MITEN tällaisesta viikosta voi selviytyä
Kamalan raskas viikko takana. En soisi kenellekään yhtäaikaa näin paljon taakkaa.
Maanantai
Aamu alkaa mökillä, kaunis sumu joka paikassa. Herään aina aikaisin, mökillä menen usein luontovalokuvailemaan aamusta, jos on suotuisat olosuhteet.
Työterveyslääkärin vastaanotto klo 13.40. ”Pylvänäinen” . Hmmm… mistä se huusi, käytävällä seisoo joku sähkömies… Sähkömies:”tänne päin vaan” . Hah, tämä käynti vaikuttaa erittäin mukavalta heti. Remppahousuisen näköinen kaveri , paaaaaljon taskuja, t-paita päällä. Työhuone siisti. Ja niin rento. Mutta mikä rautainen ammattitaito!!! Harvoin saa ihan näin hyvää vastaanottoa ja paneutumista potilaan asiaan tasavertaisena kumppanina. Menin vastaanotolle asenteella, että ”kunhan nyt saan vain kelalle sen pakollisen lausunnon”. Mutta, koska, jos ,vaikka, kun tulin kuulluksi, niin siinä samalla sain eteenpäin lannerankaongelmaani. Sain passituksen röntgeniin, jossa kävinkin saman tien. Tuloksen sain torstaina; skolioosia, 2-5 nikamien välit madaltuneet, 4. nikama eteenpäin liukunut ja se on kyllä ikävä juttu, koska aiheuttaa hermopinteen. Muutenhan tässä iässä jo noita muutoksia voi ollakin. Työterppalääkäri olisi passittanut magneettiin, mutta asia jäi pohdintaan. Ensinnäkin sisäkorvaistutteen kanssa ei magneettikuvaus käy ( johonkin tiettyyn teslaan asti voi kuvata). Ja kun on päällä aktiiviset , rankat syöpähoidot ja parkkis siinä sivussa, niin sovittiin, että koitetaan kuitenkin heti, kun jaksan, alkaa hoitamaan myös tätä -ei niin akuuttia-probleemaa.
Menin illaksi äidin (= muori ) ja isän (=vaari) luo Vilppulaan. Äiti on sairastanut 13 vuotta rintasyöpää ja on ollut viimeiset kolme viikkoa täysin petipotilaana, isä on rakkaudessaan hoitanut häntä todella hyvin. Kotihoidon sairaanhoitaja käy joka 2.päivä. Äiti oli uupunut, jutteli kyllä, mutta näki, että puhuminenkin väsytti. Pistin hänelle luustolääkepiikin. Illalla lähdin klo 19.00 ajelemaan takaisin mökille. Mies oli töissä. Oltiin seuraava yö kissan kanssa kahdestaan mökillä.
Tiistai 1.9.2015 Äiti muuttaa taivaan kotiin
Aamulla aikaisin kissa koppaan ja auton nokka kohti Orivettä, labra on klo 8:40. Olipa huippuhieno aamusumu taas! Pysähdyin neljä kertaa kuvaamaan. Isä soitti klo 7:50; ”Muori on huonossa kunnossa, se ei puhu mitään, pitäisiköhän sun tulla tänne?” No en siitä millään voinut lähteä, kun piti mennä labraan, jotta torstain sytostaatit voi antaa. Neuvoin, mitä pitää tehdä ja pyysin soittamaan eteenpäin. Kun soitin takaisin, paikalla oli jo ambulanssi. Isä ei siinä kohtaa ehtinyt juuri puhumaan. Kävin labrassa, menin kotiin. Isä soitti samantien. ”Muori on nukkunut pois……” Vähän pystyin puhumaan, mutta sitten tuli niin iso itku, että piti antaa luuri Jarmolle, joka sitten juttelikin pitkään vaarin kanssa. Äiti pääsi lähtemään taivaan kotiin niin kuin halusikin, omasta vuoteestaan lähes ilman kipuja. Äitini kuoli rintasyöpään samalla viikolla, kuin minulla alkavat rankat sytostaattihoidot samaan tautiin. Arvata saattaa, mikä mielenmyllerrys on käynnissä!!!!!!
Kävin vielä hakemassa peruukin Tampereelta, tulevaa hiustenlähtöä vartoamaan. Siihen sai sairaalalta maksusitoumksen. Ja iltapäivällä lähdin Vilppulaan vaarin luo, jonne Bebiina siskoni oli mennyt aikaisemmin. Saimme hoidettua paljon asioita yhdessä, kävimme hautaustoimistossa valitsemassa arkun ja sopimassa huomisesta äidin katsomisesta ja siirrosta kappeliin. Kävimme kirkkoherranvirastossa, pankissa ja pitopalvelukin sovittiin. Hautajaispäivä on 19.9. lähimpien sukulaisten kesken. Kahta tällaista päivää en kestäisi. Suru hukkui johonkin kaiken alle, kun koko ajan oli menossa.
