Leikkaus tehty!
Turbaanipää, 1 päivä leikkauksesta
18.10. 2012, viime torstaina minulle leikattiin Tays:ssa oikeaan korvaan hybridi-implantti. Aamulla lähdimme klo 6.00 mieheni kanssa Vilppulasta ajelemaan Tampereelle, osastolla piti olla klo 7.30. Minut otti vastaan sairaanhoitaja, joka oli selvästi vähän noviisi 🙂 Unohti mm. tilata minulle aamulla labrat. AAmupäivän odottelimme päiväsalissa klo 10.30 saakka vuodepaikkaa. Osasto oli täynnä.Noin yhdentoista maissa leikkaava lääkäri, Juha- Pekka Vasama, kävi tapaamassa minua, kysyi mitä kuuluu. ” Yhtä huonostiko kuuluu kuin ennenkin? ” :happy: Kerroin olevani niin hyvillä mielin tulevasta leikkauksesta, enkä jännittänyt yhtään. Klo 11.30 pääsin leikkaussaliin, jossa siis huomattiin että labrat puuttuivat. No minä tietty hätäännyin, etteihän nyt vain leikkaus sen vuoksi peruunnu!! Ei ONNEKSI peruuntunut, anestesialääkäri otti pikaverinäytteet itse leikkaussalissa. Minä olen allerginen eräälle puuduteaineelle, joka aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion. Siitä keskustelimme anestesialääkärin kanssa ja hän totesi, että ei mitään hätää, jos allerginen reaktio tulee jostain nyt käytettävästä aineesta, olen silti turvallisissa käsissä, koska apu on heti siinä. Ja sitten unten maille humpsista vain!
Jotain puoli viiden maissa heräilin nukutuksesta ja voin pahoin. Vatsalihakset olivat kaksi päivää kipeät leikkauksen jälkeen, niin kovasti heräämössä yökkäilin. Ei sieltä juuri mitään tullut, kun olin paastonnut edellisestä päivästä lähtien. Minut on nukutettu kolme kertaa aiemminkin, enkä ole voinut pahoin. Korvan leikkauksessa pahoinvointi on aika yleistä. Itse leikkaus kesti himpun verran yli kolme tuntia. Minulle oli laitettu kireä turbaani päähän leikkurissa. Jarmo tuli heti katsomaan, kun minut siirrettiin osastolle. Olin koko illan ihan töttöröö, silmät eivät pysyneet juurikaan auki. Tiputuksessa olin seuraavaan aamuun saakka. Leikkausiltana yritin syödä mehukeittoa, en pystynyt, kun voin niin pahoin. Jossain vaiheessa alkuyöstä sitten söin. Illalla ja yöllä hoitajan avustamana vessareissut, yksin ei saanut mennä, enkä olisi pystynytkään.
Minulla oli kauhean kova päänsärky leikkauksen jälkeen, mutta se hoitui voimakkailla kipulääkkeillä. Särky ei ollut vain leikkuualueella, vaan koko päässä. Yö meni niin, että nukuin tosi sikeästi, mutta pienissä pätkissä. Aamulla pystyin menemään jo yksin vessaan. Aamupalakin maittoi ja sain syötyä ilman pahoinvointia. Olin yksin huoneessa yön, aamulla sinne tuli kaksi muuta, joille tehtiin myös implanttileikkaus. Toisen kanssa meillä olikin tosi mukavat keskustelut ja olemme tsempanneet toisiamme kotiinpääsyn jälkeenkin. Leikannut lääkäri poisti turbaanin päästäni ennen puolta päivää ja tarkasti haavan. Kaikki oli hyvin, jäännöskuulokin todennäköisesti säilyi, koska kuulin ( kylläkin hyvin heikosti) lääkärin puheen leikatulla korvalla, kun testasimme.
Leikkauksessa kalloon porataan kolo, johon implantti kiinnitetään. Implantista lähtee elektrodinauhat, jotka työnnetään leikkauksessa sisäkorvan simpukkaan. Haava on tosi siro ja siisti, korvan takana noin 7 cm pitkä. Turbaanin poiston jälkeen siihen jäi vain ohut haavateippi päälle. Ihmettelen, miten taitava kirurgi on, kun niinkin pienen haavan kautta on pystynyt operaation suorittamaan, kiitos siitä hänelle ja Suuremmille Käsille, jotka kirurgienkin käsiä ohjaavat 🙂 10 päivään haavaa ei saa missään nimessä kastella, tärkein asia on nyt ettei se tulehdu. Siis pitää olla 10 päivää pesemättä hiuksia, kääk! Lääkäri sanoi, että jos haava tulehtuu, implantti täytyy leikata pois, antibiootit eivät tehoa kuulemma.
