27.4.2017 13:21 - eveliinap
Olin Tays:n neurologian osastolla 5.-6.4. Tuolloin aloitettiin purkamaan parkinsonlääkitystäni sillä toiveella, että selviäisi onko lääkkeistä minun taudissani hyötyä. Ennen purkua lääkitykseni oli:
Madopar 100mg/25mg 2 x 5 ( levodopa )
Comtess 200 mg 1 x 5
Azilect 1 mg 1 x 1
Scopoderm laastari
( Sifrol on purettu pois jo aiemmin)
Muut kuin varsinaiset parkinsonlääkkeet:
Letrozol 2,5 mg 1 x 1 ( rintasyövän hormoonilääke)
Kalcipos D 500 mg/ 400 iu 1 x 2
Bisoprolol orion 2,5 mg 2 x 1 (beetasalpaaja , sydänlääke)
Tarvittaessa Ardinex 400 mg/30 mg , Furesis
Osastolla pudotettiin Madopar 2 x 3. Muutaman päivän päästä otettiin Comtess kerralla kokonaan pois,siitä taas n.viikon päästä pudotettiin Madopar 1 x 3, siitä edelleen Madopar 1/2 x 3, mikä annos on menossa nyt. Koska on kyse keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä, on hyvä tehdä purku pikkuhiljaa. Neurologini soittaa viikon päästä torstaina.
Mutta se tärkein eli onko tullut oireita? On tullut, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Olen jäykempi ja vapinaa on enemmmän. Kipuja on paljon. Sainkin osastolla ollessani lähetteen magneettikuviin selästä ja lonkista. Olisin toivonut lääkekokeilusta selkeämpää tulosta, niin sitten olisi ollut varma että tämä on tavallista parkinsonia, koska siihen auttavat lääkkeet oireita vähentävästi kun taas ns.parkinson plus -tauteihin eivät mitkään lääkkeet tehoa. Saas nähdä, mitä hoitava lääkärini tuumaa nyt tästä tilanteesta.
Muuten kaikista kivuista ja epätietoisuudesta huolimatta meillä on ollut ihana kevät. Mieheni on ollut kaksi kuukautta sairauslomalla vanhan olkapäävamman vuoksi. Olemme olleet mökillä ja nauttineet kiireettömistä päivistä ja yhteisestä ajasta. Olen kuvannut paljon. Jarmo on auttanut ja vienyt minua kuvauspaikkoihin. Olemme saunoneet rantasaunassa harva se päivä, tavanneet lapsiamme ja heidän perheitään. Tehneet kaikkea mukavaa, mihin vielä pystyn. Onni koostuu niin pienistä asioista <3
Olen itkenyt lakkaamatta
läpi päivän keväisen.
Ja minun sydämeni tuska
on vuorenkorkuinen.
Mutta pieni peipponen lensi
minun ikkunani taa.
Ja se lauloi hurmaantuneena,
ja sen riemua helisi maa.
Oi Jumala! Sydämessäni
on aivan pimeää.
Ja kuitenkin peipponen lauloi.
En voi sitä ymmärtää!
Saima Harmaja
Lumi on sulanut.
Lehtiä,
viime kesän vanhoja numeroita.
Risto Rasa
Jäät ovat lähteneet,
veden yllä oksa kuin atrain.
Himmeät, keltaiset lyhdyt palaen
paju tuulastaa.
Risto Rasa
Kommentoi
Elämä on yhtä luopumista.
Luopumista eilisestä
Luopumista kaikesta, kaikesta
jonka luulimme omistavamme
Luopumisen kautta
taivas tulee jotenkin lähemmäksi
ja todellisemmaksi.
Todellisemmaksi tulee myös
elämisen lahja.
Todellisemmaksi tulee se,
että kaikki on yhtä lahjaa.
(Marleena Ansio)
aina ajatuksin luonasi
mervi