Joulukuulumisia
Perheemme joulun vietto oli perinteinen, vietimme sitä mökillämme. Kaikki lapset puolisoineen ja pikku Adele olivat meillä, kaikki eivät olleet aattona kylläkään. Lisäksi vieraana olivat muori ( äitini), vaari ( isäni) ja sisareni Pimpa. Niin ja nelijalkaisia unohtamatta; Siiriä, Noria, Namia ja Rockya. Ihana joulunaika jatkuu vieläkin, olen kahden viikon lomalla ja vietän koko ajan mökillä. Minusta voisi hyvin käyttää nimitystä ”mökkihöperö” :happy: Nautin todella paljon rauhasta ja hiljaisuudesta; kun työssä olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, vapaa-ajalta kaipaan vastapainoksi hiljaisuutta.
Olen nauttinut implantin antamista uusista äänistä. Olen viettänyt aikaa ulkona lintujen ruokintapaikan lähellä ja kuunnellut niiden visertelyä. Tali-, hömö-, sini- ja töyhtötiaisia käy runsaasti, punatulkkuja laskimme kerran olevan yhtäaikaa noin 40 kpl. Käpytikkoja käy parhaimmillaan kolme yhtäaikaa, samoin närhiä. Lempilintuni em. linnuista on töyhtötiainen, ”punkkaritiainen”. En osaa vielä erottaa, mikä lintu pitää mitäkin ääntä, koska en pysty paikallistamaan ääniä. Kaikki korkeat äänet kun kuuluvat implantista, eikä suuntakuulo toimi, kun on vain yksi implantti. En lakkaa ihmettelemästä lintujen suloista, kirkasta laulua. Voi, kunpa kaikki osaisivat nauttia luonnon äänistä! On tutkimuksia siitä, että luonnossa olo rauhoittaa ja vähentää stressiä. Halpaa terveydenhoitoa ja niin ihanaa!
En vielä tänä jouluna ( voi olla etten koskaankaan) saanut kaikesta puheesta selvää. Kun oli monta ihmistä koolla, jäi jonkin verran keskusteluista minulle arvoitukseksi. Mutta suurimman osan kuulin ja luulen, että kaikki pitävät huolta siitä, että ainakin tärkeimmät asiat varmistetaan, että kuulenko. Pikku Adelella, ensimmäisellä lapsenlapsellamme on ihanan heleä jokellusääni. Hän täytti 27.12. 8 kuukautta, joten selvää puhetta ei vielä tule. Mutta kohta sekin aika koittaa :love:
Takkapuiden rätinä on ääni, joka on tullut uudelleen implantin myötä. Ja seinäkellon tikitys. Olen sietänyt yllättävän hyvin kaikki uudet äänet, joillakin käy niin, että uudet äänet koetaan liian kovina ja voimakkaina. S-kirjaimet suhisevat puheessa vielä kovasti, mutta eikös ässän kuulukin suhista? Välillä olen kokeillut ottaa implanttia pois, ja silloin huomaa, miten paljon siitä jo nyt on apua. Monet kirjaimet jäävät kokonaan kuulematta ilman sitä. Puhe kuulostaa niin kuin paksun peiton alta tulevaksi, tasapaksuisena mömmönä ilman implanttia. Odotan kovasti seuraavaa säätöaikaa, joka on maaliskuussa. Siihen saakka mennään näillä. Tarvittaessa voin olla yhteydessä kuulokeskukseen aikaisemminkin.
Jouluna lauleskelimme yhdessä joululauluja ja maailman paras vävymme säesti klarinetilla. Olen aina pitänyt laulamisesta ja siinä ei ole ollut vaikeuksia kuulosta huolimatta. Implantti aiheuttaa oman äänen kuulemisen aika voimakkaana, mutta kuulin siitä huolimatta säestyksen ja toistenkin äänet hyvin. Olen aina pitänyt paljon joululauluista, kuuntelen niitä jo lokakuusta alkaen. Yksi lempijoululauluistani on ”En etsi valtaa, loistoa”, samoin ”Arkihuolesi kaikki heitä” ja Pekka Simojoen laulu ”Niityllä lunta”. ”
” Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan ”, lauletaan tuossa Simojoen laulussa. Unohtaa työkiireen, siinä on tarpeeksi toivetta ja tavoitetta. Olen kantapään kautta oppinut onneksi unohtamaan työasiat lomalla. Ihminen tarvitsee työn vastapainoksi jotakin muuta. Taas tulee mieleen sormi vesilasissa testi: Kasta sormi vesilasiin. Nosta se pois. Jos veteen jää kuoppa, olet korvaamaton omassa työssäsi 🙂 Ihmisinä olemme korvaamattomiina, mutta työssämme emme ole. Missään työssä. Aina voi toinen ihminen korvata toisen työssä, mutta toista ihmistä ihmisenä ei voi korvata.
Toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta!