Sissi Karkulainen
Sissi jouluna
Viime perjantaina 3.1 noin klo 22.30 havahduimme mieheni kanssa mökillä siihen, että ulko-ovi oli auki. 15 v. Siiri kissamme oli verannalla ja pyrki sisälle. Ei voi olla totta, ei voi! Ovea pidetään lukossa, koska Siiri osaa avata ( ja myös avaa!!) kaikki ovet, joissa on alaspainettava kahva. On se sitten kevyt sisäväliovi tai järeämpi ulko-ovi. Nyt oli käynyt niin, että ovea ei oltu vedetty tarpeeksi ja vaikka se oli kiinni, se ei ollut mennyt lukkoon ja Siiri oli sen avannut.
Kauhea hätä; Missä on Sissi? Etsimme kaikki kolot sisältä ja paniikki nousi, Sissiä ei löytynyt. Hirvittävä tunne, koska juuri jouluna olimme nähneet, miten Sissi joutui paniikkiin ulkona, kun sitä koitettiin ensimmäisen kerran viedä valjaissa. Sissi on ollut täysin sisäkissa eikä osaa kulkea ulkona. Olimme varmat, että se on juossut ja juossut ja juossut paniikissa mihin lie metsään pedon suuhun. Pitkälle yöhön etsimme ja huusimme sitä. Ei mitään havaintoa. MIes tutki otsalampun kanssa kaikki rakennusten aluset, omat ja mökkinaapurin sekä koko 3 hehtaarin metsäisen kalliotonttimme. Lunta ei ollut, joten jälkiäkään ei ollut jäänyt. Yö oli painajaisia täynnä, miehellä ja minulla. Aamulla aikaisin taas etsimään, ilmoitus kyläkaupalle, kiersimme talot parin-kolmen kilometrin säteellä ja jaoimme puhelinnumeroitamme, jos kissaa joku näkisi. Tiesimme, että se ei anna kiinni, sen verran arka se ulkona on. Tieto meni eteenpäin puhelimella, facebookin avulla, Karkurit -sivuston sekä löytöeläintarhan kautta. Teimme kaikki, mitä tehdä voi. Soitin myös Pirkanmaan etsijäkoiriin lauantaina, heillä kun on kissankin etsintään koulutettuja koiria. Saimme hyviä ohjeita monelta taholta, miten kiinniottaminen parhaiten sujuisi. Loukkuun hajujälkiä noin puolen km säteellä joka ilmansuunnasta. Niin teimmekin, saimme paikalliselta ihanalta ihmiseltä jo lauantaiaamuna loukun. Jarmo vaihtoi kaksi kertaa päivässä loukkuun tuoreet ruuat.
Me olimme luvanneet pitää siitä huolen ja nyt se pikku raukka joutui olemaan peloissaan yksin pihalla pimeässä ja kylmässä. Tuntui, kuin olisimme pettäneet sen luottamuksen. Ajattelin, että kolmeko kuukautta Sissi vain sai elää hyvää elämää ja taas se joutui pärjäämään yksin ulkona? Minä rukoilin paljon Sissin karkuretken aikana ja myös ystävämme rukoilivat. Raamatussa on sanottu, että Jumala auttaa niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Sissin karkumatkan facebook päivityksiä seurasi suuri joukko huolestuneita ystäviä.
Lauantai-iltana mies näki otsalampulla Sissin silmät, ihanaa!!! Se oli hengissä ja vieläpä omalla tontilla. Mutta mutta, se meni sellaiseen yli 2 metriä syvään, noin parikymmentä cm leveään ja kolme metriä pitkään kalliohalkeamaan ja siellä ryömi vielä johonkin onkaloon, kadotimme sen taas näkyvistä, eikä se tullut maanitteluista ja ruuasta huolimatta. Asensimme loukun lähelle halkeamaa ja lähdimme pois toivoen, että se menisi loukkuun syömään. Pettymys oli suuri, kun loukku ammotti vain tyhjänä ja pienet tassun jäljet menivät rannassa pitkospuita myöten. Niiden ja autotallin laattojen päällä oli lunta,kun sitä ei juuri muualla ollut. Onneksi se kuitenkaan ei ollut jäänyt halkeamaan jumiin! Etsijäkoirista soitettiin minulle sunnuntaina ja tiedusteltiin tilannetta. Koska Sissi oli nähty omalla tontilla , ei etsijäkoirien käyttö ollut järkevää. Sunnuntaina saimme pari loukkua lisää sekä riistakameran.
