Suru lokeroituu
Suru
Olet liian liukas
Et pysy käsissäni
Piiloudut minulta minä piilotan sinut
Liukas, polttava en pysty koskemaan sinuun
Olet kuollettava en halua tutustua sinuun
En jaksa nyt
Ennen pitkään jäähdyt tulet lähemmäs
tutustumme
sitten kun aika on
Sanovat minua positiiviseksi
Luulevat, ettei tämä minuun satu.
Väärässä ovat, niin väärässä.
Kuinka monta tuskan kyyneltä olenkaan vuodattanut.
Olen kahtia revittävissä
tasapainoilen kapealla lankulla
Rakas tukee, ystävät tukevat, rukoilevatkin
Heidän ympäröimänä vapisen lankulla
en mahdu kaatumaan.
Sankarinviittaa en halua
Näistä kuumista ahjoistani
ei ole sankaritarinaksi
On vain kuravettä kuraojassa.
Sairaus jalostaa- ja pah, sanon minä.
Yhtä jaloton olen kuin ennenkin.
Kerään voimavärejä hämähäkin ohuesta seitistä.
Niin ohut mutta kuitenkin niin vahva.
Hämähäkin elinehto. Hienon hieno seitti.
En ollut selvinnyt vielä edellisestäkään kriisistä
kun uusia tuli elämään.
Kuka neuvoisi mistä alan kerätä langanpäitä kerälle
Iankaiken eivät lankakerät voi olla sotkeutuneina
On päästävä selville vesille
sentti sentiltä milli milliltä
langat selviävät
Katkeruus pysyköön kaukana
Tämä on minun elämäni, ainutlaatuinen.
Katkeruudelle tässä ei ole tilaa
Täytän tämän rakkaudella
lempeydellä
rauhalla
ilolla
Kauniita ja varmasti kipeitä ajatuksia <3 Saat olla heikko Taivaan Isän kämmenellä, rakkaittesi ja ystävien rinnalla <3
Todella kaunista, koskettavaa…
Oi kuinka upean runokirjan saisit aikaan upeiden kuvien kera!!
Voimia sinulle taisteluun! Taivaan Isän kämmenellä saamme levätä, ilman katkeruutta, pelkoa.
Olen sairastanut syöpää jo 10 vuotta ja mukaan on mahtunut monenlaisia tunteita, mutta siitä olen kiitollinen, että katkeruus ei ole yksi niistä
Siunausta tähän päivään
Kiitos Helena ja Marjut kauniista ja kannustavista sanoistanne ❤
Wau mitä kuvia!niin…sydän hiljaa itkien kaipaa…
Kiitos Annukka