Gradus 3, hoidot alkavat
Turvakallioni ei horju
Tänään oli jännittävä päivä. Ensimmäinen käynti Radiuksessa Tays:ssa, syöpätautien poliklinikalla,kuulemassa tarkemmin, minkälaisen syöpävihollisen kanssa joudumme taistelemaan. Valitettavasti syöpäni luokka on gradus 3. Luokkia on kolme, ykkösestä kolmoseen ykkösen ollessa ”helpoin” ja kolmosen ”ärhäköin” noinniinkuin hyvin yksinkertaistettuna. Suotuisaa oli, että syöpäni on 100 % sekä estrogeeni- että progesteronipositiivinen, jolloin hormonilääkkeet purevat. Ja jakautumisvaiheessa olevia soluja oli vain 17 %. Kainalon imusolmukkeista ei myöskään löytynyt syöpää, mikä on erittäin hyvä. Ärhäkkä syöpä, mutta löydettiin onneksi melko nopeasti.
Hoidoksi tulee sekä sytostaatit että sädehoidot. Sytostaatteja kuusi kertaa kolmen viikon välein, alkaen 3.9. Sytojen jälkeen sädetystä viisi viikkoa viisi kertaa viikossa. Tulee siinä Radius tutuksi. Sairauslomaa pätkähti heti maaliskuulle saakka. Kauhean paljon tuli tänään asiaa, tietoa, hoitoja, reseptejä, ohjeita ym ym, en jaksa niitä kaikkia kertoa. Onneksi mies oli mukana, neljä korvaa kuulee enemmän kuin kaksi. Ja ohjeita tuli onneksi kirjallisessakin muodossa runsaasti. Elämäämme tahdittavat seuraavat puolivuotta syöpähoidot varsin kokonaisvaltaisesti. Jaa niin, se tukka sitten lähtee… Hyvästijättö hiuksilleni on lähellä.
Yhteinen matka
Kyllä tämä sattuu, sattuu kovasti. Tässä ollaan hyvin heikoilla jäillä. Kiitollinen olen siitä, että uskoni antaa perusturvan, minulla on allani kallio, joka ei horju. Vaikka en jaksaisi edes seisoa, vaikka murrun ja väsyn, olen turvassa. Minusta pidetään hyvää huolta. Mieheni on mukana täysillä ja tukee.
Tänä aamuna mökillä
Tämä on gradus kolmosta, sanoit,
niinkuin sadoille muillekin
Minä olen minä, en sata muuta
Sattuu
Luot toivoa positiivisin ennusmerkein.
Osaat kohdata osaat tsempata
kuitenkaan lupaamatta turhia.
Luovutan koko 152 cm vartaloni hoidettavaksi.
Tiimityötä, sitä tämä on
Minä, mies, perhe, hoitohenkilökunta, ystävät, vertaistuki, taisteluun valmiina!
Kuljen sumussa
En näe polkua missään
Summamutikassa painellaan
sumun sekaan
luottaen, uskoen, toivoen
että voitamme tämän taistelun
Viimeistään perillä Siellä jos ei täällä.
Kuin astuisin lumpeenlehdille
Kantavatko ne?
Liikun keijun kevyesti varovasti
Astun tuntemattomaan
Lumpeenlehdet askeleitteni alla
heiluvat, huojuvat, hukunko tähän?
Tartut kiinni, vedät turvaan, rutistat lujaa.
Tiedän; me selviämme
Turha on yksin yrittää
Lumpeenlehdet pettävät
Sinä et
Mustissa, syvissä vesissä
kimmeltää puhdas kulta
”Jouluna olet sitten kalju”
Tonttulakki päähän
koko jouluksi!
Nauramme yhdessä,
hassuttelemme vakavilla asioilla.
Se jos mikä, on voittovoimaa!!
Eveliina olet turvassa-Jumalan sylissä. voimia ihan jokaiseen hetkeen sinulle ja rakkaillesi,sitä sinulle rukoilen
Tsemppiä ja jaksamisia sinulle ja koko perheelle <3
Periksi ei anneta!
