Kestää, kestää….
Kyllä oli todella rankka joulukuu, sädehoidoissa päivittäin ramppaaminen vain käy voimille. Itse hoidot ovat onnistuneet hyvin, en ole saanut niistä onneksi mitään suurempia haittavaikutuksia. Iho on punainen ja arka, mutta se on niiiiiiin pieni sivuseikka. Sädehoidot jatkuvat vielä 7.1.saakka. Sitten voi sen osalta huokaista.
Vointi ei ole ollut paras mahdollinen. Jouluaaton vastaisena yönä jouduin Acutaan päivystykseen ( Acuta on Tays:n ensiapupoli) kuumeen takia. Oli siinä tällä valoihmiselläkin kestämistä, josko joutuisin viettämään joulun sairaalassa. No enpä joutunut, kiitos siitä. Olin tipassa kuutisen tuntia, keuhkot kuvattiin ja otettiin kokeita kaikenmoisia. Ja koska kuumekin laski 38,5 asteesta 37,5 sairaalassa, sain lähteä kotiin joulunviettoon. Seuraava yö meni okei, mutta taas sitä seuraavana nousi kuume. En lähtenyt päivystykseen, vaikka olisi kai pitänyt. Tuollaista öistä lämmönnousua on ollut keuhkovaurion jälkeen, eikä sille ole löytynyt vielä selitystä. Itse liitän sen keuhkoihin, koska jos on ollut huono päivä hengityksen kanssa, niin silloin varmemmin yöllä nousee lämpö. Voiko olla, että makuuasennossa nämä -ei terveet keuhkoni- ovat kovilla ja niihin syntyy tulehdusreaktio? Tays hoitaa edelleenkin hyvin, tutkimuksia on tulossa lisää. Eilen kävimme kävelemässä, pystyin kävelemään vajaa 2 km ja se on kuulkaas huippujuttu! Hengästyin ja sydän hakkasi, mutta menin. Viime viikolla olin kävelytestissä, jossa katsottiin hapetusarvoja. Testin perusteella voin kävellä jos pystyn, happi riittää ja keuhkot toimivat, jess.
Joulunaika oli kaikesta huolimatta ihanaa. Upeaa oli, kun vanhimman poikamme vaimo Elisabet hoiti joulujärjestelyt mökillä ja teki ihania herkkuja. Ja paljon!!!!! Pääsimme niin helpolla. Ja kaikki muutkin ansaitsevat kiitoksen, Karoliina ja Markus auttoivat ja toivat myös jouluherkkuja mukanaan, samoin Joona ja Anni. Meitä oli mökillä parhaimmillaan 14 ihmistä, kaksi koiraa ja yksi kissa. Minulle oli tärkeää, että kaikki lapset perheineen olivat paikalla yhtäaikaa. Meidän lisäksemme oli joulunvietossa mökillä isäni ja sisareni. Kävimme mieheni kanssa yöt nukkumassa Oriveden kodissa. Mökillä oli parhaimmillaan neljä lasta, iältään 5 viikkoa- kolme vuotta. Siinä oli ihanaa vilskettä ja elämää 🙂 Muutoin tämä joulu oli erityinen, en päässyt jouluntunnelmaan niinkuin aina ennen. Vaikka oli ihanaa, niin jotain oli erilaista. En juurikaan kuunnellut edes joululauluja. Olin myös melko väsynyt. Muoria eli äitiäni ei enää ole. Sekin tekee joulusta erilaisen.
Innostuin todenteolla pitkästä aikaa käsitöistä ennen joulua, alla on osa tekeleistäni. Näiden lisäksi ompelin vaatteita. Tyynyt tein jokaisesta 4 lastenlapsestamme, mutta unohdin kuvata nuorimmaisen, viisiviikkoisen Eden Ebba Isabellan tyynyn.
Huomaatteko, mitä kaljusta pilkistää 🙂 Hiukset ovat alkaneet kasvamaan takaisin 🙂
Joulu-odotettu juhla
Vapahtajan syntymäpäivä
Valmisteluja, valmistautumista
En pääse nyt tähän sisälle
mikä on, en ymmärrä
Kaikki rakkaat ympärilläni
Tärkeimmät ihmiset koko maailmassani
Jossain piilossa mielensopukoissa
ajatus, häivähdys, kysymys
Ketä meitä on ensi jouluna?
Ihanaa, että sait viettää suloisen joulun läheistesi kanssa. On aivan ymmärrettävää, että sinusta tuntui erilaiselta, koska oma tilanteesi on erilainen ja rankat hoidot menossa. Pian sädehoitosi loppuu ja pääset toipumaan. Entistä parempaa alkanutta vuotta…
http://arkimietteet.blogspot.fi/2016/01/vuodelta-2015-osa-1.html
Niinpä, ihanaa että loppuvat hyvää tätä vuotta sinullekin
Ikävistä ja raskaista asioista huolimatta vietitte varmasti lämpimän joulun❤️ Nautitaan nyt valosta, joka tietää lähestyvää kevättä. Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi. Koitetaan tavata lähiaikoina.
Kiitos Sirpa, samoin sinulle ja perheellesi hyvää tätä vuotta! Tavataan ,mulla ei ole enää 040 aikuinen nro käytössä, vain 050..