen elämään.
Tässä vielä muutama kuva Jarmon 50-vuotispäiviltä
Pappa, Adele ja mamma 🙂
Isä ja komeat poikansa
Poikamme Joona ja vaimonsa Anni
Poikamme Miika, Adele ja Elisabet
Tyttäremme Karoliina kera Markuksen
Isäntäpari 🙂
Riekonmarjaa
Syyskuussa kävimme mieheni kanssa ihailemassa ruskaa Pyhä-Luostolla. Patikoimme noin 30 km kauniin luonnon keskellä. Noitatunturille kiipeäminen vaativan reitin kautta oli kyllä aika paha, mutta selvisin siitä kunnialla. Luonto oli hyvin hiljainen, ei kuulunut kovinkaan paljoa linnunlaulua. Ne säästävät voimiaan selviytyäkseen kylmästä talvesta. Keväällä sitten taas laulelevat iloksemme.
Noitatunturin valloitus
Huipulla!
Parasta seuraa erämaassa 🙂
Pikkuinen Adele, ensimmäinen lapsenlapsemme on ilahduttanut meitä syksyn aikana monnet kerrat. Luulin, että minusta ei koskaan tule hössöttävää mammaa, mutta kyllä vaan tuli :love: Lapsenlapsen saaminen on niin järisyttävä juttu, sitä ei ymmärrä ennen kuin itse sen kokee.Ja tätä kirjoittaessani jännitän huomista, jolloin toinen lapsenlapsemme viimeistään syntyy. Huomenna Annin raskaus on kaksi viikkoa yli lasketun ajan, ja synnytys käynnistetään. Huhhuh, mamman ja papan onni tuplaantuu 🙂
10.8.2013 papan kanssa vadelmassa
Vadelman metsästäjät
Adele ja Rocky 🙂
Adele 1.11.2013
Minä olen ihan itse pukenut 🙂
Isäni ja Adele
Olen pohtinut viime päivinä läsnäoloa. Läsnäoloa tässä hetkessä. Jos osaa olla oikeasti läsnä hetkessä, huomaa monet kauniit asiat ympärillä, eikä mustaa mieltään vain kaikella negatiivisella. Pyrin huomaamaan luonnon ja ympäristön miljoonat upeat pienet ja isot asiat, sen kaiken kauneuden. Jos tuntuu, että koko ajan miettii vain negatiivisia asioita, voi opetella tietoisesti päästämään niistä irti. Jo tapahtuneille asioille emme voi mitään, kun ne on kunnolla käsitellyt, niistä kannattaa päästää irti. Vaikeat elämäntilanteet eivät unohdu, mutta niiden ei kannata antaa jäädä päälle, koska se tekee elämästä synkän. Negatiivisten ajatusten jäädessä päälle kannattaa muistaa läsnäolo hetkessä ja huomata ympäristö ja läheiset ihmiset ja kaikki se hyvä, mitä niihin liittyy.
Katsellaan luontoa ja imetään siitä voimaa pimeään syksyyn! Alla on muutama kaunis, voimauttava maisemakuva, jotka otin elo- ja syyskuussa.
Auton ikkunasta työmatkalla
