Paljon on tapahtunut
Huh, hämmästyin, että olin kirjoittanut tänne viimeksi huhtikuussa!! Silloin oli kevät, nyt kesä, vaikka ulkona ei siltä tunnukaan, kun tuulee vimmatusti ja lämpömittari näyttää vain 10 astetta. On ollut rankkaa ( yllätys, yllätys ) viime viikkoina. Isälläni, sukumme rakkaalla ”vaarilla” todettiin huhtikuussa vatsassa agressiivinen syöpä, joka oli levinnyt mm. maksaan. Kirjoitinkin jotakin hänen ongelmistaan aikaisemmin, kun häntä ei otettu todesta eikä siis hoidettu ja tutkittu aikaisemmin. Yksityislääkärin kautta piti hakea lähete tähystykseen, jossa siis syöpä löydettiin. Eräs tk-lääkäri määräsi vaarille, voitteko kuvitella, FLUORITABLETTEJA! Eivät auttaneet syöpään, kas kummaa!!! Hänellä on nyt hyvä olla, sairaudet ja kivut ovat poissa. Saa käyskennellä yhdessä äitini eli muorin ja veljeni kanssa taivaan kultakaduilla <3 . Meille jäi vain kova ikävä. Mutta kyllä sitä on tässä joutunut eräänkin kerran pohtimaan, mikä tässä ”terveydenhoidossa” ( lue:hoitamattomuudessa) mättää näin pahasti. Hautajaiset olivat viikko sitten lauantaina, lähimpien omaisten kesken. Olemme siskoni ja mieheni kanssa tyhjänneet kotitaloamme, rankka jobi. Monta ihanaa muistoa siinä tuli eteen.
Muori & vaari. 61 vuotta avioliitossa, nyt yhdessä taivaan kultakaduilla
Viimeksi olin menossa magneettikuviin, kuvaus sujui ongelmitta, korvalääkäri osasi tehdä päähän tosi tiukan ja tukalan sidoksen, niin ettei implantti päässyt pään sisällä liikkumaan. Kuvausputkessa olin peräti kokonaisen tunnin. Onneksi en pode ahtaanpaikankammoa 🙂 Tuloksena oli, ettei pahanlaatuisia muutoksia havaittu, se on siis ihan jippii asia, syöpää ei lantion ja selän luustosta löytynyt. Mutta kipuilen kovasti selkääni edelleen, käyn fysikaalisessa selän, jalkojen turvotuksen ja parkinsonin vuoksi. Syöpälääkäri laittoi Letrozol- rintasyöpähormonilääkkeeni kuukaudeksi tauolle, josko se aiheuttaa turvotusta. Neurologi on vähentänyt Sifrol-lääkitystä pariin otteeseen , samalla lisännyt Madoparia eli levodopaa. Syön nyt levodopaa 4 x 200 mg päivässä. Näillä parkinsonlääkemuutoksilla haetaan myös mahdollista syytä jalkojeni kummalliseen ja erittäin hankalaan turvotukseen.
Jos saisin toivoa jotakin, toivoisin edes yhden päivän ilman kipuja ja turvotuksia. Ettei tarvitsisi jokaista liikettä miettiä etukäteen, miten teen, että vähiten sattuisi. Parkinsonin aiheuttaman jäykkyydenkin kestän, mutta kivut saisivat vihdoin lentää tuulen mukana taivaalle kuin puhaltaen voikukan haituvia <3
Tuskaa ei pisaraakaan liikaa- tuskaisimmankin kyyneleen sisään on kätketty kallisarvoinen aarre
Kävin tässä välillä tutkituttamassa silmäni Tays:n silmäpolilla, koska kauas näköni heikentyi syksyllä yhtäkkiä. Tulos oli, ettei mitään vakavampaa ollut, lääkäri totesi että todennäköisesti isot ja voimakkkaat lääkeannokset syöpään ovat kiihdyttäneet näön luonnollista huononemista. En tykkää, kun jouduin uudelleen hankkimaan kaukolasit, joista pääsin v.2000 eroon, kun kävin laserleikkauksessa. Jos joku sanoo,että lasit eivät ole haitaksi, niin erimieltä olen. Ne valuu ja valuu jos vähänkin hikoilen, ovat aina likaiset, niitä on hankala sovitella korvan taakse kulokojeen ja implantin sekaan, niillä ei näe lukea……!!! Lukunäkö minulla on hyvä, siihen en tarvitse laseja. Harkitsen vakavasti uudelleen laserleikkausta.