Keskiviikko 2.9.
Tälle päivälle olin varannut hieronnan klo 12, sinne halusin mennä kaiken tämän kaaoksen keskellä hieman rentoutumaan. Hieroja oli työpaikallani Kolhossa, samalla oli taas mukava nähdä tuttuja työkavereita ja asiakkaita.
Klo 15 kävimme sisareni, vaari ja minä katsomassa äitiä viimeisen kerran. Voi kuinka hauraalta hän näyttikään! Surullisin mielin jätimme jäähyväiset ja laitoimme siskoni kanssa kasvoliinan äidille. Ajoimme ruumisauton perässä Vilppulan hautausmaan kappelille, jonne äiti vietiin odottamaan hautaamista. Mutta äiti ei ole enää tuossa sairauden runtelemassa ruumiissa, hän on perillä kirkkaudessa ja iloitsee siellä yhdessä pyhien kanssa. Äiti tapaa taivaassa ainoan poikansa, Akin, joka hukkui Ajosjärveen 13-vuotiaana. Voin kuvitella jälleennäkemisen riemun!
Äidin 85-vuotisyllärisynttärit huhtikuussa 2015. Kaikki läheiset olivat paikalla!
Torstai 3.9.
Tänään alkaa sytostaattikuurini Tays:ssa. Mies on mukana tukemassa. Jo eilen illalla aloin popsimaan kotona lääkkeitä, kuten kortisonia ja pahoinvointiestolääkettä. Sama Radius, sama ilmoittautuminen, sama paikka, kuin missä muorin ( =äidin) kanssa olin monta kertaa käynyt. Siellä oli aina ollut todella ihanat, lempeät hoitajat ja mukavat lääkärit. MUTTA!! Poikkeuksiakin näköjään on. Minulle sattui valitettavan tärkeä tirpatinhoitaja, joka ensi tuumiin sanoi että olen ottanut kotona väärin lääkkeet. EN todella ollut, noudatin pilkuntarkasti lääkärin kirjallisia ohjeita. Jos tämä hoitsu olisi viitsinyt tarkistaa asian koneelta, ei tätä ikävää alkuepisodia olisi syntynyt. Koska minulla on parkinson, sain hieman tujummat tropit. Onneksi mies oli mukana, olisin voinut muuten romahtaa. Sitä ei niinkuin kestäisi mitään ylimääräistä tiuskimista varsinkaan tuossa tilanteessa; ekaa sytkyä saamassa!! Ja sitten KAIKEN KUKKURAKSI: hoitsu kysyi, mitä kipulääkkeitä voin ottaa. Sanoin, että minulla on kotona vain ibuprofeiinia. Johon hän totesi, että Panacod olisi hyvä. Sanoin, että lääkäri on kieltänyt minulta parasetamolin, koska se on minulle maksatoksinen ja aiheuttaa maksa-arvojen nousun. Hoitaja sanoi tähän: ”Ei Panacodissa parasetamolia ole, vain kodeiinia” Menin niin hämilleni, etten edes osannut väittää vastaan. Nimenomaan on sekä parasetamolia että kodeiinia Panacodissa. Piste. Aloin tuumaamaan, että mikähän hoitsu se oikein oli.
Summa summarum; myrkkyjen tiputus sujui hyvin ja pääsimme lähtemään kotiin noin klo12. Illalla vaari ja Pimpa (= Bebiinan lempinimi) kävivät meillä kylässä Kissantassussa. Vaari oli halunnut lähteä. Hän ei melkein vuoteen ole päässyt mihinkään, kun on hoitanut muoria.
Tästä alkaa taistelu syöpää vastaan yhdessä solumyrkkyjen kanssa. Voittoa odotellessa!
Perjantai 4.9
Kalenterissani lukee ”ei tapahtumia”. Silti on kamalan paljon muistettavaa, lääkkeiden otosta ynnä muusta. Tänä aamuna nappasin naamaani 11 kpl pillereitä. Minä, joka vielä vuosi ja kuukausi sitten olin melko perusterve, ilman mitään lääkitystä. Päivällä pistin itseeni ”Neulasta”- lääkkeen, jonka tarkoituksena on lisätä vastustuskykyäni. Se piiskaa luuydintä tuottamaan lisää valkosoluja. Kaikki eivät Neulastaa saa, minä sain siksi, kun on tuo perussairaus eli parkinson. Yksi Neulasta pistos maksaa 1200 €, kiitos yhteiskunnan, se on 100 % korvattava lääke, joten itse maksoin siitä vain 3 €. Kun sairastaa, osaa antaa arvoa verojärjestelmällemme, mielellään sitä on veroja maksanut, koska siten tarvittavat terveyspalvelut ovat lähes ilmaisia. Vähän jännitti ottaa tuo piikki, sen verran kovia sivuoireita siitä voi pakkausselosteen mukaan tulla. Kuten esim että peräti 1 / 100 voi saada pernanrepeämän,joka on hengenvaarallista. 1/ 10 saa erittäinvoimakkaita luusärkyjä, joiden vuoksi voi joutua päivystyskäynnille. No perjantaina ei ilmennyt vielä mitään muuta, kuin väsymystä ja päänsärkyä. Pikkujuttuja siis.
