Ilosia päiviä ja niitä ”kyllä ei ole ilosta”
Heti alkuun ilouutinen; poikamme Joona ja vaimonsa Anni saivat terveen tyttövauvan 18.11. Isoveli Eliel on 2-vuotias. Prinsessa on neljäs lastenlapsemme ja viides syntyy maaliskuussa Karoliinalle ja Markukselle. Huh mamman ja papan onnen määrää 🙂 . Kaikki ovat maaliskuussa alle 4-vuotiaita, oi pienten jalkojen vipinää.
Mökiltä 22.11.2015
Viimeisen postaukseni jälkeen sain keukoistani diagnoosin; akuutti lääkeaineen aiheuttama interstitiaalinen keuhkosairaus J70.2. HRCT ( ohutviipalekuvaus ) kuvaksessa näkyi, että keuhkoissani on hennot, mutta laaja-alaiset mattalasimuutokset molemmin puolin. Mikä tarkoittaa, että molemmat keuhkoni ovat vaurioituneet. Ei hyvä ollenkaan.
Mökkitie
Kävin syöpäpolilla Radiuksessa viime torstaina, syöpälääkäri soitti keuhkolääkärille kysyäkseen neuvoja mitä tehdään. Keuhkolääkärin ohje oli,että isolla kortisoniannoksella jatketaan ja lähete keuhkopolille tuli myös. Syöpälääkäreillä ei ole tarvittavaa erityisosaamista tässä tilanteessa. Sain ajan jo tänään postissa, 17.12. Tulipa nopeaan! Ainakin keuhkolääkärin tapaamiseen saakka pitää syödä isoa annosta kortisonia. Heipat siis kunnon yöunille vähäksi aikaa! Löysin Suomen radiologiyhdistyksen artikkelin, joka käsitteli tämäntyyppisiä keuhkosairauksia. Eipä tuonut helpotusta maininta, että ” lääkeaineiden aiheuttaman keuhkovaurion diagnoosi on vaikeaa, mutta tärkeää, koska vaurio voi olla progressiivinen ja fataali ” eli etenevä ja tuhoisa. No mutta kuitenkin onni on olla hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa. Sädehoidon aloitus siirtyi tiistaille, 1.12. Sitä iloa riittää 25 kertaa. Jokainen arkipäivä 7.1 saakka.
Hyviä uutisiakin lääkärillä oli,kaikki veriarvot olivat palautuneet normaaliinrajoihin! Myös paastosokeri oli ok, ainakaan vielä kortisoni ei ole sitä nostanut. Osastolla ollessani lääkäri kehoitti varautumaan siihen, että kortisoni saattaa laukaista 2.tyypin diabeteksen. Kyllä on dosetti tarpeen, 14 pilleriä päivässä plus tarvittaessa otettavat ( en helposti ”tarvi”). Nyt viimeisellä käynnillä lisättiin lääkearsenaaliin rintasyöpään hormonilääke Letrozol viideksi vuodeksi plus kalkkia & D vitamiinia. Huumoria on pakko viljellä ja nauraa vedet silmissä, niinkuin teimme puolisoni kanssa, kun luin hormonilääkkeen mahdollisia sivuvaikutuksia ääneen hänelle: Minä ”No näähän tulee tietty mulle kaikki, varaudu tähän; halvaus, puhevaikeus, rintakipu, veritulppa, näön hämärtyminen, aivohalvaus ym ym ym JA aivovaurio!! Mies: ”Mutta mistä mä sen aivovaurion voin huomata ?” Repesimme täysin 😀 Tämä on sellaista hurttia huumoria, nauru pidentää kuulemma ikää 😀
Sinitiaisen pyrähdys
Oloni on ollut melko hyvä, paitsi että kunto on pohjalukemissa. Hengästyn heti ja pienikin kävelymatka on ponnistus. Sytostaatit aiheuttivat minulle myös kynsivauriot, se ei ole mikään iso juttu, mutta ikävä, koska kynnet saattavat irrota. Näyttää nyt melko pahalta, yli puolet jokaisesta kynnestä on irti.
Hih, kun mua naurattaa!!
Sytostaattien yksi monista haittavaikutuksista voi olla näön heikkeneminen. JA kuinkas ollakaan, tännepä sekin haitta pätkähti lupaa kysymättä. Sytojen aikana näköni heikkeni niiin, että jouduin hankkimaan silmälasit. Näen hyvin lähelle, mutta en kauas. Lääkäri ei osannut sanoa, onko tämä pysyvää. Pakko oli lasit hankkia, koska en olisi saanut ajaa enää autoa ilman niitä. Otin sitten tämän kunniaksi räväkät punaiset sangat, korostavat kivasti poskien kortisoniturvotusta.
Sissi, the Kissantassun kissi
Muisto kesästä
Marraskuu
Harmaapäätikka käy päivittäin mökin ruokintapaikalla
Sovussa on hyvä olla
”Kyä tää o hyvää”
Puoliksi enkeli?
Kukkuu!
Puukiipijä
Oi Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin! Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin. Olen lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersin, joka ainoan taivaan näin. Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan minä vapisen enää hiljaa ja rukoilen, rukoilen vaan
Hömötiainen
Joulu saapui Kissantassuun
Ja se pakollinen nostalginen hilekalenteri!
Kaksi edellistä kuvaa ovat Tays:n uudesta E-talosta, jossa sijaitsee munuaiskeskus. Lasitaiteilijan Markku Salon teos on todella uoea, kannattaa käydä katsomassa. Teos on kolmessa kerroksessa, lasilattian kautta näkee kaikki kerrokset.
Heipat kaikille, kiitos kun jaksoit lukea 🙂
Katson kaksivuotiaan kuperkeikkaa
voi miten se lentää kevyesti
höyhenen
Mielikuvissani vaellan lapsuuteen
Esitin sukulaisille sirkusta
ihmettelivät yliliikkuvia niveliä ja notkeuttani
Hypin pompin, taivuin mahdottomiin asentoihin
Ja meillä kaikilla oli niin hauskaa
Tänään sukan pukemiseen kuluu tuhansia ajatuksia
Niin…Jumala!Ota siivet murtuneet käsiisi ihmeellisiin!
Tosi hyviä valokuvia. Minkälaisella ”arsenaalilla” kuvaat?
Kiitos, Ari 🙂
Kuvaan Panasonicin Lumix fx1000 -kameralla. Kamera on ns. superzoom -kamera. Putkia ei tarvitse vaihtaa, kaikki tarvittava on koko ajan mukana. Polttoväli on laaja, 24-400. Olen tykännyt kamerasta kovasti. Kuvien laatu on hyvää ja sillä pystyy kuvaamaan sekä makroa että maisemaa. Kamera on kooltaan järkkärin kokoinen.