’
Sissi ihana
Ilmeet kertovat kaiken
Toukokuussa minulle pidettiin työpaikalla ihanat eläkkeellejäämisjuhlat. Mukana oli iso joukko asiakkaita, työkavereita ja yhteistyökumppeneita. Juhlat olivat niin minunlaiseni, tunteita ei piilotettu, oli itkua, naurua ja halauksia roppakaupalla. Ja niin sydänlämpöinen tunnelma. Maailman paras työpaikka ikinä! Haikeudella jätin työn, asiakkaat ja työkaverit, kuitenkin realistisesti muistaen, että nyt on aika itseni hoitamiseen. Jaaa mikäkö niin paras työpaikka oli? Vilppulan seudun palvelukotiyhdistys, sen toiminnanjohtajan työ. Palvelutalo, vanhusten asuntoja, kuntouttavaa työtoimintaa ym ym ym ym. Työ oli enemmän kuin vain työ, se oli vähän niin kuin lapsi, jonka kasvatin ja autoin sitä kehittymään 16 vuotta. Luottavaisesti jätän ”lapseni” toisille, tiedän, että se on hyvissä ja asiantuntevissa käsissä. Kuntouttavaan työtoimintaan loimme omat ”säännöt”, koska kutylaki on liian suurpiirteinen. Ja nyt nämä minun ja kollegani laatimat säännöt yhdessä asiakkaidemme kanssa ovat edenneet ministeriöön saakka, jatkossa voipi olla, että pienessä Vilppulassa laaditut säännöt ovat käytössä valtakunnallisesti. Hyvä me 🙂
Työni jatkaja, Katri Jatuli
Martti oli tehnyt runon: Sinulle aina niin pirteälle, nauravalle, huumoria ymmärtävälle tähtisilmälle. Kuinka olet vuosia meitä ilahduttanut teoillasi, toiminnallasi, ahkeruudellasi. Jaksanut viedä eteenpäin parempaan huomiseen. Kaikkien ystävien ja ikinuorten puolesta toivomme sinulle elämässä eteen uskoa, toivoa, rakkautta. Hyvyyttä vierellesi ylhäältä
Äitienpäiväviikonloppuna olimme koko perhe koolla mökillä, me, lapset ja lastenlapset. Aika harvoin olemme ihan kaikki yhtäaikaa koolla. Tämä yhtenen kokoontuminen olikin paras äitienpäivälahja<3 Oli niin mukavaa, siunattua yhdessäoloa.
Meidän perhe kokonaisuudessaan, kaikki kolme ihanaa lastamme ihanine puolisoineen ja ihanine lapsineen. Iloisia ihmisiä 🙂 Mikäs on iloitessa, kun jokaisen alla on ” iäti kestävä, perustus varma, on sinun armosi, Herrani mun”
Pieni tutkija. Tällä tutkijalla on yhtä ruskeat silmät kuin Rocky-koiralla 🙂
Hiippaileva hymypoika
Uusi laituri on tekeillä, tulee tarpeeseen
Vanhin lapsemme Miika, Elisabet, Adele ja Olivia
Keskimmäinen lapsemmme, Joona, Anni, Eliel ja Eden
Nuorimmaisemme, Karoliina, Markus, Mikael ja Sora-shiba
Ja koko porukan olemassaoloon syylliset; me mamma & pappa
Kiitos jälleen aidoista elämän makuisista hetkistä Eveliina. Sifrol pitkävaikutteinen turvotti jalkaní liikuntakyvyttömiksi ( akillesjänteet paukkuivat). Kun lääke lopetettiin koin täydellisen pysätymisen, joten tee lopettaminen pitkällä kaavalla, jos siihen päädyt. Nyt lääkityksenä Neupro 4 mg ja Atzilet.
Kivuttomia hetkiä sinulle toivoen Outi
Hei!
Olen lukenut näitä sinun blogeja ja miettinyt miten jaksat kaiken kantaa,mutta onneksi sinulla Jumala joka hoitaa ja vahvistaa.
Et ehkä tunne minua…olen Jyväskylästä ja tunnen Pylväläisen Anitan..oletteko sukua?
Kyllä toivon sulle ihan voimallisia Jumalan kosketuksia.
Terveisin Pirkko
Hei Pirkko!
Anitan edesmennyt mies Vesa oli minun mieheni veli eli kyllä tunnen Anitan vallan hyvin 😊