Toinen sytostaatti
Elämäni ensimmäiset repokuvat 28.8.2015 mökillä
Sain toisen sytostaatin, dosetakselin, viikko sitten 24.9. Kauhulla odotin tuskallisia sivuvaikutuksia, mutta tämä kerta meni helpommin kuin edellinen. Kyllä nytkin on haittoja, muttei niin kestämättömiä. Luustosärkyjä on, ja on aika metkaa, miltä ne tuntuvat. Muistan, kun sairastin keskuskermoston tulehdusta ja selkäydinnesteen valkosoluarvo oli hirveän korkea (yli 500) , tuntui kipu selkärangassa niinkuin siellä ytimessä olisi joku liikkunut. Samanlaista tuntemusta on nyt ollut johtuen joko sytostaatista tai siihen liittyvästä Neulastasta, valkosolukasvutekijästä. Iho on haavoilla ”aroista” paikoista, suun limakalvot ovat kipeät, makuaisti on mennyt, on turvotusta, vatsaa kouristelee, suolisto on kärsinyt sytoista, jaloissa on mustelmia, hiukset ovat lähes kaikki lähteneet, leposyke on 110-120, migreenin tyyppistä päänsärkyä on päivittäin… Parin päivän ajan sormet ja varpaat ovat tuntuneet oudoilta. Dosetakselin haittoihin kuuluu myös kynsivauriot, useilla kynnet jopa lähtevät. Tänään laitoin paksun kerroksen kynsilakkaa, se on ihan sairaalan hoito-ohjeissa mainittu konsti, joka saattaa auttaa.
Nyt minulla oli oikein ihana hoitaja. Soitin viimekerran jälkeen polille ja kerroin sairaanhoitajan huonosta kohtelusta minua kohtaan ja toivoin, ettei hän enää hoida minua. Pyyntöni otettiin tosissaan ja luvattiin, että hoitaja vaihtuu.
Veriarvot ovat alimmillaan noin 7-10 päivää sytostaatin saamisesta eli nyt. Pitää välttää paikkoja, joissa on paljon ihmisiä. Käsihygienia on korostettua. Pienikin flunssa johtaa melko varmasti tiputukseen ja osastolle.
Neurologini soitti minulle tänään. Keskustelimme siitä, että parkinsonoireet ovat lisääntyneet sytkyjen aikana. Kysyin, voiko se olla pysyvää vai palautuuko ennalleen hoitojen jälkeen. Sitä ei voi kuulemma tietää. Yhtä parkinsonlääkkeen, Sifrolin, vahvuutta nostettiin. Nyt parkinsonlääkitykseni on: Azilect 1 mg x 1, Sifrol depot 1,57 mg ja Madopar 100 mg/25 mg x 4. Huh, laskin yhtenä päivänä, että otin 21 tablettia, melkoinen coctail. Suuri määrä kestää vain viitisen päivää sytkyihin liittyen.
Superkuu häämöttää
Olen jaksanut olla enemmän pystyssä kuin ensimmäisellä kerralla. Maanantaiaamuna (28.9.15) lähdimme ennen klo viittä Himmaanmäen näkötornille kuvaamaan punaista superkuuta. Kuusta ei näkynyt kuin himmeää kajoa. Se ei haitannut, oli niin kiva retki muuten. Olin onnellinen, kun pääsin turvonneilla jaloillani ylös asti.Eväät mukana, tottakai. Olen onnellinen, että minulla on niin ihana mies, että lähtee kanssani aamuyöstä retkelle huolimatta siitä, että hänellä on työpäivä ja yöunet jäävät vähiin <3 🙂 Joka päivä monta kertaa olen kiitollinen myös meidän uudesta kodista, parempaa emme olisi voineet saada. Kun on väsynyt, eikä jaksa lähteä ulos, voi mennä partsille fiilistelemään! Kaikki alla olevat kuvat olen ottanut partsiltamme 🙂
Miten levollisia kuvia,sielu ja mieli rauhottuu..voimia kaikkeen!
Olet todella taitava kuvaaja. Valokuvissa on ihanat värit ja sävyt. Tsemppiä tuleviin päiviin!
Kiitos Seija
Kiitos Annukka
Todella hienoja kuvia, aivan uskomattomat värit.
Toivotan sinulle jaksamista ja voimia kestää rankat hoidot sivuvaikutuksineen.
Aivan ihana mies sinulla, kiva, että hän on tukena.
