Ilouutinen ja Pientä takapakkia
9.3. syntyi 5. lastenlapsemme, Karoliinan ja Markuksen esikoinen. Olemme kiitollisia ja onnellisia uudesta pienestä poikavauvasta. Pikkuperhe voi hyvin 🙂 Kaikki viisi lastenlastamme ovat nyt alle 4-vuotiaita. Adele, joka on vanhin, täyttää ensi kuussa 4 v. Oi tätä pienten ihmisten tuomaa onnea 🙂 Elämä jatkuu ja menee eteenpäin kaikesta raskaasta ajasta huolimatta.
Viimeisen päivitykseni jälkeen on tullut pari takapakkia syövän hoidossa. Ensinnäkin, kortisoni, jota olen syönyt suurella annoksella yli 4 kk, on ollut tarkoitus saada kokonaan pois ja sitä on vähennetty keuhkolääkärin ohjeiden mukaan pikkuhiljaa. Lääke on määrätty kehkovaurioon, jonka sytostaatit aiheuttivat. No kortisonihoidon purkuprojektissa kävi niin, että keuhko-oireet pahenivat ja se taas tarkoitti sitä, että kortisonia lisättiin uudelleen. Keuhkoni ovat alkaneet uloshengityksessä vinkumaan, jota ei aiemmin tapahtunut. Eipä ole tämän mamman keuhkot vielä kunnossa. Kortisoni ei ole mikään mukava lääke ( mikään lääke ei ole), turvottaa niin että. Mutta urheasti kestän, turvottelu on tässä elämässä niin mitätön vaiva! Pääasia on, että lääke auttaa sairauteen. Mutta kyllä ällöttää pinnallisuus, kun oma ulkonäkö on joillekin se elämän ykkösasia tai ainakin melkein. Kun sairastuu vakavasti, elämän arvot asettuvat sairauden myötä oikeisiin mittasuhteisiin ainakin suurimmalla osalla. En kiellä, etteikö turvotus häiritse itseäni, kyllä häiritsee. Mutta osaan suhtautua siihen niin, että tämä on nyt tätä, huomenna voi jo helpottaa tai sitten ei.. Ei se maailmaani kaada, enkä yhtään häpeä turvonneita poskipäitäni tai pökkelöjalkojani tai pömppövatsaani. Ne kertovat, että olen selviytyjänainen, olen selviytynyt ja selviydyn rankoista syöpähoidoista ja hoitojen myötä tulleista hankalista sivuvaikutuksista.
Alaselässäni vasemmalla puolella on jo viime kesästä lähtien ollut koviakin kipuja. Puhuin asiasta onkologille, ja hän laittoi lähetteen kuviin. Minulla on ensimmäinen syöpäkontrolli 12.4. ja samana päivänä kuvataan selkä. Ilmeisesti saan tulokset samantien.
Veriarvoni ovat normalisoituneet, lymfosyytteja lukuunottamatta, ne ovat vieläkin liian alhaiset. Olen syönyt jo yli neljä kuukautta Cotrim Forte antibioottia estolääkkeenä, ettei tulisi tulehduksia. Mietin, kehittyvätkö pöpöt vastustuskykyisiksi antibiootille, kun sitä näin kauan olen joutunut syömään?
Eilen kävin työterveyslääkärillä, sillä ”sähkömiehellä” 😀 Että osaa sitten olla hyvä lääkäri. Tapasin erään ystäväni siellä, hän ei ollut tuntea minua kun viimeksi oli nähnyt pitkähiuksisen ja hieman kapeampiposkisen Even 😀 . Tippa tuli, kun lähdin. Luopumista kai sekin, meillä oli töissä erittäin hyvä ja hyvintoimiva työterveys. Eläkeläisenä hakeudutaankin sitten terveyskeskuslääkäriin tarvittaessa.
Elämän risteyksiä-
mistä tiedän, kumman tien valitsen?
Valintaa ei aina kysytä
tie vie itsestään eteenpäin
kääntyy vasempaan
en halua sinne, tie on kuoppainen
vaikeakulkuinen
en selvä siitä
”Niin kuin on päiväs,niin on voimas ”
tämä on kauhea polku
jalkani verillä
kompuroin ja kaatuilen
”vahva ihminen ei ole se, joka ei koskaan kaadu, vaan se, joka jaksaa aina nousta ”
”älä koskaan anna periksi”
en jää polulle makaamaan
rämmin tietä eteenpäin vaikka sattuu
tekee kipeää itkettää
selviydyn voittajana
vahvempana kuin koskaan
Ihana Evelinna <3 Kiitos sulle näistä teksteistä ! Vaikka kortisooni meidän ulkonäköä muuttaakin, niin me ollaan kauniita 🙂 Jaksamista, enkeleitä ja iloa Sinulle <3
Kiitos Pirkko ❤ juuri niin . Jaksuja myös sinulle 😊 Pidetään lippu korkealla!!!
Hienoja kuvia! Mikä kamera sulla on käytössä? Onnea lapsenlapsen syntymän johdosta! Ohoh, siinähän riittää vilskettä ja menoa kun kaikki lapsenlapset ovat alle 4- vuotiaita…voin vain kuvitella 🙂
ikävä juttu tuo keuhkovauriosi ja sen paheneminen. Vaan kiitostaas noista upeista kuvistasi. Parempaa kevään odotusta…
Kiitos Riikka! Kamerani on Panasonic lumix fz1000. Tykkään siitä kovasti 😊
Kiitos itsellesi,Seija,että jaksat lukea juttujani 😊 hyvää kevättä!
Kauneus parantaa!Voimia ja iloa!
Tarkoitin siis näitä kuvia ja ajatuksissani kirjoitin.T.Annukka
Kiitos Annukka 😊
Kerrassaan loistokkaita kuvia! Olet oikea ammattikuuvaja.
Tsemppiä kontrolliin. Tiedän kokemuksesta, kuinka rankkoja päiviä nuo kauan odotetut ja pelätyt kontrollit ovat. Itselläni on jo kuusi puhdasta vuosikontrollia rs:n jälkeen. Silti aina pelottaa kaikki tutukimukset, joissa taudin voidaan todeta uusineen. Yritän löytää joka päivästä jotakin hyvää. Tämä päiväni alkoi nauttimalla luontokuvistasi – kiitos!
Kiitos Heidi Ammattikuvaajaan on vielä matkaa 😊. Tykkään kuvaamisesta, se on hyvää terapiaa 😊