Ei niin hyviä uutisia, taaskaan
2.palkinto kuvakisassa tällä kuvalla
Huoh. Mistähän alkaisi. Eilen piti olla mukava käynti Tays:n kuulokeskuksessa, paikassa, joka on tullut hyvin tutuksi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Minun piti mennä vain kuulontutkimukseen ja saada uusi implantin ulkoinen osa, prosessori. Uudempaa mallia, jossa olisi ollut myös akustinen komponentti, korvakäytävään asetettava pieni kuulokoje. Tällä oli tarkoitus vahvistaa niitä omia matalia ääniä, jotka ovat hyvin säilyneet. Tai niin luultiin.
Kuulontutkimuskoppiin, kuulokkeet korville. Mitä ihmettä, en kuule mitään,sattuu vain niinkuin paine tärykalvoon. Missä ovat äänet??? Onko teidän tutkimuslaitteet rikki? Tätä ihmettelivät kuulontutkijat yhdessä. Minä äänieristetyssä kopissa; mitä tämä on? Vain kova kipu korvassa, missä ovat ne töräytykset ja tuuttaukset,niin tutuiksi jo tulleet lukemattomista tutkimuskerroista.
Ja arvaatte varmaan jo, mitä tämä tarkoitti. Oikea korvani ei kuule mitään ääniä, siitä on tullut salakavalasti jossakin kohtaa täysin kuuro. Korostan vielä, että se on tähän saakka kuullut matalat äänet ilman mitään kojeita. ”Tässä on nyt tapahtunut jotakin, lääkäri saa ottaa kantaa” sanoi kuulontutkija. Ja eihän siinä voinut kuin todeta, että kuulo on hävinnyt korvasta kokonaan. Implanttini säädettiin nyt kokonaan uudestaan, pyrkimyksenä saada sen kautta lisää vahvistusta mataliin. Äänimaailma kuulostaa nyt hyvin oudolta,kuten säätävä lääkäri epäilikin. Olen hyvin surullinen, kun tietää,että kuulohermosolujen vaurioiduttua ne eivät koskaan palaudu . Asiaani oli hoitamassa kolme kuulontutkijaa ja kaksi lääkäriä, koska olen ”mielenkiintoinen tapaus”. Henkilökunta kuulokeskuksessa on tosi ihanaa, hoitajat empaattisia. Olin vastaanotolla lähes kolme tuntia! Päästyäni lähtemään soitin kelataksin hakemaan. Kunka ollakaan, myös taksiasia meni täysin pepulleen. Voitteko kuvitella, jouduin odottamaan YLI KAKSI tuntia taksia! Soitin kolme kertaa uudelleen, siellä oli tullut joku moka. Pitkät olivat nuo minuutit. Kun vihdoin pääsin taksiin, olin niin poikki, että nukuin koko matkan. Olin kotona vasta klo 17.45.
Viime viikolla oli ensimmäinen syöpäkontrolli. Positiivista oli, että alaselän röntgenkuvissa ei näkynyt syöpää.Muuta selvitettävää tulikin sitten roppakaupalla. Oli niin ihana, hyvä ja pätevä onkologi. Kaikki asiat otti todesta ja alkoi selvittämään erinäisiä oireitani. Lymfosyytit ovat olleet hoitojen jälkeen koko ajan alle viitearvojen, nyt jopa laskeneet lisää.Tätä aletaan tutkia, mistä se voisi johtua. Olen syönyt puoli vuotta ja syön edelleen Cotrim forte antbioottia estolääkkeenä, koska olen alttiimpi saamaan tulehduksia nyt.
Lääkäri oli sitä mieltä, että jo pitkään kipuilleet lonkkani ja selkäni pitää magneettikuvata. Mutta tämäkään ei ole ihan simppeli homma, koska minulla on sisäkorvaistute ja siinä pään sisällä magneettia. Tutkimusta varten korvakirurgi tekee minulle päähän tiukan sidoksen, jotta magneetti pään sisällä ei pääsisi liikkumaan. Huomenna on kuvaus, kyllä jännittää,miten siinä käy.