Kiitos, Kata
Kiitos tuestasi, Marja <3
Usva–neiti näyttää sinulle keijuystäväni polkua, lumpeenlehdetkin voivat kantaa kun on uskoa.
Voimahalaus terveisin Outi
Ps olisiko se Parkkiherra putkahtanut elämääsi varoittamaan syövästä?
Voihan se niinkin olla,Outi 🙂 Tai sitten parkkisäijä ja syöpäakka koittavat yhteistuumin nujertaa mutta siinä vetävät vesiperän 🙂
Voimia tälle matkalle Eve ja koko joukkue!
Kiitos, Virpi
Aivan upeaa tekstiä kuvineen…tässä tuli surullinen olo mutta kun katsoin sinun kuvia sinusta ja maisemista niin ajattelen, että sinun usko elämään on suuri ja sen kautta tulee seesteinen ja rauha itsensä ja elämän kanssa…voimia hoitoihin ja vielä huumorillakin varustettuna…ilollakin..hyvää syksyn alkua…minulla on vaikea-asteinen kuulovamma ja varmaan tulevaisuudessa joudun myös implanttileikkukseen. En vielä osaa sisäistää tätä asiaa…vaatii syvää pohdintaa minulta…Menierin tautia epäillään diagnoosia ei olla vielä tehty. Teen töitä vanhusten kotihoidossa, tykkään tosi paljon. Tietysti kuuleminen melussa ja muualla kännykän kanssa voi olla ongelma…mutta sisulla ja varmalla olotilalla selviän. Upeat työkaverit tukevat minua..siinä syy miksi myös tykkään tehdä tätä työtä..vertaistukea työkavereilta…mutta päivä kerrallaan tämä elämä menee…<3
Hei Raija ja kiitos! Kannustan sinua selvittämään implanttiasiaa. Itse en enää pärjäisi ilman, vaikka omaakin kuuloa on jäljellä. Implantilla avautuu aivan uusi, ihana äänimaailma. Työtä se teettää mutta on kaiken vaivan arvoista
Kiitos upeasta blogista, ihanaa että joku jaksaa niin positiivisesti kirjoitella arasta asiasta kuitenkin. Itsellä todettiin rintasyöpä 15.7 ja rinnanpoisto leikattiin 7.8 nyt odottelen kontrollikäyntiä ja tuloksia syövän laadusta ja jatkohoidoista mutta jos alle vuodessa oli ehtinyt kasvaa reilun 6cm kasvain niin voin jo arvata että ärhäkkä se on.Kainalot olivat onneksi puhtaat, Rinnasta viis ,saan korjausleikkauksen mutta tiedän myös että hiukset lähtee kunhan hoidot alkaa, ei muuta kun peruukkiostoksille piakkoin. Äidilläni oli rintasyöpä 10v sitten joten ei tämä ihan puskasta tullut. Tsemppiä sinulle ja perheellesi Tästä selvitään ! t.Jaana 48v
Hei Jaana! Voimia sinullekin, samassa veneessä ollaan. Matkalla, jolle emme olisi halunneet. Päivä kerrallaan, periksi ei anneta enne kuin viiva on suora Jos hommaisi oikein räväkän peruukin, vähän väriä tähän harmauteen
Hei! En malttanut olla kirjoittamatta sinulle, tsemppiä kaikkiin hoitoihin. Olen käynyt kaikki hoidot läpi. Viime joulun alla sain terveen paperit 6 vuoden jälkeen. Minullakin oli ärhäkkä ja niin negatiivinen. Mutta hoidot ovat hyvät ja Radiuksen hoitohenkilökunta niin ihania ja uskomattomia että aivan lämmöllä muistan heitä. Paljon jaksamista sinulle.
Lämmin kiitos, Hellä! Hienoa että olet saanu terveen paperit!