Illalla kävimme Miikalla, Eibillä,Adelella, Olivialla ja Rockylla kylässä. Eibi leikkasi hiukseni lyhyiksi. Tykkään!! Harmi vaan, kun ne lähtevät melko varmasti kokonaan parin viikon päästä.
Tästä lähdettiin
Hyvästit pitkille
Lopputulos, kiitos Eibi <3
Lauantai 5.9
Neulastasta ei tullut mitään kamalia oireita, vain siedettävissä olevaa luusärkyä ja väsytys on melkoinen. Meille tulee tänään Karon ja Maken koira, Sora-shiba hoitoon pariksi viikoksi. Kiva kaveri, tuo iloa elämään. Tästä postauksesta piti tulla syvällisempi, mutta nyt siitä muotoutui kalenterimainen. Elän kriiseissä, monikossa. Vaihe vaiheelta, päivä kerrallaan eteenpäin. Taaksepäinkään ei pääse, onneksi. Huumori piristää, joskus aika rankka sellainen. Kuten vaarin toteamukset tällä viikolla; ”Muori on sarkansa kuokkinut” ja ” Muori sanoi sopimuksensa irti tästä maailmasta”
Niin hauras ja niin täydellinen
Sunnuntai 6.9
Huh oli hankala yö; melkoisia luusto- ja nivelkipuja, päänsärkyä, turvotusta …Onneksi aamusta sain nukuttua vielä pari tuntia. Sytostaattihoidon kolmen viikon periodissa ensimmäinen viikko on vaikein, toinen keskinkertainen ja kolmas lähes normaali olotila. Keskimäärin. Saapa nähdä, miten minulla viikot menevät. Kaikkea on tullut pohdittua, kuten että toivottavasti sytkyt eivät vaurioita kuuloani lisää. Sekin kun on mahdollista. Otsikon lauseeseen ei minulla ole vastausta. Luotan siihen, että tuskaa ei pisaraakaan liikaa.
Kypsää viljaa
Sinua siunaten
Siunausta ja Herra antaa voimia. Komeita kuvia taas……
Kiitos <3
Kiitos <3
Kiitos taas ihanasta kalenterista ! Voimia sulle Eve ! Olet jaksanut paljon ja jaksat edelleen! Sinä selviät !
Hei Eveliina!
Kauniita kuvia:) Taivaan Isä kulkee kanssasi joka päivä ja sen huomaa kun lukee tekstejäsi, että olet saanut voimaa jokaiselle vaikealle päivälle. Ihanaa, että Isäsijaksoi hoitaa äitiäsi viimeiseen asti <3
Kiitos Marjut ❤
Kiitos, Maria ❤
Löysin blogisi joku aika sitten, olisiko ollut lehtijutun jälkeen. Kuvasi ovat lumoavia. Tekstisi on puhuttelevaa ja nyt niin paljasta.
Jotenkin voin samaistua pieneltä osin elämääsi, kun olen ikäisesi -eilen kävin 50-vuotisseulontamammografiassa. Vanhempani ovat nukkuneet pois, äiti olisi nyt 85-vuotias. Isä kuoli syövän seurauksena pari vuotta sitten.
-Otan osaa kaipaukseesi ja toivon paljon voimia näinä rankkoina aikoina! ❤️
Kiitos, Kirsi <3
Shalom!
Kiitos keskettavasta ja avoimesta avautumisesta . Ajatuksesi, valoisuutesi, sinnikkyytesi ym. positiivinen asenteesi auttaa jaksamaan. Siinäpä meille paljon pohdittavaa ja vertailukohdetta omaan elämäämme. ”Terveillä” on pikku vaivoja, joihin komptuu ja kiukuttelee. Kiitos unohtuu ja porskutellaan eteenpäin tyytymättöminä ja vaativina. Olet hyvä esimerkki. Voimasi on Jumalassa ja Hän ei jätä eikä hylkää.
Rukoukset Taivaan Isälle: antakoon sinulle sitä, mitä ilman et voi olla. Hän on parantajasi ja auttajasi! Ole siunattu sinä ja perheesi. Taivaallisten siipien suojaan! Trerv Pirjo Silvola
Lämmin kiitos sanoistasi, Pirjo <3