Vielä sitten semmoinen asia, että minulla on kovasti turvotusta, eniten vasemmassa jalassa. Sitä myös aletaan tutkimaan. Kävinkin jo samana päivänä viime viikolla kun tapasin onkologin, uudelleen röngenissä,kuvattiin keuhkot/ sydän. Ei näkynyt mitään asiaa selittävää. Jalkojen turvotus on tosi ikävää,kun muutenkin parkinsonin vuoksi olen kankea, ja turvotus lisää liikkumisen vaikeutta.
Vihervarpunen
Kai tähän loppuun pitäisi yrittää jotakin positiivista heittää. Jäät ovat lähteneet Oriselältä, äsken katselimme partsilta kymmenten joutsenten telmimistä järvellä. Mökillä jäät vielä ovat. Viime maanantaina mökin ruokintapaikalla kävi tavallisten sinttitinttien lisäksi Ukkometso!! Ja joku haukka, en tunnistanut, mikä. Ja vihervarpusia pilvinpimein. Punatulkkuja,peippoja, järripeippoja. Otin 5000 kuvaa neljän päivän aikana 🙂 Alussa oleva taltinttikuvani voitti 2.palkinnon kolmen paikallislehden yhteisessä Talvihetki-kuvakilpailussa, iloitsen siitä 🙂 Olemme saaneet iloita lastenlapsistamme, kuukauden vanha tuorein tulokaskin on ollut kaksi kertaa mökkeilemässä, ihana vauva. Elämä menee eteenpäin, kevät on pitkällä, pian alkaa hento vihreys täyttää koko luonnon. Luojan luoman ihanan, rentouttavan, voimaannuttavan luonnon, jossa Hän puhuu meille, jos vain osaamme kuunnella. Onni on olla rakastettu ja siunattu.
Lintu-ystäväni onnea mangneettikuvaukseen. Surullista tuo kuulon menettäminen. Kuuleminen on niin tärkeä asia kaikessa kommunikaatiossa,pidäthän huolta että et jää ulkopuolelle.
Tv Outi joka tänään lähtee katsomaan taloja Ähtärin seudulta lääkäriviikon päätteeksi
Kiitos, Outi! Toivotaan parasta magneettikuvauksen onnistumiseksi. Luotan siihen, että ammatti-ihmiset osaavat työnsä. Ja vielä kun sidoksenkin tekee korvakirurgi itse.PItäisi tietotaito riittää 🙂 Onnea talon etsintään!!
Upeita kuvia!
En milloinkaan pysty ilman kyyneleitä lukemaan näitä kertomuksiasi, ne koskettaa niin syvästi ja tunnen niin suurta myötätuntoa sinua kohtaan ja samalla ihailen sitkeyttäsi ja luonnettasi kirjoittaa niin suruista kuin iloista. Onneksi kaiken keskellä sinulla on paljon ilonaiheita jotka kantaa ja antaa voimaa jaksaa. Tsemppiä kovasti siihen magneettikuvaukseen !
Ja toivotaan että nuo kaikki selvenee parhaalla tavalla .
Isot voimahalit sinulle Eveliina <3
Minulla kans oikean korvan magneettikuvaus ensi kuussa .
Olet sinä ihme epeli. Huonojen uutisten vastaanottokykysi on superluokkaa, voi vain ihmetellä ja ihailla.Toivonkipinöitä , uskon voimaa ja rakkauden voimaannuttavaa , vaikutusta haluaisin sinulle tuoda.Ja kaukohalauksia, sanat menettävät tosipaikassa merkityksensä.
Kiitos, Leena!
Kiitos kommentistasi, Helena.Et ole ainoa ”itkijä” .Moni on sanonut samaa. Tsemppiä magneettiin!!!
Kiitos Mervi sanoistasi 🙂
Ikäviä uutisia. Pienen pieni yksityiskohta: onhan sinulla tukisukat? Tukala olo voi niillä vähän helpottaa..Valokuvasi ovat ihania, etenkin tuo ensimmäinen tinttikuva.Toivotan sinulle voimaa..
Kiitos Ritva! Minulla on ns.lentosukat. HUomenna tapaan taas lääkärin, täytyy kysyä jo saisi ihan yksilöllisesti tehdyt tukisukat. Nuo eivät ainakaan istu yhtään jalkaani.