Minusta tuli mamma
Niin paljon onkin jo aikaa edellisestä päivityksestäni, että olen muuttunut äidistä isoäidiksi 🙂 Ihana pikkuprinsessa, Adele Elise, syntyi 27.4. Olen niiiiiin myyty! Luulin, ettei minusta tule hurahtanutta mammaa, mutta toisin kävi! Tiedättekö, mikä on maailman nopein kädenliike???!!! Se, kun isoäiti vetäisee käsilaukustaan lapsenlapsensa kuvan :D. Adele on vanhimman poikamme,Miikan ja hänen Elisabet vaimonsa esikoinen.
Uusin sukumme jäsen, Adele Elise Pylvänäinen, asuu Ylöjärvellä, meiltä heille on matkaa n. 100 km. Ei siis matka eikä mikään pikku kullannuppua katsomaan :). Olemme nähneet hänet jo kaksi kertaa. Miten ne vastasyntyneet ovatkaan niin pieniä! Adele painoi 2860 g syntyessään, 50 cm vaatteetkin ovat isoja. Niin pikkupikku tyttönen hän on . Papan hän on jo kietonut täysin pikkusormensa ympärille! Meillä rakennetaan mökille varasto/askartelu/ autotallirakennusta ja sitä tehdessään mies sanoi moneen kertaan, että tässä me tehdään Adelen kanssa sitä ja sitä….hihhih. Jarmo laittoi sievän tasaisen ”istumakiven” kuusen alle, sanoen: ” tässä on Adelen kiva istua”. Niin että onko pappa hurahtanut, on on 🙂 🙂 🙂 Ihanasti hurahtanut ihanaan beibiin!
Meillä mietittiin jokunen tovi, miksi meitä kutsutaan, pappa, vaari, muori, mummu.. mitä kaikkia niitä onkaan. Päädyimme mammaan ja pappaan. Omat isovanhempani olivat aikoinaan mamma ja pappa, perinne jatkukoon sukupolvien ylitse. Elämä kulkee hirveän nopeaa juoksuaan, juuri äskenhän vasta meillä oli kolme ihanaa lasta, koiria ja elämässä oli meteliä ja meininkiä. Nyt kotimme on hiljainen kahden aikuisen ja kissan koti. Voin kyllä totuudennimessä sanoa, että nautin suunnattomasti tästäkin elämän vaiheesta. Lasten kanssa oli ihanaa, mutta kyllä on ihanaa myös olla puolison kanssa kahdestaan. Eivätkä lapset mihinkään kadonneet ole, jonkin verran vain maantieteellistä etäisyyttä on tullut. Koiriakin meillä on välillä, tyttären shibat ja pojan kleinpitz ovat meillä aika usein hoidossa. Myös meidän koiriemme pentuja on ollut hoidossa. Mukavan vaihtelevaa tämä elämänvaihe on kyllä. Välillä rauhallista, välillä vipinää. Sopivassa suhteessa. Ei sitä enää jaksaisikaan koko aikaa vipinää. Olemme aina olleet tyytyväisiä siihen,että teimme lapset nuorina. Emme ole vielä ikäloppuja, ( 47 & 48v) kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä pystyy nauttimaan tästä elämänvaiheesta kovastikin. Positiivinen elämänasenteeni kumpuaa uskosta Jumalaan. Usko on elämässäni peruskallio, joka ei horju, vaikka kaikki muu ympärillä horjuisikin. Uskovaisena ihmisenä maanpäällisen elämän rajallisuus ja lyhyys ei haittaa, koska uskon, että iankaikkisuus on olemassa.
Tässä muutama kuva pikkuprinsessasta
ADELE ELISE PYLVÄNÄINEN
TÄHTIAINESTA 🙂
EI EDES SIPSIPUSSIN KOKOINEN
POIKAMME MIIKA JA HÄNEN ADELENSA
ISYYDEN ONNEA
ISÄNSÄ KULMAT 🙂
Iiisot onnittelut mammalle, papalle sekä Miikan pesueelle ♡
Tsemppiä tuleviin koitoksiin !!!
Terv.Eija, Ismo ja lapset