Kyyneleet
Mun Imppa 🙂
15.11. sain implantin ulkoisen osan eli prosessorin, Cochlear CP810, Tays:ssa. Kuulokeskuksessa käyntiin kului kolmisen tuntia. Ensiksi otettiin leikatun korvan kuulokäyrä. Laitteen aktivoinnin suoritti lääkäri. Se olikin aika hankala homma. Piti osata näyttää, milloin on riittävä volyymi, milloin kuuluu piippauksia. Ensimmäiset äänet, jotka kuulin, olivat helinöitä ja kilinöitä. Koko ajan. Aivan kuin enkelikello soittelisi korvassa. Olen aina pitänyt kovasti enkelikellon äänestä, jota en enää vuosiin ollut kuullut. Niin että ei tuntunut pahalta se kilinä :happy: Kilisee yhä edelleen, aktivoinnista on nyt viisi päivää. Sain myös implantin käytön opetuksen implanttihoitajalta. Voi ihme, miten suuri tarvikesalkku on! Noin 60 cm x 40 cm ja paksuus 15 cm ja tavaraa ihan täynnä. On johtoa, piuhaa, kuivuria, varaosia ym ym tarpeellista. Onneksi mies oli mukana, jos minulta jokin asia menikin ohi korvien, voin kysyä häneltä. Ja ohjekirjoja oli yhteensä noin 200 sivua, uskomatonta mutta totta. Prosessoriin kuuluu myös kaukosäädin, tosi kätevä vehje.
Ensimmäinen tippa tuli linssiin, kun lähdin kuulokeskuksesta. Erotin impalla autossa musiikista vähän sanoja, kuuntelin Anna Eriksonin joululauluja. Sanat kuulostivat kimityksiltä tai niinkuin Aku Ankkamaisilta. Ja musiikista kuului korkeita diskanttiääniä, sellaisia, joita en ole pitkään aikaan kuullut.
Viikonloppuna kävimme mökillä. Vein linnuille ruokaa. Sini-, kuusi-, hömö- ja talitiaisia oli paikalla runsaasti. Ja mitä ihmettä :love: kuulin tinttien viserrystä!!!!!! En ollut uskoa korviani, miten heleitä ja kauniita ääniä kuului. Siinä sitten toinen tippa linssiin. Seisoin ulkona kauan kuuntelemassa, oli niin sanoinkuvaamattoman ihanaa.
Kolmas tippa: kuulin implantilla kissamme kulkusen helinän 🙂 Näitä juttuja ei ehkä tajua se, jolla on normaali kuulo. Miten tällaiset pienet asiat voivat ollakaan SUURIA. Kun kuuloa menettää ja sitä saa takaisin, on se niin käsittämättömän hienoa.
Menin eilen töihin kuukauden sairausloman jälkeen. Oli mukavaa mennä ja tavata tuttuja ihmisiä. Eilen tuntui, että jee mä jaksan vaikka mitä. Kävimme vielä illalla pitkällä lenkilläkin. Mutta…. tänään alkoi särkemään töissä päätä ja voimat valuivat johonkin. Implanttihoitaja kyllä varoitti, että kuunteluopettelu on väsyttävää. Kun koko ajan päässä helisee, ja töissä on paljon eri ihmisten ääniä, niin kyllä väsyttää. Sanoinkin töissä, että en ole varma, pystynkö vielä olemaan siellä. Ylihuomenna menen taas Tampereelle säätöihin, katson nyt huomenna, miten jaksan töissä kuunnella ja otan asian puheeksi lääkärin kanssa. Toisaalta on hyvä olla ihmisten parissa, jotta saa niitä ääniärsykkeitä. Työpaikkani on palvelutalossa, jossa päivittäin käy päälle kolmisenkymmentä henkeä. Toiminnanjohtajan työssäni teen paljon toimistotyötä, mutta olen myös paljon ihmisten kanssa tekemisissä ihan naamatusten, sekä puhelimella ja kokouksissa.
Siitä huolimatta, että kuuntelun opettelu implantilla on työlästä, vie aikaa ja voimia, olen erittäin onnellinen :happy: Päivä päivältä kohti uusia ääniä…
