Leppoistelua mökillä
Aamupäivällä tein etätyötä mökillä. Teen kuuloongelmani vuoksi yhden etäpäivän viikossa, jolloin saan tehdä työtä kaikessa hiljaisuudessa ja kuuloni saa levätä. Tai paremminkin aivot, nehän kuuloaistimuksen tuottavat. Iltapäivällä kävin Tays:ssa, tällä kertaa en omalla asialla, vaan olin läheiseni mukana lääkäriä tapaamassa. Nyt olen taas mökillä. Leppoistelu on aika uusi sana, mutta mielestäni se on aika ihana 🙂 . Leppoistelen tässä kirjoittaessani takkatulen loimotuksessa, sisällä on ihanan lämmin, vaikka ulkona on kauhean koleaa. 13- vuotias Siiri- kissa pesee itseään tuossa vieressä. Se kyllä tietää, mitä leppoistelu tarkoittaa! Ja se osaa varsinkin tehdä sitä. Orava näyttää pistelevän poskiinsa auringonkukan siemeniä lintujen ruokinta-automaatilla. Tähän hetkeen en kaipaa mitään enempää.
Mökki on ollut aina hyvin tärkeä paikka perheellemme, sen valmistumisesta, v. 1998, lähtien. Vietämme täällä talvella lähes kaikki viikonloput, ja kesäaikana asumme täällä. Molemmat pystymme käymään täältä päin töissä, matkaa ei ole ihan hirveän paljon. ”Karkula” on osuvasti mökkipaikkamme nimi,tänne voi tulla karkuun, jos haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Vaikka ei Vilppulan keskustakaan, jossa asumme, mikään suuri city ole :). Täällä tuntee kuitenkin olevansa jotenkin enemmän osa luontoa, sulautuvansa siihen. ” Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa…” Vaikka eniten olemmekin täällä perheen kesken, on täällä järjestetty monet ihanat juhlatkin, lastemme valmistujais- ja ylioppilasjuhlia, kihlajaisia, suvun tervaskantojen, Muorin ja Vaarin, syntymäpäiviä ja kaiken kruunaa ensi kesäkuussa nuorimman lapsemme hääjuhla täällä mökillä! Olen itse ollut 18 v mennessäni naimisiin, enkä ole nuorena naimista katunut yhtään. Tyttäremme on ”sentään” jo 21, kun häät ovat. Olen onnellinen hänen puolestaan, hän saa varmasti hyvän aviomiehen 🙂
” Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa….”