Sunnuntaina päivällä mies tuli juoksulenkiltään ja sanoi:” mulla on nyt hyvin huonoja uutisia, Sissin jälkiä näkyi asfalttitien toiselle puolella, se on lähtenyt menemään metsään” VOI ITKU!!! Siellä ei ole kilometriin asutusta ja siellä oleilee ilveksiä. Suden jäljet olemme nähneet muutaman kerran siellä myös. Ja taas matkaan, tarkistamaan ja mittailemaan jälkiä. Helpotuksen itku pääsi, ne eivät kuitenkaan olleet Sissin jälkiä, vaan todennäköisesti pienen supikoiran. Sissistä ei sunnuntaina saatu mitään havaintoa. Tulossa oli kolmas uneton yö Pohjaslahdella.
Maanantaina oli loppiainen ja siten vielä vapaapäivä. Heräsimme aikaisin aamulla, kun Siiri alkoi pitämään kovin kummallisen suurta moukuamista. Ja lähes heti perään kuulimme pientä vienoa miumiu ääntä makkurin ikkunan takaa!!!! JESS; Sissi oli siellä!!! Sydän pamppaillen pelkillä pikkukalsareilla :coolsmile: menimme nopeasti mutta hiljaa ulos Siiri sylissä, toivoen että se houkuttelisi Sissiä. Ja niin kävikin, Sissi oli lähistöllä ja naukui. Se ei kuitenkaan uskaltautunut niin lähelle, että olisimme saaneet kiinni. Päätimme hakea loukun paikalle. Jossain välissä lämmitin kermaa ja sen laitoimme loukkuun houkutukseksi. Menimme sisälle katsomaan ikkunasta, mitä tapahtuu. Sissi meni loukkuun,muttei uskaltautunut tarpeeksi sisälle, jotta loukku olisi lauennut. VOI ITKU, niin lähellä, mutta kuitenkin niin hiuskarvan varassa, etteikö se lähtisi juoksemaan karkuun. Oli meillä jännät paikat!! Päätimme mennä uudelleen ulos, kun se ei loukkuun mennyt. Siiri sylissä olimme varovaisia, ettemme olisi säikyttäneet Sissiä. Ja siinä märillä portailla kun kalsareillani istuin, niin Sissi tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja viimein aivan kylkeeni kiinni. JESSS sain sen kiinni!! Äkkiä sisälle ja ovi visusti lukkoon :love:
Huhhuh, meillä oli tuskaiset kolme yötä ja kaksi päivää. ”Älä pelkää, usko ainoastaan”. Niinpä, usein on vaikeaa olla pelkäämättä, mutta siihen voi ainakin pyrkiä. Minä pelkäsin ensimmäisen yön ja päivän, mutta sitten sain rauhan ja tunteen siitä, että kyllä Sissi vielä tulee. Niinhän siinä sitten onneksemme kävikin :love: Saimme viettää vielä viimeisen lomapäivän vailla huolen häivää.
Karkumatkan jälkeen Sissi tulee entistä enemmän lähelle, se tunkee sananmukaisesti suuhun puskemaan ja kehrää kovasti. Se on nyt oppinut myös ”leipomaan”, mitä se ei ennen karkumatkaa tehnyt. Ja viime yön nukkui tutussa turvallisessa sängyssämme. Tänään se on jo leikkinytkin entiseen malliin. Elämä on taas mallillaan ja kaikki palaset kohdallaan. Uskomatonta mutta totta; tämä Sissin karkumatka vahvisti omaa uskoani. Huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra.
