Isoja mutkia matkassa
Vietin viisi päivää syöpäosastolla Tays:ssa,1.-5.11. Eilen pääsin kotiin. Sunnuntaina 1.11.oli pakko lähteä Acutaan päivystykseen. Oireita oli ollut jo 1,5 viikkoa. Pientä lämpöä, isoa väsymystä, hengästymistä, hengenahdistusta koko ajan voimistuen, rinta/ keuhkokipua, toisen jalan voimakkaampaa turvotusta. Acutassa pääsin ihan heti petipaikalle piuhoihin ja lääkärikin tuli tuota pikaa. Oireiden ja arvojeni perusteella vahva epäilys keuhkoveritulpasta. Otettiin ct-kuva keuhkoista mutta siinä ei todettu tukoksia. Minut siirrettiin syöpäosastolle Radiukseen. Otettiin paljon kokeita ja tarkkailtiin hapetusarvoja, jotka olivat matalia. Verenpaine oli myös matala. Lepopulssi oli korkea, 120.
Osaston lääkäri oli ammattitaitoinen ja asiallinen. Hän sanoi että oireiden perusteella olisi ollut vakuuttunut, että kyseessä olisi tulppa. Tässä kohtaa nousi esiin myös mahdollinen sytostaattien aiheuttama keuhkovaurio. Hän oli itse katsonut kuvia ja sanoi niissä olevan jotakin ja pyytäisi jonkun ”spesiaalispesiaalilääkärin” tulkitsemaan kuvia uudelleen. No niinpä tuo spesialisti lausui, että kyllä keuhkoissa jotakin on. Sen perusteella aloitettiin heti lääkitys ajatuksella, että kyseessä on juurikin sytostaattien aiheuttama keuhkovaurio. Keuhkoista otettiin vielä tarkempi ohutviipalekuvaus. Diagnoosi varmistui, dosetakseli solunsalpaaja on tehnyt vaurioita keuhkoihini. Sytostaatit tuhoavat syöpäsoluja, mutta samalla myös terveitä soluja. Yleensä haitat ovat ohimeneviä ja varsinkin tällaiset keuhko-ongelmat käsittääkseni hyvin harvinaisia. Etsin monilta syöpäkeskustelupalstoilta saman kokeneita, en löytänyt ketään toista, jolle terveisiin kehkoihin olisi tullut vaurioita solunsalpaajista. Kenenkään solunsalpaajahoitoa saavan ei nyt pidä pelästyä tästä minun tapauksestani, tämä on niin harvinaista.
Luovuttanut
Sairaalassa tulehdusarvoni nousivat koko ajan ennenkuin lääkitys alkoi purra. Lääkitysenä on Prednisolon kortisoni, Klexane-hepariini napapiikki ja Cotrim forte antibiootti tulehduksen estolääkityksenä. Olen kiitollinen, että syy selvisi, että hoitava lääkäri oli sitkeä etsimään oireisiin syitä, eikä sokeasti luottanut Acutan lääkärin lausuntoon, ettei kuvissa ollut mitään. Tai tarkalleen ottaen lausunnossa sanottiin, ettei ole tukokseen viittaavaa. Joku toinen olisi voinut lähettää kotiin, ja silloin olisi ollut vakava paikka, koska hengenahdistus lisääntyi koko ajan. Niinkuin lääkäri sanoi, tämmöiset kehko-oireet ovat hengen vaarallisia.
Juttu ei päättynyt vielä siihen, että syy löytyi. Tuli iso kysymys eteen; entäs nyt? Mitä jatkossa???? 5.11 olisi pitänyt olla seuraava sytostaatti, CEF. Olen ehtinyt saamaan vasta 3 kertaa sytoja eli puolet määrätyistä kuudesta. Hoitava lääkäri vei asiani yhteiseen palaveriin toisten lääkäreiden kanssa. Asiaani pohdittuaan ryhmä oli tullut ehdottomasti siihen päätökseen, että minulle ei voi enää sytostaatteja antaa. Keuhkovaurio kun voi olla henkeä uhkaava, eikä riskiä voi ottaa.