Paula
Kiitos Paula
Että minä eläisin täysin,
en mitään, en ketään pelkäisi,
paitsi omaa jäätymistäni. -arja tiainen
Olet ajatuksissani, vaikka yhteydenpito on ollut niukkaa, sepelvaltimivaivat pitävät ääntä…
Kiitos, Mervi ja jaksamista sinullekin <3
Hienoja kuvia Eveliina! Kiitos esimerkillisestä asenteestasi. Anni
Kiitos Anni Ajattelen, että koska näille vaikeuksille ei voi itse mitään, niin parasta on hyväksyä tilanne ja koittaa elää tätä päivää mahdollisimman hyvin. Valittaminen kun ei asiaa paranna, päinvastoin siitä saa vain itselleen huonon olon. Hetki kerrallaan eteenpäin. Periksi ei anneta ennenkuin viiva on suora ja kävi miten kävi, hyvin käy ❤
moro. älä välitä vaikka hiukset lähtee…. tuli mieleeni. että hommaa esim blondi, punainen ja musta peruukki, niin Jamo saa aina arvailla kuka siellä kotona odottelee….blondi vai??? pientä huumoria kipujen joukkoon……
Huumoria pitää olla, muuten matka on liian raskas. Hmmmm sepä olisikin hyvä idea
Olin viikko sitten neurologillani, kaikki niin hyvin kuin voi. Istuin aulassa odottamassa kyytiä kun näin tutun hahmon, tuttuakin tutumman. Hän oli käynyt läpi kokolailla aina samat kuviot kuin mikä sinun. On toipilas ja syy hänen lääkärireissuunsa oli se, että lähtee kämmenistä nahka. Floristille se on kova paikka, menee ammatti, työ jota rakastaa.Käsineet kädessä herkkyys katoaa. Itkimme kuitenkin ilosta, olemme tunteneeet vuosikymmenet, mutta vasta nyt sanoilla -onpa mukava nähdä – oli merkitys, aito tunne.
Voimia sinulle toivon, nyt ja tulevina viikkoina. Olet ajatuksissane.
mervi
Hei Mervi! Hienoa, että parkkisasiasi on kunnossa 🙂 Niin hyvin kuin voi. MInulla on sormenpäät ja varpaat tulleet kivuliaiksi hoidoista. Dosetakselin yksi haittavaikutuksista on kynsien irtoaminen. Sitä en totisesti toivo! Näyttää harmittavan kummallisen värisiltä sormen kynnet, kääääääk. Mitä sitä sitten pystyy tekemäään, jos kynnet lähtee!!! Paras olla surematta etukäteen, aika näyttää. Kiitos voiman toivotuksesta, sitä tarvitaaan vielä paljon, paljon, paljon
Eveliina, sen ainoan kerran kun olemme tavanneet, jäitte – sinä ja puolisosi mieleeni kahdesta syystä; keskinäinen kunnioituksenne ja huolenpitonne oli käsinkosketeltavaa. Se toinen oli se pituusero, aikas iso meillä molemmilla, joten vastakohdat täydentvät toisiaan. Sinnitellään, sinnitellään.
terveisin joululta jo tuoksuvin
mervi
Oi onpa mukava kuulla, että se näkyy meistä niin ulos päinkin! Se kunnioitus, pituuseroa on vaikea olla huomaamatta hih!
Eveliina,
Pyydän lupaasi käyttää ottamiasi kuvia oman yhdistyksemme nettisivujen kuvitukseen. Tähän asti kuvat ovat olleet mieheni Karin valokuvia matkoiltamme, ja Jaana Leimion piirroskuvia. Kari on sivujen laatija ja ylläpitäjä. Olet tosi taitava. Jos sinusta tuntuu sopivalta, voisin kirjoittaa Sinusta pienen esittelyn blogi ym. osoitteineen. Saat jutun luettavaksi ennen tiedotteeseen painamista. Mitäpä tuumit?
kysyy mervi
Kyllä sopii hyvin! Ainoa pyyntö on, että kuvaaja mainitaan. Ja myös pikku esittely sopii, palataan asiaan
Kari aloittaa uusin tekstein ja tiedoin vuodenvaihteen tietämissä, kuvat tulisivat silloin myös. Sinää itse tiedät kuviesi tarinat, joten voisitteko pitkän puolisosesi kanssa muutamia kuvia joihin liittyy teille tärkeä juttu. Kuvien mukana pikkutietoa pienestä, urheasta lierihattuisesta Evestä.Esittely tulisi siis kuvien yhteydessä. Kiitos jo etukäteen. Ja edelleen voimaannuttavia runoja, kirjoja.
Että minä menisin ja eläisin täysin,
en mitään en ketään pelkäisi
muuta kuin omaa jäätymistäni. – arja tiainen
merviltä halauksin
Hei Mervi!
Kyllä onnistuu, katsomme yhdessä ”pitkän’ kanssa. Montako kuvaa, kuinka pitkä juttu?
No niin. Kari lainaisi nettisivuille neljää kuvaasi, revontulet, lennossa lintuja, usvakuja ja kuu, nimelläsi esiteltyjä. Kuvat tulevat vuodenvaihteessa mukaan sivujen uudistuessa ja päivittäessä. terkuin mervi ja kari
Eveliina, kuinka voit nyt? Kerrothan jos olen liian tungetteleva, mutta olet niitä ihmisiä, joita ei ole helppo unohtaa. Parasta mahdollista jatkoa alkaneelle vuodelle, voimia ottaa vastaan mitä on tulossa ja iloa jokaiseen päivääsi.
toivoo mervi
Heei Mervi! Et ole liian tungetteleva,pidän siitä että kysytään kuulumisia. Vastaan sinulle s.postiin