Pääsin kotiin leikkauksen jälkeisenä päivänä, viime perjantaina. Ennen sairaalassa pidettiin kuulemma parikin viikkoa tällaisen leikkauksen jälkeen. Kotona on turvallisempaa siinä mielessä, ettei tarvitse pelätä sairaalabakteereja. Haavassa on jonkin verran kipua, mutta ei kovasti. Sunnuntaina, kun mieheni imuroi, leikattuun korvaan alkoi sattua ihan hirveästi, kuin puukolla olisi pistelty. En tiedä voiko se johtua imurin kovasta äänestä. ”Puukkopistelyitä” on ollut muillakin leikatuilla, joten en ole huolissani. Korva on aika turvoksissa, samoin korvan edessä on turvotusta. Kuulo on nyt hirveän huono, leikatun korvan sisältä haihtuu lääkärin mukaan veri pois parin viikon sisällä, jolloin kuulo on parempi, sikäli mikäli jäännöskuulo on säilynyt. Leikkaamattomassa korvassa pidän kuulolaitetta, silti tuntuu, että olen nyt kuin pullon sisällä. Sairauslomaa sain kuukauden. En kyllä pystyisi menemään tällä kuulolla töihin.Yöt ovat hieman hankalia, kun en pysty nukkumaan toisella kyljellä haavan takia.
Nautin sairauslomasta ja parantelen itseäni. Mies on niin ihana, kun hän hoitaa kaikki kotityöt :love: Hän pesi ikkunatkin ulkopuolelta, jotta näen paremmin ulos :)))) Maanantaina teimme jo ihan pienen, hitaan kävelylenkin ihanassa auringon paisteessa.
Huomenna tulee kuluneeksi viikko leikkauksesta. Viime yö oli hieman hankala, kun unohdin illalla ottaa kipulääkkeen. Makuaisti ei ole normaali, en maista kielen oikealla puolella mitään, vasemmalla reunalla maistan hieman. Makuaistin muutokset parantuvat yleensä ajan kanssa. Kieli ja myös leikatun puolen poski tuntuvat hieman puutuneilta. Perjantaina menen poistattamaan tikit. Vertaistuki on erittäin hieno asia, netissä on olemassa sisäkorvaistutetta käyttävien oma Cisäpiiri foorumi. Lisäksi facebookissa on sisäkorvaistutteen käyttäjien oma ryhmä. Muilta samankokeneilta saa rutkasti enemmän tietoa kuin sairaalasta milloinkaan.
Lopuksi suuri viisaus <3 MUUMIPAPALTA <3 ”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”
Kolme päivää leikkauksesta
Hei,
sain Joonalta blogisi osoitteen ja olen mielenkiinnolla seurannut ”kuulumisiasi”.
Paranemista Sinulle ja iso kiitos siitä, että jaat kokemasi asiat meidän vasta alkumatkalla äänimaailman hiljenemiseen olevien kanssa,
Hei Arja! Vertaistuen tarvetta ja tärkeyttä ei voi varmaan liikaa kehua. Hienoa,jos joku saa näistä teksteistäni tukea itselleen. Jos haluat lähettää henkilökohtaisempaa postia, minun s.postiosoitteeni on eveliina.pylvanainen@gmail.com. Vastaan mielelläni. Jaksamista sinulle ja kannustan ottamaan vastaan kaiken avun,mitä vain saa. Kuulon menetys on oikeasti järisyttävän iso asia.
Hei!
Luin Even blogin tänään eka kerran ja sain siitä myös itselleni paljon voimia toipumiseeni, tosin paljon pienemmästä vaivasta kuin Even. Eve kirjoittaa kauniisti, monipuolisesti ja mukaansa tempaavasti!
Paranemista, kärsivällisyyttä ja jaksamista Evelle ja Teille kaikille muillekin, jotka olette samassa tilanteessa Even kanssa.
Kiitos Riitta ja toipumisia sinullekin 🙂 Palaammekin sitten näillä näkymin lähes yhtä aikaa sorvin ääreen 🙂