Tähän loppui sitten sytkyt. Toisaalta on helpottunut olo, toisaalta pelko siitä, jos sittenkin vielä syöpäsoluja jäi kehooni, kun sytot loppuivat jo puoleen väliin. Lääkärin mukaan ei ole kauhean paljon merkitystä syöpäni paranemiseen tai uusiutumiseen, vaikka solunsalpaajat lopetetaan kesken. Toivottavasti hän on oikeassa.
Sädehoidot alkavat nyt sitten aikaisemmin, jo 26.11. Eilen tehtiin kolmas ct-kuvaus viikon aikana, tämä kolmas sädehoitoa varten. Sain elämäni ensimmäiset tatuoinnit, kun sädetettävä alue merkittiin tatuoinneilla! Heh, ehkä se sopii tähän kaaokseen vallan mainiosti. Arvatkaa vain, tuleeko mietittyä että miksi. Miksi tämäkin, niin harvinainen lääkkeiden sivuvaikutus juuri minulle tuli? Enkö ole jo saanut tarpeeksi? Mikä kaiken tämän inhimillisesti ajatellen kaaosmaisen ajanjakson tarkoitus on? Uskoani tämä ei vie, vaan päinvastoin vahvistaa. Olen kaikesta huolimatta turvallisissa käsissä eikä elämäni peruskallio horju, vaikka minä horjun ja kaadun tämän tästä. Saan kysyä ja ihmetellä, kapinoidakin. Taivaan Isä kyllä kestää ja rakastaa minua siitä huolimatta ja ehkä juurikin siksi. En olisi halunnut näitä sairauksia, jos minulta olisi sitä kysytty. Mieluummin olisin terve, pystyisin tekemään kaikkea niinkuin ennenkin, kävisin töissä , joisin aamukahvit työkavereiden kanssa. Kävelisin mieheni kanssa pitkospuita pitkin 10 km lenkin. Kiipeäisin korkealle mäelle ilman apua. Kyykistyisin alas kuvaamaan pienen pientä hentoa kukkaa, nousisin pystyyn keveästi. Kaikki tuo on nyt mahdotonta ja moni muukin asia.
Lääkkeiden odotetaan tehoavan, mutta jokatapauksessa keuhkoihin jää ”arpia”. Aika näyttää, miten käy ja miten paljon tämä tulevaisuudessa tulee haittaamaan elämääni. Tiiviissä seurannassa olen koko ajan, seuraavan kerran tapaan lääkärin Tays:ssa 26.11. Silloin myös taas kuvataan keuhkot. Rintasyövän sädetys tehdään minulle siten, että hengityksen pidätyksen avulla teen tilaa keuhkoihin , jotta saataisiin isompi suojaväli säteiden ja keuhkovaurioiden väliin. Harjoittelin tekniikkaa jo eilen kuvauksissa.
Kuvattu meidän suoretkeltämme. Sumuinen aurinko
Nyt koetan toipua ja kuntoutua tästä pikkuhiljaa. On otettava varovasti. Ai niin, yksi ”pikku” juttu vielä. Hoitava lääkäri sanoi, että tämä kortisoni aiheuttaa usein 2.tyypin diabeteksen puhkeamisen. Että varaudu siihen. MITEN SIIHENKIN voi varautua!! Oi kuinka toivon ja rukoilen, että sitä en saisi.
Näillä mennään
En halua enää lisää sairauksia ja lääkkeitä. Kyllä tämä jo riittäisi. Välillä on ihan Jobimainen olo. Kaikesta huolimatta koen olevani perusonnellinen ihminen. On ihana puoliso, koti, lapset, lapsenlapset, muut läheiset, ystävät. Pystyn näkemään luonnon kauneuden, pystyn kävelemään, kuulemaan lintujen laulun, niin paljon elämässäni on hyvää . Paljon enemmän kuin huonoa. Syvällisesti ajatellen sairaudetkin voivat olla pidemmän päälle hyviä asioita, mutta nyt juuri ei siltä tunnu.
” Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy, mä vapisen niinkuin jokainen, ihminen, kuolevainen” -Johanna Kurkela
Niin rikki olen
löytyyko ehjää kohtaa mistään
Lahovikoja pahoja soluja
ruumiini täynnä
Yritän repiä teitä irti
yksin en pysty
Tarvitsen lääketiedettä, rukouksia, läheisiä, ystäviä
yhdessä kamppailemaan kanssani tämä taistelu.
Yksin häviäisin.
Kiitos elämästäni, ainutlaatuisesta.
Ehjän kohdan löysin; sieluni.
Metsän pienimpien joulukuusi kastepalloineen
Pikkuvarpunen
Harmaapäätikka, naaras
Eveliina voimia paranemista ja siunausta sinulle.
Jakaessa autat – tuet sairaita ja terveitä!
Voimia teille molemmille, mutta etenkin sinulle, Eve rakas ❤ . Teitä rukouksin muistamme ja siunaten. Olet sinä ihmeellinen, esimerkki meille ”terveemmille”. Ollappa meillä kaikilla tuolainen sydän.
Kiitos Tarja.
Kiitos Marja kannustavista sanoistasi
Siunausta vaikealle polullesi, onneksi kohtaat viisaita auttajia rukoilen niitä sinulle vastakin. Olet kuin tuo kuvaamasi metsän pienin joulukuusi sadepisarapalloineen, herkkä ja silti niin vahva. Kaikki järjrstyy Joulu tulee ja tuo syntymäjuhlan
Minulla oli vastaava keuhko-ongelma, joka ilmeisesti aiheutui sädehoidoista. Kuitenkin takana oli myös sytostaatit, joten kukapa loppujen lopuksi pystyy sanomaan mikä mistäkin johtui.
Toivon sinulle Eveliina luottamusta ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Omakin syöpämatkani vuonna 2013 oli kovin mutkainen ja kuoppainen. Sairastuin keuhkotulehduksen lisäksi mm.verenmyrkytykseen. Tässä kuitenkin ollaan. Tänään terveenä, huomisesta en tiedä. Mutta kukapa meistä tietäisi. Voimahaleja!!
Hei! Aivan ihania nuo sinun valokuvasi. Olen itsekin kuulovammainen luontokuvaaja. Luin blogisi alusta tähän päivään. Monia tuttuja tuntemuksia koin. Myös syöpä on ollut avomieheni osalta elämässämme juuri tällä hetkellä. Kaikki hoidot on läpikäyty, syöpä tosin satu ”kuriin”, mutta kuinka kauaksi aikaa…
Toivon, että sinun osaltasi hoidot ”purevat”. Sinulla on hieno asenne elämään… jaksuja!
Kiitos kommentista Suzy! Paljon voimia myös sinulle!
Kiitos Heli!
Hienoa että olet selvinnyt hyvin ! Toivon samaan itselleni ❤
kiitos Outi kauniista sanoistasi!
Siunausta ja voimia sinulle erityisesti Eve nyt toivotan.
Kiitos Kaija!
Muistan sinua rukouksin. Suokoon Taivaallinen Isämme sinulla lohdutuksen ja rauhan kaiken sairauden keskelle.
Iso Kiitos,Marjo <3
Ihania kuvia sulla! Ja kaiken lisäksi ihana nimi 🙂 Paljon voimia sulle!
Kiitos Eveliina, onpa sullakin kaunis nimi hih
Hei!
Olipa upeaa tekstiä. Mikä valo ja voima sinussa onkaan.
Voimia ja siunausta sinulle, olet tehnyt upeaa työtä ja varmasti antanut voimia monelle saman taudin kanssa kamppailevalle.
Oi, kiitos Marja 🙂 Tuntuu niin hyvältä, että valo saa loistaa minusta tästä kaikesta sairastamisesta huolimatta. Toivon sinulle hyvää uutta vuotta 🙂 Lämmöllä,Eve